”Parempi Dubaissa kuin kotona”
Joka päivä 1 300 nepalilaista lähtee maailmalle työn perässä. Heistä suurin osa on parhaassa työiässä.
“Veljeni Naresh on ollut jo pari vuotta poissa”, sanoo 22-vuotias nepalilainen vihanneskauppias Nakul Kathmandusta.
“Hän lähti rakennustöihin jonnekin Persianlahdelle, luulen että Dubaihin," Nakul miettii.
Nakulin veli Naresh on vasta 19-vuotias. Hän on yksi yli kahdesta miljoonasta nepalilaisesta, jotka ovat lähteneet ulkomaille työn perässä.
Suurin osa työikäisistä nuorista miehistä lähtee paremman elämän toivossa ulkomaille. Maailmanpankin mukaan joka toisessa nepalilaisessa kotitaloudessa on joku lähtenyt joko Persianlahden maihin kuten Emiraatteihin, Qatariin tai Saudi-Arabiaan.
Lähtijät ovat usein kouluttamattomia, ja menevät töihin rakennuksille tai hotelli- ja ravintola-alalle.
”Ei veljeni ollut mitään kouluja käynyt,” Nakul sanoo. ”Hän oli tässä joskus auttamassa minua. En voinut antaa hänelle paljoa vastuuta, koska hän ei osannut laskea kauhean hyvin,” Nakul jatkaa.
Nepalin työllisyysviraston mukaan joka päivä noin 1 300 nepalilaista lähtee työn perässä ulkomaille. Suurin osa on parhaassa työiässä eli 20-44 -vuotiaita.
Lehtiotsikot kertovat siirtotyöläisten kohtalosta
Mutta elämä Persianlahdella on usein kaikkea muuta kuin helppoa.
Nepalilaisissa lehdissä julkaistaan miltei päivittäin toinen toistaan surullisempia otsikoita siirtotyöläisten kohtaloista.
”Kotiapulainen hakattiin kuoliaaksi Saudi-Arabiassa”, ”Rakennustelineet romahtivat, kolme nepalilaista kuoli” tai ”Nuori mies kadonnut Persianlahdella".
Otsikkojen takaa löytyy usein tositarina. Siirtotyöläiset laitetaan leireihin kaupungin ulkopuolelle, josta on auringonnousun- ja laskun aikaan bussikuljetus työmaalle. Vapaapäiviä on yksi viikossa, jos sitäkään. Ruoka on yksikertaista, ja monet kärsivät aliravitsemuksesta. Mitään sairasturvaa ei ole.
Kun siirtotyöläiset päättävät jättää kotikylänsä, he eivät usein edes välttämättä ymmärrä minne he ovat menossa ja millaiset olot heitä odottavat. Heille on luvattu isot tienestit ja paljon töitä.
Ja tosiasiassa 250 euron kuukausipalkka Dubaissa on paljon verrattuna 50 euron palkkaan, jotka esimerkiksi Naresh sai hanttihommissa Nepalissa.
Tietämättömyys altistaa hyväksikäytölle
Pulaan joutuneita siirtotyöläisiä auttavan Pourakhi-avustusjärjestön johtaja Bijaya Rai Shrestha sanoo tietämättömyyden olevan usein onnettomien tarinoiden takana.
”Palkka on huono ja mitään oikeuksia ole, koska monelta otetaan passi pois heti maahan tultaessa. He ovat vain kuulleet työpaikoista ja lähtevät matkaan ilman asianmukaisia lupia tai tietoa siitä miten hakea apua, jos jotain tapahtuu. He ovat täysin työnantajan armoilla”, Shrestha sanoo.
Monet yksinkertaisesti vain katoavat jäljettömiin. Köyhillä perheillä ei ole mahdollisuutta tai varoja etsiä kadonnutta.
Mutta jotain hyvääkin, sillä tämä yli kaksimiljoonainen joukko voitelee Nepalin kansantalouden rattaita. He lähettävät tunnollisesti rahaa joka kuukausi kotiin perheiden tueksi, monet suurimman osan palkastaan.
Rahalähetykset suurin ulkomaanvaluutan lähde
Nepal Rastra Bankin makrotalouden raportin mukaan Nepal sai lähes kaksi miljardia euroa rahalähetyksinä vuoden 2011 kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen aikana.
Maailmanpankin mukaan rahalähetykset on maan suurin ulkomaan valuutan lähde. Tutkimuksen mukaan Intia, Persianlahden maat ja Malesia ovat keskeisiä kohteita Nepalin siirtotyöläisille.
Entinen valtakunnansuunnittelukomitean varapuheenjohtaja Jagadish Chandra Pokhrelin mukaan tilanne alkaa jo riistäytyä käsistä. ”Meidän tulee vakavasti miettiä vaihtoehtoja siirtotyöläisyydelle, olemme liian riippuvaisia siitä. Liiallinen tukeutuminen rahalähetyksiin on vaarallista, koska taloudellinen kasvu ei onnistu ilman työllisyyden kasvattamista,” hän sanoi paikallislehden mukaan.
Nakulkaan ei ole nähnyt veljeään sen jälkeen kun tämä lähti ulkomaille. ”Puhelimessa puhumme harvoin, se on niin kallista. Uupuneelta hän kuulosti, kun viimeksi juttelimme,” Nakul kertoo.
"Mutta parempi hänellä on Dubaissa kuin täällä kotona," Nakul miettii.
Pia Heikkilä
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka vieraili Nepalissa joulukuussa 2011.