Nepal: Puhdas vesi muuttaa kaiken
Puhdas vesi ja vessa on monessa Nepalin syrjäkylässä uusi juttu. Vesipiste on tärkeä asia – mutta vain myönteisen muutoksen alku. ”Odotimme saavamme vettä, mutta saimmekin kaiken”, kyläläinen sanoo.
”Vesi on puhtauden merkki. Kylpeminen pesee ja puhdistaa. On pyhiä jokia, joissa kylvetään ja joiden vettä käytetään uskonnollisissa menoissa. Veden laadusta ei kuitenkaan välitetä, kunhan se näyttää puhtaalta. Tämä on riski”, sanoo Kalawati Pokharel.
Hän on Suomen tukeman vesihankkeen terveysvastaava Länsi-Nepalissa.
Ripuli, lavantauti, keltatauti, polio liittyvät kaikki veteen. Vesihanke keskittyy pysyvään tapojen muutokseen. Lähtökohtana on se, että kylästä löytyy sekä puhdasta vettä että mielenkiintoa kehittyä. Hanke toimii kaikkein köyhimmissä kylissä, jotka ovat teiden ulottumattomissa.
Kylistä etsitään erityisesti sellaiset, joissa on suhteellisesti eniten alempikastisia tai syrjittyjä etnisiä ryhmiä ja paljon yksineläviä naisia.
Yksi tällaisista kylistä on Asurani Mahakali-joen kainalossa Intian rajalla. Lähimmältä autotieltä kylään on seitsemän tunnin kävelymatka, ja ennen Suomen vesihanketta yksikään kehitysyhteistyötaho ei ollut toiminut kylässä. 21 talouden kylässä ei ollut yhtään vessaa, ja vesi kannettiin joesta. Suurin osa asukkaista oli lukutaidottomia.
Kylä liittyi mukaan vesihankkeeseen kaksi vuotta sitten. Ensin kylään johdettiin puhdasta vettä vuorilta. Kylä julistettiin alueeksi, jossa tarpeilla käydään vain vessassa. Sitten opetettiin käsien pesua saippuan kanssa sekä kiinteän jätteen käsittelyä. Myös veden säilytykseen kiinnitettiin huomiota: on tärkeää, että vesi säilötään kannen alla ja puhtaissa astioissa.
Kyläläiset pääsivät mukaan viljelykoulutukseen. Sittemmin YK:n lapsijärjestö UNICEF on ryhtynyt tukemaan lasten koulunkäyntiä.
Viljelystä lisää rahaa
Asurani on yksi hankkeessa mukana olevasta 53 kylästä. Nepalissa on yleistä, että miehiä lähtee ulkomaille kausitöihin.
”Yleensä kylistä on lähdetty Intiaan ja palattu puolen vuoden kuluttua 50 euron tienestit mukana. Se ei ole kannattavaa. Samalla heillä on voinut olla irtosuhteita, mikä levittää HI-virusta”, Dev Krishna Yaclav kuvaa.
Kun kylään on saatu vettä, monet kyläläiset, jotka ovat lähteneet leveämmän leivän perässä ulkomaille, ovat palanneet juurilleen. Jotta he voisivat pysyä siellä jatkossakin, vesihankkeeseen on lisätty viljelykoulutusta.
Kyläläisiä on autettu löytämään viljelyskasveja, joilla on kaupallista arvoa – etupäässä vihanneksia lähialueille ja mausteita kauemmaksi. Eräs viljelijä on saanut kasvihuoneesta puolessa vuodessa noin 150 euron tulot, kun keskimääräinen tulotaso alueella on noin 50 euroa.
Nyt kylissä myös syödään enemmän vihanneksia, joka on hyväksi ihmisten terveydelle.
Tasa-arvokin on ottanut harppauksen:
”On mielenkiintoista, että naiset myyvät nyt vihanneksia. Ennen he eivät voineet edes puhua vieraille miehille ilman lupaa aviomieheltään. Nyt he tienaavat omaa rahaa”, Dev Krishna Yaclav toteaa.
Tietoa terveydestäkin
Terveyteen liittyy monta teemapäivää: on kansainvälinen vessapäivä, käsienpesupäivä, ympäristöpäivä… Niitä hyödynnetään tiedon levityksessä: teemapäiviä juhlistetaan katuteatterilla ja lauluilla, ihan miten kukin kylä haluaa.
”Työskentelemme kaikkein syrjäisimmillä alueilla. On usein ensimmäinen kerta, kun mitään tämänkaltaista tapahtuu kylissä. Naistenpäivää on maailmanlaajuisesti vietetty jo sata vuotta, näissä kylissä nyt ensimmäistä kertaa. Siksi ihmiset ovat innoissaan mukana”, Kalawati Pokharel kertoo.
Paikallisradiot osallistuvat tiedonvälitykseen kertomalla terveydestä välillä hauskasti, välillä asiallisemmin. Toimittajat keräävät myös palautetta kylistä. Kaikki eivät ole aina niin tyytyväisiä uudistuksiin – miksi vessaa pitäisi käyttää, kun hyvin on pärjätty ennenkin? Suurin osa on kuitenkin vain tyytyväisiä, kun ympäristö on puhtaampi ja turvallisempi.
”Esimerkiksi silloin kun naisilla on kuukautiset, he joutuvat tietyillä alueilla muuttamaan pieneen mökkiin, jossa ei ole lämmitystä tai kunnon suojaa ulkopuolisia tai käärmeitä vastaan. Se johtuu uskomuksesta, että siihen aikaan kuusta naiset voivat saastuttaa asioita. Esimerkiksi lehmä voi sairastua, jos nainen juo sen maitoa kuukautisten aikaan”, Kalawati Pokharel kertoo.
Jossain kylissä on tapahtunut selkeä muutos tämän perinteen rikkomiseksi. Vesihankkeen henkeen sopii, että ”kuukautismökkejä” on muutettu parempaan käyttöön – vessoiksi.
Kristiina Juutinen
Vesihanke lukuina
|