Suomen painopisteitä

Pelote ja puolustus

Kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella Naton ja liittolaisten päähuomio siirtyi kollektiivisesta puolustuksesta sotilaalliseen kriisinhallintaan, laajentumiseen, kumppanuuksiin ja yhteistyövaraiseen turvallisuuteen. Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022 käynnisti Natossa murroksen, joka on yhä käynnissä. Pelote ja puolustus sekä kollektiivisen puolustuksen toteuttaminen ovat jälleen Naton päätehtävä.

Madridin huippukokouksessa heinäkuussa 2022 hyväksytty Strateginen konsepti toteaa Venäjän olevan keskeisin ja suora uhka liittolaisille ja Euro-Atlanttisen alueen vakaudelle. Tämän jälkeen edistyksestä pelotteen ja puolustuksen vahvistamiseksi on raportoitu ja ohjattu joka vuosi huippukokouksissa. Madridin huippukokous oli myös erityisen tärkeä Suomelle ja Ruotsille, jotka kutsuttiin huippukokouksessa Naton jäseniksi.

Vilnan huippukokouksessa heinäkuussa 2023 liittolaisille esiteltiin, kuinka Venäjän uhkaan tulee vastata. Ratkaisuksi esitettiin uusien sotilaallisten suunnitelmien (suunnitelmaperhe) laatimista sekä suunnitelmien toimeenpanon edellyttämiä uudistuksia Naton komento- ja joukkorakenteeseen. Suunnitelmien toimeenpano edellytti myös uusia toimivaltuuksia Naton Euroopan-joukkojen komentajan (Supreme Allied Commander Europe, SACEUR) toimivaltuuksiin. Suomesta oli tullut Naton täysjäsen 4.4.2023, joten Vilnan huippukokouksessa tehtiin myös päätökset Suomen Nato-integraation käynnistämisestä.

Vilnan huippukokouksessa esitettyjen tavoitteiden toimeenpanoa on seurattu ja ohjattu Washingtonin (heinäkuu 2024) ja Haagin huippukokouksissa (kesäkuu 2025). Washingtonin huippukokous ohjasi Natoa ja liittolaisia tekemään lisäpanostuksia ns. toiminnan mahdollistajiin (enablement). Parannukset esim. logistiikassa, isäntämaatuessa ja harjoitustoiminnan kasvattaminen osoittavat liittolaisten kykyä toimeenpanna Naton suunnitelmat nopeasti. Haagin huippukokouksessa peräänkuulutettiin liittolaisten lisäpanostuksia puolustukseen ja sitouduttiin uuteen tavoitteeseen puolustusmenojen osalta, 5% vuoteen 2035 mennessä. Tämä tavoite sisältää 3,5% varsinaisiin puolustusmenoihin ja 1,5% muihin turvallisuutta ja puolustusta tukeviin menoihin. 

Eurooppalaisempi Nato

Keskustelua oikeudenmukaisesta taakanjaosta Yhdysvaltojen ja muiden liittolaisten välillä on käyty Naton perustamisesta alkaen. Kylmän sodan jälkeisenä aikana Yhdysvallat piti ensin muiden liittolaisten osuutta sotilaallisessa kriisinhallinnassa riittämättömänä. 2010-luvulta alkaen Yhdysvallat on viestittänyt muille liittolaisille, että Indo-Pasifinen alue on sille kansallisesti yhä merkittävämpi, minkä vuoksi se on vaatinut muita liittolaisia kantamaan suuremman vastuun Euro-Atlanttisen alueen turvallisuudesta.

Ensimmäinen merkittävä askel eurooppalaisen vastuunkannon vahvistumisesta nähtiin vuonna 2014 Walesin huippukokouksessa, kun liittolaiset sitoutuivat käyttämään kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta puolustusbudjetteihin. Haagin huippukokouksessa (2025) hyväksytyssä uudessa puolustussitoumuksessa liittolaiset päättivät nostaa vuotuiset puolustusmenonsa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä.

Presidentti Trumpin toisella presidenttikaudella Yhdysvaltojen vaatimukset eurooppalaisille liittolaisille lisätä vastuunkantoaan omasta turvallisuudestaan ovat kasvaneet. Ankaran huippukokouksessa heinäkuussa 2027 pyritään antamaan konkreettista osoitusta siitä, miten eurooppalaiset vahvistavat omaa kontributiotaan ja kuinka vastuunsiirto Yhdysvalloilta eurooppalaisille liittolaisille kyetään toteuttamaan.

Naton puolustussuunnittelu

Naton puolustussuunnitteluprosessin (Nato Defence Planning Process, NDPP)) kautta liittolaiset kehittävät yhdessä ja erikseen kykyä kollektiiviseen puolustukseen. Prosessin tavoitteena on varmistaa, että Natolla on käytössään laadullisesti ja määrällisesti riittävästi suorituskykyjä, joilla liittokunnan tehtävät voidaan toteuttaa tehokkaasti operatiivisten suunnitelmien mukaisesti.

