Suomalainen DNA-osaaminen vakuuttaa Nepalissa
Suomalaisen oikeuslääketieteen vankka mutta vähäeleinen osaaminen auttaa Nepalin sisällissodassa kadonneiden tunnistuksessa. ”Tapaamme tehdä työtä arvostetaan”, sanoo professori Helena Ranta.
Helena Ranta osallistui syyskuussa Kaakkois-Nepalissa avattujen hautapaikkojen tutkimiseen yhdessä dosentti Jukka Palon kanssa.
Kyse ei ollut mistä tahansa haudoista. ”Dhanusan katoamisten selvittämisellä on suuri symbolinen arvo Nepalissa”, Helena Ranta sanoo.
Viisi parikymppistä nuorta miestä katosi lokakuussa 2003 Nepalin sisällissodan aikana. Elokuussa 2010 Nepalin kansallinen ihmisoikeuskomissio päätti paikantaa ja avata epäillyt joukkohaudat.
Sen johtamassa ryhmässä oli suomalaisten lisäksi laaja nepalilainen edustus: poliiseja, oikeuslääketieteen laboratorio, yliopiston oikeuslääketieteen laitos ja valtion arkeologi. Tarkkailijoina oli lisäksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Nepalin-toimisto ja piirisyyttäjän toimisto.
Apuna ryhmällä oli lähikylän miehiä kaivamassa hautoja.
Kaivausten aikana nostettiin kaikkiaan neljä vainajaa. Lisäksi löydettiin luoteja ja hylsyjä. Kaikki löydöt dokumentoitiin tarkasti kansainvälisen käytännön mukaisesti.
Marraskuussa 2010 yhteistyö jatkuu oikeuslääketieteen laitoksella Helsingin Ruskeasuolla.
Nepalilainen oikeuslääketieteen tohtori Harihar Wasti ja DNA-tutkija, tohtori Dinesh Kumar Jha ovat hakemassa lisää tietoa suomalaisten käyttämistä menetelmistä ja oikeuslääketieteen yhteistyöstä eri toimijoiden kesken.
Oikeutta eläville ja kuolleille
Suomalaiset ovat erikoistuneet luiden DNA-tunnistukseen. Se on Nepalin oloissa ainoa mahdollinen menetelmä, Ranta tähdentää. Seitsemän vuotta trooppisesta lämpöä ja monsuunisateita ovat tehneet tehtävänsä ja vainajien jäänteet ovat luurankoasteella.
Hänen mukaansa esineellisessä tunnistamisessa, jossa käytetään esimerkiksi vaatteiden jäänteitä, mennään helposti hakoteille.
DNA-tunnistuksen ohella vertailu hammas- ja sormenjälkitietoihin on Interpolin hyväksymä tapa. ”Niitä käyttämällä tehdään oikeutta niin kuolleille kuin eläville”, painottaa Ranta, jonka ura konfliktien uhrien tunnistamisessa alkoi vuonna 1996 entisen Jugoslavian Srebrenicasta.
”Tapaamme tehdä työtä arvostetaan"
Suomalaisten osallistuminen Janakpurin tunnistuksiin toi uskottavuutta koko prosessille, Wasti arvioi.
”Onnistuimme saamaan kaikki toimijat yhteen. Siinä suomalaisilla oli tärkeä osuus. Ilman heitä tutkinta olisi ollut helppo sivuuttaa. Se oli hyvä alku”, hän sanoo.
Suomalaisten vahvuus on vähäeleinen mutta vakuuttava ammattitaito. ”Emme ole päällekäyviä”, Ranta määrittelee.
”Meihin on nyt totuttu ja tapaamme tehdä työtä arvostetaan”, kolmatta kertaa Nepalissa ollut professori toteaa.
Vaikka nepalilaisten opintovierailu on lyhyt, se on antanut heille hyvän kuvan kokonaisuudesta.
