Näkökulmia alkuperäiskansojen opetukseen Nepalissa
Nepal on hyvin monikielinen ja monikulttuurinen maa. Nepalissa on noin 28 miljoonaa asukasta ja maassa puhutaan arvioista riippuen 92-143 äidinkieltä.
Nepalin puhujia on eniten, noin 49 % kaikista asukkaista, muut kieliryhmät ovat suhteellisen pieniä. Nepalissa on vain 14 kieltä, joilla on yli satatuhatta puhujaa, loput vähintään 80 kieltä muodustuvat parhaimmillaankin vain kymmenistätuhannista puhujista. Sammumisen partaalla olevia kieliä niistä arvioidaan olevan 19.
59 alkuperäiskansaa yksikielisessä ja –kulttuurisessa koulussa
Nepalissa alkuperäiskansoiksi määritellään ne ryhmät, joilla on selkeä yhteinen identiteetti, oma kieli, uskonto, kulttuuri ja perinne, oma perinteinen yhteiskuntarakenne, perinteinen asuinalue, kirjallinen tai suullinen historia, vähäinen osallistuminen politiikkaan ja hallintoon, ja jotka määrittelevät itse itsensä alkuperäiskansoiksi. Nepalissa on 59 alkuperäiskansaa (adibasi janajati) ja he muodostavat noin 36 % koko asukasluvusta tai vastaavasti noin 70 % niistä nepalilaisista, jotka eivät puhu nepalia äidinkielenään.
Opetus ja koulutus on pohjautunut yleisen koululaitoksen synnystä lähtien yhteen kieleen (nepali) ja yhteen kulttuuriperintöön (hindukulttuuri), opettajat puhuivat nepalia ja oppikirjoja julkaistiin ainoastaan nepalinkielellä. Alkuperäiskansat ovat pitkään puhuneet oikeuksiensa puolesta ja vaatineet tilanteeseen parannusta. Viimeisten noin kymmenen vuoden aikana he ovat saavuttaneet joitain näistä tavoitteista, muun muassa muutoksia perustuslakiin. Perustuslaki (1990, 2006) takaa kaikille Nepalin kielille oikeuden olla opetuskielenä peruskouluissa. äidinkielen oppikirjoja on julkaistu viidellätoista kielellä ja lisäksi muiden aineiden oppikirjoja on käännetty suurimmille vähemmistö- ja alkuperäiskielille mutta niitä ei ole rahanpuutteessa painettu.
Peruskoulutus ei kuitenkaan edelleenkään vastaa alkuperäiskansojen tarpeita vaan se joko pakkosulauttaa heidät valtaväestöön tai syrjäyttää heidät taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen elämän reunamille tai ulkopuolelle. Opetuskielen lisäksi opetuksen sisällön ja opetusmetodien täytyy pohjautua alkuperäiskansojen omiin perinteisiin, kulttuuriin, historiaan, tapoihin ja uskontoihin jotta koulutus todella vahvistaisi ja edistäisi maan monikulttuurisuutta ja monikielisyyttä.
YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus
Vuonna 2007 YK hyväksyi yleiskokouksessaan valtaenemmistöllä Alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen. Julistus ei ole oikeudellisesti velvoittava asiakirja, mutta sen moraalinen auktoriteetti on vahva. Julistus sisältää alkuperäiskansojen oikeudet omaan maahan, kieleen, kulttuuriin, perinteisiin, yhteiskuntarakenteisiin, mediaan, koulutukseen ja muihin elämän osa-alueisiin sekä päätösvallan näihin asioihin liittyen.
Valtioiden tulee artikloiden 8, 13 ja 14 mukaan muun muassa taata ettei alkuperäiskansoihin kohdistu pakkosulauttamista vieraisiin kulttuureihin lainsäädännön, hallinnon tai muiden toimenpiteiden (esim. opetuksen ja koulutuksen, kirj. huom.) kautta. Alkuperäiskansoilla on oikeus elvyttää, käyttää, kehittää ja siirtää tuleville sukupolville heidän omat historiansa, kielensä, suullisen perintönsä, filosofiansa, kirjoitussysteeminsä ja kirjallisuutensa, sekä säilyttää omat nimensä yhteisöille, paikoille ja ihmisille. Lisäksi alkuperäiskansoilla on oikeus perustaa ja hallita koulutusta ja koululaitoksia tarjoamalla opetusta omilla kielillään ja tavalla, joka sopii heidän oppimis- ja opetustapoihinsa.
Artiklan 39 mukaan alkuperäiskansoilla on oikeus sekä rahalliseen että tekniseen tukeen valtioilta ja kansainväliseltä yhteisöltä, jotta he voivat saavuttaa julistuksen määrittelemät oikeudet. Sekä Suomi että Nepal äänestivät julistuksen puolesta joten maat ovat moraalisesti velvoitettuja noudattamaan julistuksen sisältöä sekä sisä- että ulkopolitiikassaan.
Monikielinen hanke luo polkua äidinkielille kouluihin
Suomi rahoittaa Nepalissa 2,5 vuotta kestävää kahdenvälistä hanketta, joka tukee monikielisen opetuksen kehittämistä peruskouluissa. Hanke aloitettiin tammikuussa 2007 ja se jatkuu heinäkuulle 2009.