Puolustussunnitteluprosessi toteutuu neljän vuoden suunnittelusykleissä. Sykli käynnistyy poliittisen ohjauksen laatimisella liittolaisten kesken, siinä määritetään se tavoitetaso, johon liittokunnan tulee suorituskykyjä kehittää. Tämän pohjalta määritetään tehtävien toteuttamiseen tarvittavat sotilaalliset minimisuorituskyvyt. Nämä jaetaan sen jälkeen liittolaisille maakohtaisina suorituskykytavoitepaketteina. Kukin liittolainen suunnittelee näiden suorituskykytavoitteiden rakentamisen omien kansallisten suunnitelmien osana. Sen jälkeen näiden tavoitteiden edistymistä ja toimeenpanoa seurataan säännöllisesti.  

Puolustusteollisuus

Puolustusteollisuus on keskeinen osa Naton pelotetta ja puolustusta. Nato tekee tiivistä yhteistyötä teollisuuden kanssa kehittääkseen ja toimittaakseen suorituskykyjä, joita tarvitaan liittouman puolustamiseen. Naton näkökulmasta "teollisuus" viittaa monipuolisesti puolustusalan lisäksi myös muihin kuin perinteisiin puolustusalan yrityksiin, kuten pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä startup-yrityksiin.

Naton ja teollisuuden välisen tiiviimmän suhteen merkitys on ollut vahvasti esillä viimeaikaisissa Nato-huippukokouksissa. Naton ja teollisuuden suhdetta ohjaa pian päivitettävä Naton ja teollisuusyhteistyön välinen viitekehys, joka sisältää NATOn ja teollisuuden välistä suhdetta ohjaavat periaatteet.

Natolla on laajan kirjo suhteita teollisuuden kanssa. Sopimuksettomassa tai kilpailua edeltävässä vaiheessa Nato on vuorovaikutuksessa teollisuuden kanssa muun muassa Naton teollisuuden neuvoa-antavan ryhmän (NIAG), Pohjois-Atlantin puolustusinnovaatioiden kiihdyttämön (DIANA) ja Naton innovaatiorahaston (NIF) kautta. Naton teollisuusfoorumi, Naton huippukokouksen puolustusteollisuusfoorumi ja NATO:n tietojärjestelmäviraston NATO EDGE-tapahtuma ovat liittokunnan keskeisiä tapahtumia teollisuusyhteistyön edistämisessä. NATO  edistää uusien teknologioiden hyödyntämistä ja käyttöönoton nopeuttamista uusilla rakenteilla, kuten Innovation Range -konseptin mukaisilla kokeilu- ja testaus ympäristöjen luomisella. Suomella on keskeinen asema tekoäly- ja data-avustettujen ratkaisujen toteuttajana ja testausmahdollisuuksien tarjoajana.  

Opas Naton hankintoihin

Puolustusministeriö ja Suomen pysyvä edustusto Natossa ovat julkaisseet suomalaisille yrityksille suunnatun oppaan Naton hankintoihin osallistumisesta.

Suomen liittyminen sotilasliitto Natoon on avannut suomalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia osallistua täysimääräisesti mukaan Naton ja sen jäsenmaiden isäntämaana Natolle toteuttamiin hankintoihin. Nämä mahdollisuudet koskevat puolustus- ja turvallisuusteollisuuden yritysten lisäksi monipuolisesti myös muita teollisuudenaloja PK-yrityksistä startupeihin.

Nyt julkaistussa oppaassa esitellään perusteet Naton teollisuudelle keskeisistä rakenteista ja käsitteistä, Naton hankintaprosesseista, keskeisistä toimijoista ja virastoista sekä innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia. Lisäksi kerrotaan Suomen kansallisista prosesseista, jotka kannattaa huomioida Naton kanssa toimiessa.

Oppaan löydät täältä.

Nato ja Ukraina

Ukraina on ollut Naton läheinen kumppanimaa jo yli 30 vuoden ajan. Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan alettua Nato on tukenut Ukrainaa poliittisesti ja humanitaarisesti. Nato ei ole osapuoli sodassa. Nato koordinoi liittolaisten Ukrainalle antamaa sotilaallista apua, jotta maa voi puolustaa itseään ja kansainvälisen oikeuden mukaista itsemääräämisoikeuttaan.

Nato koordinoi liittolaisten tukea ja vahvistaa Ukrainan puolustuskykyä pitkällä aikavälillä. Yhteistyö kattaa muun muassa koulutusta, varustehankintoja, kyberturvallisuutta ja puolustussektorin uudistamista. Nato tukee myös Ukrainan pyrkimystä kohti Naton jäsenyyttä, kun kaikki edellytykset täyttyvät.

Suomen toiminta Natossa Ukrainan tukemiseksi

Suomi osallistuu aktiivisesti Naton rakenteiden kautta tehtävään Ukrainan tukemiseen. Osallistumme Naton koordinoimaan avunantoon, puolustustarvikkeiden toimittamiseen sekä Ukrainan asevoimien koulutuksen ja yhteistoimintakyvyn kehittämiseen. Suomen tavoitteena on vahvistaa Ukrainan puolustuskykyä sekä tukea maan pitkäjänteistä uudistustyötä.