”Olemme pystyneet antamaan pitkällä aikavälillä vaikuttavaa tietoa esimerkiksi siitä, miten DNA-laboratorio kannattaa organisoida ja miten työnkulku tehdään mahdollisimman aukottomaksi”, Ranta kuvaa.
”Kathmandussa käytössä olevat DNA-tunnistusmenetelmät ovat samoja kuin meillä, joten yhteistyössä ei tarvitse keskittyä teknisiin menetelmiin”, Jukka Palo kertoo
Yhteistyö luontuu
Wasti ja Jha ovat oikeuslääketieteen laitoksen laboratoriossa päässeet seuraamaan niin DNA:n eristämistä 70 vuotta vanhoista suomalaisten sotavainajien luista kuin kuulemaan, miten Pohjanmaalta löytyneen Leväluhdan suohaudan yli tuhat vuotta vanhoja luita tutkitaan.
Nepalissa ei kuitenkaan riitä, että oikeuslääketieteen asiantuntijat tuntevat tunnistuksen uudet menetelmät. Tieto DNA-tunnistuksen mahdollisuuksista on saatava koko oikeusjärjestelmään.
”DNA-tunnistus on vielä uusi asia Nepalissa. Oikeuslaitos ei pysty vielä täysimääräisesti hyödyntämään sitä”, Ranta selvittää.
Vie aikansa ennen kuin siitä tulee luonteva osa oikeusprosessia, hän painottaa.
Yhtenä askeleena tietouden laajentamiseen voisi olla laaja-alainen ja järjestelmällinen koulutus, jonka työpajoihin osallistuisivat niin syyttäjät, poliisit kuin muutkin paikalliset oikeusjärjestelmän toimijat.
Opintomatka antoi hyvät eväät, oikeuslääkäri Wasti korostaa. ”Nyt pystyn tekemään perustellun ehdotuksen siitä, miten oikeuslääketieteen järjestelmä pitäisi rakentaa Nepalissa.”
Käytännön oppi ja uudet työtavat, joista on välitöntä hyötyä omassa työssä, tiivistää DNA-tutkija Jha matkan annin.
Luonteva yhteistyö jatkuu, molemmat uskovat. ”Suomalaisiin kollegoihin on helppo ottaa yhteyttä.”
”Jokaisen DNA-laboratorion on kuitenkin opeteltava käytännön kautta omat tavat, sillä olosuhteet ovat erilaiset”, Palo muistuttaa. ”Seitsemän vuotta vanhat luut Nepalissa voivat olla vaikeampia tunnistaa kuin 70 vuotta vanhat Suomessa”, hän pohtii.
Tärkeintä on tehdä perustyö huolellisesti. Siitä tutkijat ovat yhtä mieltä.
Marja-Leena Kultanen
Mitä jatkossa?
”Suomalaisten ja nepalilaisten asiatuntijoiden yhteistyölle on ehtinyt syntyä vahva perusta sekä ammatillisesti että hyvinä henkilösuhteina. Tämän vuoksi yhteistyön jatkamiseen on kiinnostusta molemmissa maissa”, sanoo va. asiainhoitaja Pirkko-Liisa Kyöstilä Suomen Nepalin-suurlähetystöstä.
Hänen mukaansa paljon riippuu siitä, miten Nepalin rauhanprosessi etenee, etenkin miten ja milloin saadaan aikaan sovintomekanismi ja siihen liittyvät oikeustoimet. Kun oikeusjärjestelmä on olemassa, tulee todennäköisesti tarvetta tuottaa lisää materiaalia tuomioistuimen käyttöön, Kyöstilä arvioi.
”Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten onnistuminen on lisännyt myös kansainvälisen yhteisön luottamusta kansallisen ihmisoikeuskomission haluun ja kykyyn viedä läpi näitä tutkimuksia, joille asetetaan tarkkoja kansainvälisoikeudellisia vaatimuksia”, hän toteaa.