Kansainväliset tehtävät ovat kiinnostaneet minua kauan. Ulkoasiainhallintoon "heräsin" muutamia vuosia sitten. Kevättalvella 2010 korkeakouluopiskelijoille suunnatuilla rekrytointimessuilla ulkoministeriön Kansainvälisten asioiden valmennuskurssin edustajan kanssa käymäni keskustelut veivät ensin kausiapulaiseksi suurlähetystön viisumiosastolle Moskovaan, mistä sain kimmokkeen hakea työharjoitteluun Varsovaan.
Paikalta palkattuna suuressa ja korkeakouluharjoittelijana pienessä edustustossa "saman" talon toimintaa on päässyt katsomaan kahdelta aika erilaiselta kantilta. Omasta näkökulmastani samanlaisten tehtävien lisäksi suurlähetystöillä on kuitenkin myös muuta yhteistä: rennot ja ystävälliset ihmiset, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Ulkosuomalaisten puitteet ovat poikkeukselliset; vastaavanlaista tiiviyttä tapaa työpaikalla harvoin.
Harjoitteluni aikana pääsin ensimmäistä kertaa hyödyntämään monipuolisesti sitä, mitä olen opiskellut. Valmistun pian filosofian maisteriksi pääaineenani venäjän kieli ja kirjallisuus. Tutkinnossani tulee olemaan isommat kokonaisuudet myös alue- ja kulttuurintutkimuksesta sekä yleisestä valtio-opista. Lisäksi olen lukenut muun muassa puolaa. Opintoihini sisältyvä työharjoittelu Suomen Varsovan-suurlähetystössä Puolan ensimmäisen EU-puheenjohtajuuden aikaan kruunaa teorian käytännöllä – muutenkin kuin paperilla.
Tehtäväni harjoittelijana olivat mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Juuri monipuolisuus teki työnkuvasta itselleni mielekkään. Kuuntelin neuvostobriefingejä, työstin taustoja, seurasin lehdistöä, kirjoitin katsauksia, kävin konferensseissa. Perehdyin moniin hyvin erilaisiin asioihin.
Parhaillaan käynnissä oleva Puolan pj-kausi, syksyllä pidettävät parlamenttivaalit ja maan ensi vuonna yhdessä Ukrainan kanssa isännöimät jalkapallon EM-kisat loivat erinomaisen ilmapiirin ammentaa paitsi puolalaisesta politiikasta ja yhteiskunnasta myös kansakunnan historiasta ja sen olemuksesta. Mahdollisuus vieraaseen kulttuuriin tutustumiseen ja sen keskellä elämiseen lienevätkin edustustouran suurimpia rikkauksia. Täältä mieleen jäävät ennen muuta vilkas kulttuurikenttä ja avoimet, elämäniloiset ihmiset, jotka jaksoivat hämmästyttävän usein olla hyvin kiinnostuneita siitä, mitä ulkomaalainen tekee – ja miten tällä menee – Puolassa.
Opin paljon uutta ja huomasin myös osaavani jotain. Suomen poliittinen järjestelmä ja EU:n päätöksentekorakenteet aukenevat eri tavalla kulisseista kuin kirjan sivulta. Teoreettinen tuntemus on kuitenkin avuksi käytännön työssä. Useimmille korkeakouluopiskelijoille akateeminen ähky ja sen aiheuttama turhautumisen tunne on tuttu – tarvitaanko tätä todella johonkin? mitä annettavaa minulla on työelämälle?
Koen saaneeni tekemisistäni sekä aitoa kiitosta että rakentavaa, yksikohtaista palautetta. Oli kiva huomata, että olin harjoittelijana hyödyksi. Kohtelu työyhteisössä oli tasa-arvoista. Minut otettiin mukaan kolmen virkamiehen "sisäpiiriin", jossa monenlaisia asioita pääsi seuraamaan läheltä. Tunsin, että minuun luotettiin. Sain toimia itsenäisesti – joskus niin, että ohjeistusta olisi toivonut olevan vähän enemmän.
Kaiken kaikkiaan viimeiset kolme kesäistä kuukautta ovat olleet minulle merkittäviä. Lähetystöharjoittelu on ollut yliopisto-opiskelijalle käytännön koulu, joka on auttanut rakentamaan omaa ammatillista identiteettiä. Uskon, että kokemus tulee viitoittamaan tehtäviä, joihin tulevaisuudessa hakeudun.
Outi Ohtonen
korkeakouluharjoittelija
Suomen Varsovan-suurlähetystö