Saunadiplomatiaa
Sauna on ollut suomalaisen diplomatian näyttämö jo vuosikymmenien ajan. Toisen maailmansodan jälkeen saunoja alettiin rakentaa suurlähetystöjen yhteyteen ja vähitellen saunomisesta on tullut erottamaton osa suomikuvaa.
Viiden miljoonan asukkaan Suomessa on yli kolme miljoonaa saunaan. Saunoja on rakennettu sekä kerrostaloasuntojen, omakotitalojen ja mökkien yhteyteen että osaksi julkisia rakennuksia. Monilla yrityksillä samoin kuin virallisilla tahoilla on oma saunansa. Myös lähes kaikkien Suomen ulkomaanedustustojen yhteydessä on sauna. Suomalaiset ovat tunnettuja siitä, että he kantavat saunansa mukana missä tahansa päin maailmaa liikkuvatkin. Esimerkiksi suomalaiset rauhanturvaajat hämmästyttivät paikallista väestöä 1950-luvulla rakentamalla Siinain erämaahan 35 telttasaunaa.
Presidentti Martti Ahtisaari on käyttänyt uransa aikana saunadiplomatiaa menestyksekkäästi sekä Afrikassa että Aasiassa. Ahtisaaren mukaan varsinkin rauhanneuvotteluiden alussa, kun osapuolet ovat kaukana toisistaan, on tärkeää että osapuolet vain tapaavat ja keskustelevat. Sauna on erinomainen ympäristö tällaisille tapaamisille. Saunan kuumassa lämmössä neuvottelut ja päätösten teko vievät vähemmän aikaa – sauna sulattaa poliittiset erimielisyydet.
Presidentti Urho Kekkosen saunailloista liikkuu monenlaisia tarinoita. Kekkosen oma saunaseura koostui poliittisista ja kulttuurisista vaikuttajista ja kokoontui aina lauantai iltaisin Tamminiemessä. Tämän lisäksi sauna oli yksi kanava, jolla ylläpidettiin Suomen hyviä naapuruussuhteita Neuvostoliittoon.
Eräiden tarinoiden mukaan Kekkosella oli loistava rytmitys, kun hän saunotti neuvostoliittolaisia vieraita. Esimerkiksi vuonna 1978 Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinov vieraili Helsingissä tarkoituksenaan painostaa Suomea läheisempään sotilaalliseen yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Pekka Hyvärisen mukaan ”Kekkonen väisteli kiusallista keskustelua yhteisistä sotaharjoituksista patistamalla vieraitaan milloin löylyyn, milloin pesulle. Presidentti toimi kuin alppihiihtäjä, joka onnistuu kiertämään kepit vähäisin, mutta tarkasti ajoitetuin vartaloliikkein.”
Kekkosen saunainnostuksesta oli hyötyä myös 1960-luvun taitteessa, kun Oslon suurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson halusi saunan Osloon. Leivo-Larsson kirjoitti hyvällä ystävälleen Kekkoselle ja ehdotti hänelle tulevan valtiovierailun ajankohdaksi Holmenkollenin hiihtokisoja, jolloin urheilullinen presidentti voisi liikkua hiihtokansan keskuudesta ja antaa itsestään hyvän kuvan. Kirjeen lopussa suurlähettiläs painottaa ”Minun on välttämättä saatava sauna, sillä missäs sinä muutoin saunot hiihdon jälkeen”.
Presidentin vierailu ei koskaan toteutunut, mutta Osloon rakennettiin aito pyöröhirsinen suomalainen sauna. Naapurit protestoivat saunaa ainakin ensialkuun, mutta muita sauna kiinnosti ja suomalaiset turistibussit kiersivät sen kautta usein.
Saunadiplomatia ei rajoitu vain menneisiin vuosikymmeniin. Yksi aktiivisimmista toimijoista nykypäivänä on Washingtonin suurlähetystön saunaseura. Saunaseurasta on raportoitu muun muassa Washington Postissa ja sen piiriin on kerrottu kuuluvan jopa 150 politiikan, talouden ja median edustajaa. ”Saunavastaanottojen” järjestäminen ei ole poikkeuksellista muissakaan edustustoissa eikä saunadiplomatia ole pelkästään miesten yksinoikeus.
Viime vuonna Suomen Saunaseura ja International Sauna Society ISS antoivat vuoden Löylynhenki-palkinnon suomalaiselle saunadiplomatialle. Idea palkinnon jakamisesta syntyi valtiosihteeri Pertti Torstilan esitelmöidessä saunadiplomatiasta vuoden 2010 kansainvälisessä saunakongressissa Tokiossa. ISS pyrkii levittämään maailmalla aidon suomalaisen saunan autuutta sekä suomalaista saunakulttuuria. Suomen edustustot maailmalla ovat osaltaan edistäneet saunan tunnettuutta ja sauna on keskeinen osa Suomi-brändiä.
Saunakulttuuria löytyy muistakin maista kuin Suomesta ja myös saunadiplomatia on vapaasti muiden hyödynnettävissä. Pertti Torstilan sanoin sauna on ihanteellinen paikka luoda ystävyyssuhteita, saavuttaa yhteisymmärrys ja solmia rauha.