Edustautumisen historia Nigeriassa
Suomi perusti ensimmäisen Saharan eteläpuoleisen Afrikan edustustonsa Nigerian Lagosiin vuonna 1963. Maa oli itsenäistynyt vasta kolme vuotta aiemmin Ison-Britannian alaisuudesta, ja Suomi oli tunnustanut sen lokakuun seitsemäntenä päivänä 1960 vain viikko maan julistautumisesta itsenäiseksi Nigerian liittovaltioksi.
Suhteiden vakiinnuttaminen
Suomi perusti ensimmäisen Saharan eteläpuoleisen Afrikan edustustonsa Nigerian Lagosiin vuonna 1963. Maa oli itsenäistynyt vasta kolme vuotta aiemmin Ison-Britannian alaisuudesta, ja Suomi oli tunnustanut sen lokakuun seitsemäntenä päivänä 1960 vain viikko maan julistautumisesta itsenäiseksi Nigerian liittovaltioksi.
Ensimmäisenä vuonna suurlähettiläs sekä kaksi lähetystöavustajaa keskittyivät lähinnä edustuston toiminnan vakiinnuttamiseen. Lähtökohdat suhteiden luomiselle olivat hyvät, sillä molemmat maat pyrkivät noudattamaan puolueettomuuspolitiikkaa. Myös se, että Suomi oli perustanut ensimmäisen Saharan eteläpuoleisen Afrikan edustustonsa juuri Nigeriaan loi hyvän pohjan suhteille.
Edustuston ensimmäisinä toimintavuosina maiden välinen kanssakäyminen oli vielä pienimuotoista. Helsingin yliopistoon tuli nigerialaisia opiskelijoita Suomen opetusministeriön myöntämän stipendin turvin ja yksittäisiä vierailuja tehtiin puolin ja toisin, kuten Lahden Reippaan jalkapallojoukkueen pelimatka Lagosiin 1964.
Vielä 1960-luvulla suurin osa Nigerian kaupasta käytiin vanhojen siirtomaakauppahuoneiden alaisuudessa, mutta Suomi oli silti onnistunut saamaan jalansijan maan kehittyvillä markkinoilla. Syksyllä 1965 Lagosissa vihittiin käyttöön Rosenlewin paperisäkkitehdas. Vihkimistilaisuudessa puhunut Nigerian taloussuunnitteluministeri korosti maan halukkuutta yhteistyöhön Suomen kaltaisten maiden kanssa ja toivoi suomalaisilta lisäinvestointeja.
Sekasorron aika ja kehitysyhteistyön aloitus
Ryhmä upseereja kaappasi vallan tammikuussa 1966 ja samana kesänä Lyytisen seuraajaksi valittu Olavi Saikku saapui jättämään valtuuskirjettään kenraalimajuri J.T.U. Aguiyi-Ironsille. Muutama päivä valtuuskirjeen jättämisen jälkeen uusi vallankaappaus syöksi Ironsin vallasta. Kohta tämän jälkeen syttyi Biafran-sota. Sekasortoinen tilanne huononsi edustuston toimintamahdollisuuksia ja sen toiminta keskittyi vain välttämättömimpien yhteyksien ylläpitoon.
Vuonna 1973 Nigeria valittiin Suomen kehitysyhteistyön pääkohdemaaksi ja yhteistyötä koskeva sopimus solmittiin vuonna 1975. Nigerian epävakaa poliittinen tilanne aiheutti kuitenkin sen, että kehitysyhteistyöluokituksesta luovuttiin jo parin vuoden kuluttua. Yhteistyötä jatkettiin UNICEFin ja FAO:n kanssa projektimuotoisena terveydenhuoltoon ja metsäteollisuuden kehittämiseen liittyvien keskeneräisten hankkeiden saattamiseksi kunnialla päätökseen.
Nigeria siirtyi jälleen siviilihallintoon vuonna 1978. Vallanvaihdoksen johdosta maidenväliseen kanssakäymiseen tuli hetkellisesti uutta virtaa. Suurlähetystössä elettiin optimistisissa tunnelmissa. Suomalainen siirtokunta oli kymmenkertaistunut 1960-luvulta ja kontaktit maiden välillä muutenkin lisääntyneet. Aika oli otollista kauppasuhteiden kehittämiselle, ja vuonna 1981 solmittiinkin sopimus taloudellisesta, teollisesta, tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä.
Sopimus jäi kuitenkin suureksi osaksi hyödyntämättä, sillä Nigeria ajautui vuodesta 1983 lähtien yhä vakavampiin sisäpoliittisiin ongelmiin sotilasdiktatuurin seurauksena. EU-jäsenyyden myötä Suomi oli mukana vuonna 1995 Nigeriaan kohdistetuissa pakotteissa, jotka purettiin vasta maan siirryttyä demokratiaan vuonna 1999.
Uusi siviilihallinnon aika
Suurlähetystön muutettua Abujaan yhteistyötä maiden välillä ryhdyttiin elvyttämään uudelleen. Presidentti Obasanjo vieraili Suomessa 16.-19.11.2004 ja tasavallan presidentti Tarja Halonen vuorostaan Nigeriassa 8.-10.3.2009. Maiden välinen investointisuojasopimus allekirjoitettiin 21.6.2005.
Teksti: Antti Vuojolainen/UM Tietopalvelu