Suomi osallistuu myös Naton yhteisiin rahastoihin ja ohjelmiin, jotka tukevat Ukrainan puolustussektorin kehittämistä, kriittistä infrastruktuuria ja yhteiskunnan uudistuksia. Lisäksi Suomi tekee tiivistä yhteistyötä muiden liittolaisten kanssa, jotta tuki Ukrainalle olisi mahdollisimman vaikuttavaa ja pitkäjänteistä.

Resilienssi

Naton resilienssillä tarkoitetaan kriisinkestävyyttä – liittokunnan kykyä varautua, vastata ja palautua häiriötilanteista, joita voivat olla esimerkiksi luonnonkatastrofit, kriittisen infrastruktuurin häiriöt tai hybridi- ja konventionaaliset uhat. Naton resilienssityön kulmakivi on Pohjois-Atlantin sopimuksen kolmas artikla, jossa liittokunnan jäsenet sitoutuvat ylläpitämään ja kehittämään, yhdessä ja erikseen, kansallista ja yhteistä kykyään puolustautua aseellisia hyökkäyksiä vastaan. Nykypäivänä kolmannen artiklan tulkinta on ulotettu laajemmaksi kyvyksi puolustautua hybridi ja kyberuhkia vastaan. Kesällä 2022 päivitetty Naton strateginen konsepti painottaakin resilienssin merkitystä korostaen liittokunnan varautumiskykyä strategisia shokkeja vastaan.

Natossa resilienssiä tarkastellaan Naton ydintehtävien kautta -  osana puolustusta ja pelotetta. Natossa resilienssitoiminnan lähtökohtana on varmistaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuus (continuity of essential services), valtion toimintakyky (continuity of government) sekä tuki sotilaille näiden sodanajan tehtävissä (civil support to the military). Edellä mainituista erityisesti sotilaille annettava tuki on viime aikoina korostunut etenkin globaalin turvallisuustilanteen muutoksesta johtuen. On palattu vahvasti takaisin liittokunnan alueen puolustuksen ja pelotteen vahvistamiseen, jossa resilienssi on tärkeä palanen. On myös havahduttu siihen, että hybridiuhat edellyttävät koordinaatiota sekä asevoimien ja muiden hallinnonalojen, että elinkeinoelämän kesken. Tiedossa on entistä selkeämmin myös se, että sotilaallinen suorituskyky on entistä riippuvaisempi kaupallisista toimijoista. Kovaa turvallisuutta ei voida rakentaa siilossa.

Natossa resilienssityötä tehdään resilienssille luotujen perusvaatimusten kautta. Näistä kullekin on laadittu kriteeristö, joita liittokunnan jäsenten odotetaan tavoittelevan. Nämä seitsemän perusvaatimusta ovat:

1. Valtionhallinnon ja kriittisten yhteiskuntapalveluiden jatkuvuuden varmistaminen
2. Energiahuollon turvaaminen
3. Kyky hallita kontrolloimattomia väestöliikkeitä
4. Elintarvike- ja vesihuollon turvaaminen
5. Kyky käsitellä suuria määriä siviiliuhreja
6. Teleliikennejärjestelmien turvaaminen
7. Kuljetusjärjestelmien turvaaminen

Naton perusvaatimuksia kannattaa tarkastella täydentävinä ja ilmiöiden hahmottamista helpottavana työkaluna. Niiden vahvuus on siinä, että ne antavat - resilienssin käsitteen laajuuden huomioon ottaen – Naton resilienssityölle tartuntapintaa sekä kehittää että arvioida liittokunnan resilienssiä.

Naton resilienssityötä ohjaa Naton resilienssikomitea, joka perustettiin edeltäjänsä siviilivalmiussuunnittelukomitean tilalle toukokuussa 2022, korostamaan resilienssin laajenevaa merkitystä osana Naton ydintehtäviä. 

Suomi on mukana Naton resilienssityössä laajasti eri toimijoiden kautta. Resilienssikomitean rakenteeseen kuuluvissa suunnitteluryhmissä on mukana Huoltovarmuuskeskus, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Myös muut ministeriöt ovat mukana Naton resilienssikysymyksiä käsittelevissä yhteistyörakenteissa. Lisäksi Naton siviiliasiantuntijapoolissa toimii useita viranomaisten nimittäminä suomalaisia huippuasiantuntijoita monilta eri resilienssiin liittyviltä toimialoilta.

Suomen ja resilienssin kannalta Natossa tehtävää resilienssityötä on hyvä tarkastella EU:ssa tehtävän resilienssityön rinnalla. Resilienssiin liittyvä yhteistyö onkin yksi selkeimmistä teemoista Natossa, joissa Natolla ja EU:lla on mahdollisuuksia molempia hyödyntävään yhteistyöhön.