Monikielinen opetus pohjautuu äidinkieleen, jota käytetään opetuskielenä vähintään peruskoulun alaluokilla. Nepalia ja englantia opetetaan oppiaineina ennen kuin niistä tulee opetuskieliä. Tämänhetkinen lainsäädäntö ja suunnittelu ennakoi peruskoulua, jossa oma äidinkieli on opetuskielenä luokilla 1-3, nepali ja äidinkieli rinnakkain luokilla 4-5 ja luokasta 6 eteenpäin opetuskieleksi vakiintuu nepali. Malli ei ole paras mahdollinen, koska kansainväliset tutkimustulokset osoittavat, että omankielistä opetusta pitäisi tarjota vähintään kuusi, mieluiten kahdeksan vuotta, jotta sen hyöty olisi maksimaalinen oppimisen näkökulmasta. Opetuksellisesti ja eettisesti parhaimmassa tapauksessa äidinkieli pysyisi toisen opetuskielen rinnalla aina yliopisto-opintojen loppuun asti. Eri alkuperäiskansat ja heitä edustavat järjestöt puhuvat jo siitä kuinka omankielistä opetusta pitäisi laajentaa toiselle ja kolmannelle asteelle, joten toivoa ja tahtoa Nepalissa on.
Nepalissa on peruskouluissa monenlaisia oppimisympäristöjä: yksikielisiä sekä kaksi- ja monikielisiä kouluja joissa eri äidinkielentaitoisten opettajien määrä vaihtelee nollasta useaan. Yksi ratkaisu tai malli ei riitä vastaamaan kaikkien koulujen ja yhteisöjen tarpeisiin vaan koulujen pitää räätälöidä itselleen sopiva malli. Monikielisissä kouluissa ratkaisua voi hakea yhdysluokista, jolloin opetuskieli on kullekin oppilasryhmälle heidän oma äidinkielensä. Jos kouluissa ei ole äidinkielentaitoisia opettajia, kylävanhimmat ja muut yhteisön jäsenet voivat työskennellä yhdessä opettajien kanssa ja tuoda sekä lasten äidinkielen että yhteisön tietotaidon koululuokkiin kunnes oikean kieli- ja kulttuuritaustan omaavia opettajia saadaan rekrytoitua (ja koulutettua).
Materiaalit voi luoda opettajalähtöisesti, yhteistyössä kyläläisten ja oppilaiden kanssa tai käyttää valmiiksi painettua materiaalia (joka ei välttämättä ole oikeankielistä). Myös käytännönläheiseen ja suulliseen opetukseen voi panostaa erityisesti niissä yhteisöissä, joiden kielellä ei ole kirjoitettua perinnettä. Koulutuksen ja opetuksen ei tarvitse länsimaiseen tapaan olla luku- ja kirjoituspainotteista ollakseen ’laadukasta’. ’Laadun’ määritelmä on hyvin kulttuurisidonnainen ja esimerkiksi suulliseen kulttuuriin tottuneille lapsille kirjapainotteinen opetus ei välttämättä ole paras mahdollinen.
Hanketta toteutetaan seitsemässä koulussa, joista osa on yksikielisiä ja osa monikielisiä. Kouluissa puhutaan yhteensä kahdeksaa vähemmistökieltä ja osassa on myös äidinkieleltään nepalia puhuvia lapsia. Tarkoitus on luoda malleja, joiden avulla monikielinen opetus voidaan ulottaa kaikkiin maan peruskouluihin vuoteen 2015 mennessä.
Kouluissa opetusmateriaalia tehdään yhdessä yhteisön jäsenten ja lasten kanssa. Kylävanhimmat tai muut kyläläiset tulevat kertomaan tarinoita oppilaille heidän omalla äidinkielellään ja tarinoiden pohjalta tehdään kolmikielisiä tarinakirjoja. Myöhemmin tätä on tarkoitus laajentaa niin, että oppikirjatkin tuotetaan paikallistasolla. Tämä takaa sen, että sekä kieli että sisältö ovat lapsille oikeanlaisia. Lasten itsetunto kasvaa, kun heidän oma äidinkielensä saa sijaa kouluissa ja sitä kautta enemmän arvostusta. Omasta äidinkielestä tulee ”akateeminen” kieli sen sijaan, että se status olisi varattu pelkästään nepalille ja että äidinkielen arvo rajoittuisi kotiin tai kylään. Oman kulttuurin tietotaidosta tulee opetuksen sydän sen sijaan, että ”tärkeä” tieto olisi aina jotain vierasta ja ulkopuolista.
Myös keskushallinnon tietotaidon vahvistaminen on tärkeää. Hankkeen puitteissa pyritään jakamaan tietoa siitä, miksi omanäidinkielinen opetus on tärkeää, miten opetusmateriaalin tulisi pohjautua eri ryhmien omaan kulttuuriin, kuinka nepalia voisi opettaa toisena kielenä sen sijaan, että sitä opetettaisiin kaikille äidinkielenä, ja miten opettajankoulutusta voisi kehittää.
Yhdessä eri paikallisten kumppanien kanssa – sekä keskushallinnon että alkuperäiskansoja edustavien järjestöjen – on tarkoitus kirjoittaa suosituksia kansallista koulutus- ja kielistrategiaa varten. Suositukset tulevat perustumaan myös niihin kokemuksiin ja tuloksiin, joita hankkeen kouluissa saadaan. Näin pyritään turvaamaan alkuperäiskansojen sekä muiden vähemmistöjen oikeudet omaan päätösvaltaan, kieleen ja kulttuuriin koulutusasioissa.
Iina Nurmela
Kirjoittaja työskentelee apulaisasiantuntijana monikielisyyshankkeessa Nepalin opetushallituksessa.