Nepalin äitien vaarallinen elämä

Aamuaurinko lämmittää kattotasanteita Katmandun laakson etelälaitamilla. Tiiviin tiilikaupungin pihoilla aamutoimet ovat käynnissä. Kyläkätilö Pram Deb Desar on jo tehnyt pari kotikäyntiä.

37-vuotias Desar tekee vapaaehtoistyötä, neuvoo ja opastaa naisia Chapagaonin newariyhteisöissä. Raskaana olevia naisia hän ohjaa käymään säännöllisesti äitiysneuvolassa ja huolehtimaan monipuolisesta ravinnosta. Suositus on että tuleva äiti käy neljä kertaa tarkastuksessa.

Aikaisemmin useimmat naiset synnyttivät kotona. ”Nykyään meillä miltei kaikki synnyttävät terveysasemilla”, hän sanoo ja kertoo välillä itsekin vievänsä äitejä sinne.

Näin ei ole kaikkialla Nepalissa. Maailman katastrofiraportin 2006 mukaan Nepal on synnyttävälle naiselle maailman vaarallisimpia paikkoja: joka 90. minuutti nepalilainen äiti kuolee synnytykseen. Kymmenisen vuotta kestänyt konflikti on vaatinut 13 000 uhria – samaan aikaan arviolta 350 000 äitiä ja vastasyntynyttä on menettänyt henkensä.

Synnytyksen jälkeinen verenvuoto suurin riski

Suurimman riskin synnytyksessä aiheuttavat äkilliset verenvuodot. Maailman katastrofiraportin mukaan joka vuosi Nepalissa 3 000 äitiä menehtyy verenvuotoon, yleensä muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä.

Jotkut haluavat vielä synnyttää kotona Chapagaonissakin, Desar myöntää ja kertoo hiljattain kahden naisen lähteneen terveysasemalta kotiin synnyttämään.

Desar on kristillisen Shanti Nepal –järjestön vapaaehtoistyöntekijä. Järjestö pyörittää terveysasemaa, jonka synnytysosasto aloitti toimintansa noin vuosi sitten. ”Meillä on koko Nepalin hienoin synnytysosasto”, kehuu projektikoordinaattori Ram Krishna Prajapati. 

Nepalin äitejä uhkaa kolme viivästystekijää: hoitoon hakeudutaan liian myöhään, hoitopisteeseen on liian pitkä matka tai ammattitaitoista hoitoa ei ole tarjolla terveyspisteessä. Prajapatin klinikan alueella viivästyksiä sattuu harvoin. Kyläkätilöt neuvovat äitejä etsiytymään ajoissa hoidon piiriin, klinikan ambulanssi hakee heidät lähiseudun kylistä ja henkilökunnan ammattitaitoa on kohennettu.

Alun perin Nepalin yhdistyneen lähetyksen (United Mission to Nepal) tuella perustettu terveysasema pyörii nyt täysin nepalilaisin voimin. Suomen Lähetysseura tukee sen palvelu- ja koulutustason kehittämistä.  

Perinteet ohjaavat synnyttämään kotona

Desarin omista lapsista nuorin on syntynyt sairaalassa, muut kaksi kotona. ”Asuimme aiemmin appivanhempieni luona ja he halusivat synnytyksen tapahtuvan kotona – se oli tapana.”

Myöhemmin perhe muutti omaan asuntoon. Kolmannen raskauden aikana tehty tarkastus paljasti, että lapsi oli ylätilassa ja kätilö suositteli synnytystä sairaalassa.

”Myös meillä päin oli tapana synnyttää pimeässä”, Pram Deb Desar kertoo. ”Nyt tiedän miten tärkeitä puhtaus ja valo ovat ja neuvon muitakin.”

Perinteisesti synnyttänyt nainen on ollut neljä päivää pimeässä huoneessa – ei tosin yksin, Desar muistuttaa, vaan anoppi tai talon muut naiset istuvat äidin kanssa.

Tunnin kävelymatkan päässä olevassa kylässä on kiertävän äitiysklinikan vastaanottopäivä. 24-vuotias Rupa Tamang on tullut hakemaan ehkäisypiikin. "Kolme lasta on tarpeeksi", hän sanoo. Tyttäret ovat syntyneet kotona eikä synnytyksessä ollut ammattitaitoista apua.

Perhesuunnittelu on tärkeimpiä asioita, joita kyläkätilöt neuvovat naisille. Käytössä ovat kondomit, kolmen kuukauden välein annettavat ehkäisypistokset, pillerit ja jossain määrin myös ihon alle asetettavat ehkäisykapselit.

Säästöryhmät tuovat helpotusta

Vaikka perinteet ovat tiukassa, rahapula on pääsyy kotisynnytyksiin, Pram Deb Desar arvelee. Rahaa voidaan säästää yhdessä, hän kannustaa ja kertoo 16 naisen ryhmästä. Sen jäsenet säästävät kukin 20 rupiaa (noin 20 senttiä) kuukaudessa.

”Koossa on jo 10 000 rupiaa. Ne on talletettu pankkiin kasvamaan korkoa”, hän sanoo. Ryhmä voi antaa korotonta lainaa, kun sairaalareissu on edessä, ja perheet maksavat lainan takaisin.

Terveyskasvatus on tuottanut tulosta. Aiemmin naiset eivät käyneet äitiysneuvolan tarkastuksissa, nyt sinne tullaan säännöllisesti ja lapsille otetaan rokotukset.

Maaseudulla naisten elämä on kovaa, työtä on tehtävä pelloilla synnytykseen asti.

Maaseudulta sotaa paenneet heikoilla

Kaupunkiin on tullut paljon ihmisiä konfliktia pakoon maaseudulta. He asuvat ahtaasti, synnytykselle ei ole tilaa eikä vastasyntynyttä pystytä pitämään lämpimänä.

Vaatteet ovat todellinen ongelma, Desar kertoo. ”Joskus kun menen auttamaan synnytyksessä, heillä ei ole mitään puhdasta vaatetta mihin kietoa vastasyntynyt. Pram Debi antaa silloin vaikka oman huivinsa. ”Maaltamuuttaneet elävät kurjaa elämää. Heillä ei ole mitään.”

Hanki puhdas vaate ja tuuleta huone, kaikkia äitejä opastetaan neuvolakäynnillä.

Marja-Leena Kultanen