Maailman markkinat: Intia
Kansainvälisen taantuman myötä Intian talouskasvu on hidastunut viiden prosentin tuntumaan. Käännettä parempaan odotetaan jo kuluvan vuoden lopulla. Korkea investointiaste heijastaa yritysten luottamusta Intian talouteen, vaikka maailmalla näkymät ovat synkkiä ja kotimaassakin haasteet valtavia. Kongressipuolueen vaalivoitto lisää vakautta ja nopeuttaa talouden elpymistä. Talousreformit jatkuvat, mutta rakenteellisiin uudistuksiin ei uskota. Intia liberalisoi jatkossakin markkinoitaan harkitusti ja asteittain. Hallituksen talouspolitiikan tavoitteena on kasvun ja investointien turvaaminen, jotka mahdollistavat köyhyyden vähentämisen. Suomelle Intia tarjoaa paljon yhteistyöpotentiaalia myös taloustaantuman aikana. Liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista. Intia on lupaava mutta vaikea markkina. Artikkeli on ilmestynyt Maailman markkinat 2009 -julkaisussa.
Talouden ja ulkomaankaupan kehitys
Kuluvana vuonna Intian keskuspankki arvioi bruttokansantuotteen kasvavan 5,7 prosentin vauhtia ja ensi vuonna kasvuvauhdiksi ennustetaan 6-7 prosenttia. Vaikka pitkälle säännelty ja pääasiassa valtio-omisteinen pankkisektori selvisikin finanssikriisistä varsin vähällä, kansainvälinen reaalitalouden taantuma ja siitä johtuva talouskasvun hidastuminen aiheuttavat Intialle valtavia haasteita. Maa tarvitsee 8-10 prosentin talouskasvun, jotta suurten kehitysongelmien ratkaisemisessa kuten köyhyyden vähentämisessä päästään eteenpäin.
Intia on säästynyt talouskriisin pahemmilta heijastusvaikutuksilta ainakin toistaiseksi, sillä talouskasvu perustuu ensisijaisesti kotimaiseen kulutukseen ja kilpailukykyiseen työvoimaan. Ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta on noin 35 prosenttia. Intialle on ominaista nopeasti kasvanut palveluvienti, joka on arvo vuonna 2008 oli noin 88 miljardia dollaria, eli noin 48 prosenttia Intian kokonaisviennistä.
Palvelukauppaan taantumalla ei tilastojen valossa ole toistaiseksi ollut suurta vaikutusta. Intian kokonaisvienti vuonna 2008-2009 oli arviolta 185 miljardia dollaria, edelleen noin 10 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Epäsuotuisa trendi on silti selvä: viennin kasvu kääntyi vuoden 2009 alussa jyrkkään laskuun ensi kertaa sitten helmikuun 2002. Tuonnin arvo on voimakkaasti kasvanut rupian ulkoisen arvon heikentymisen myötä. Negatiivisen kasvun ennustetaan edelleen jatkuvan, sillä Intian tavaraviennistä 35 prosenttia menee Yhdysvaltoihin ja Euroopan Unioniin.
Palvelukaupasta peräti 70 prosenttia suuntautuu Yhdysvaltoihin, jonka taantuma leikkaa pääomasijoituksia ja työpaikkoja Intiassakin. Ulkomaiset pääomasijoittajat vetivät alkuvuonna varojaan Intiasta, mutta nyt virta alkaa kääntyä takaisin. Intian IT-palveluteollisuus seuraa huolestuneena protektionismin yleistymistä maailmalla ja USA:n aikeita kohdentaa verohelpotuksia yrityksille, jotka ulkoistamisen sijaan sitoutuvat työllistämään amerikkalaisia kotimaassaan.
Ulkomaankaupan alijäämästä sekä valtiontalouden velkaantumisesta huolimatta Intiassa uskotaan elpymisen alkavan jo kuluvan vuoden lopulla. Viennin ennustetaan kääntyvän 18 prosentin kasvuun vuonna 2010-2011. Kehitystä tukee poliittinen vakaus sekä likviditeetin ja kulutuksen kasvu hallituksen elvytystoimenpiteiden alkaessa vähitellen purra loppuvuodesta.
Intialle kaikkein tärkein katalyytti on suorien ulkomaisten investointien kehitys, joka ratkaisee talouden suunnan ja reformien vauhdin. Niiden määräksi arvioitiin varainhoitovuonna 2008–2009 runsaat 27 miljardia dollaria, ennätyksellinen lukema, mutta silti alle 30 miljardin dollarin vuotuisen tavoitteen. Suorien ulkomaisten investointien varanto oli vuoden 2009 alussa noin 88 miljardia dollaria, siis selvästi Kiinaa vähemmän, jossa suorien ulkomaisten investointien kumulatiivinen arvo viime vuonna oli peräti 600 miljardia dollaria.
Investointien virran uskotaan säilyvän ennallaan myös tulevana vuonna, sillä hallitus uskoo vahvasti Intian vetovoimaan maailman toiseksi nopeimmin kasvavana taloutena. Ulkomaisten sijoitusten kannalta lupaavia kasvunäkymiäkin tärkeämpää on toimiva infrastruktuuri, jonka rakentamisessa Intialla on edessään miltei ylivoimainen haaste.
Huhti-toukokuun parlamenttivaaleissa talouskriisi ei noussut kärkiteemaksi, vaan huomio keskittyi paikallispolitikointiin ja henkilöhahmoihin. Valtaosa väestöstä elää edelleen maaseudulla hyvin alkeellisesta maataloudesta, jonka yhteydet kansainvälisiin suhdanteisiin ovat vähäiset. Osavaltiotason päätöksillä on eniten merkitystä tämän väestön osan olosuhteisin. Hyvän monsuunin ja tulonsiirtojen vuoksi maaseudun väestön tulotaso on hitaasti kohentunut.
Intian kansantalouden kannalta taloustaantuman vaikutukset muuttuvat vakaviksi, mikäli finanssikriisi leviäisi reaalitalouteen leikaten maan palvelutuotantoa sekä talouskasvun perustana olevaa kotimaista kysyntää tai jos suorien ulkomaisten investointien virta alkaisi pysyvästi taantua. Siksi Intiassakin on pyritty talouden elvytystoimilla lisäämään julkista ja yksityistä kysyntää sekä yritysluottojen saatavuutta. Hallitus on panostanut voimakkaasti infrastruktuuri-investointeihin sekä työvoimavaltaisten vientialojen tukemiseen.
Julkinen velkaantuminen ja yli 9 prosenttiin bruttokansantuotteesta nouseva budjettivaje ovat kuitenkin rajoittaneet liikkumavaraa. Valtiontalouden tasapainottaminen onkin uuden hallituksen suurin haaste köyhyyden vähentämisen ohella. Hallituksen on leikattava valtiontukia ja kohdennettava jäljelle jäävät tulonsiirrot tehokkaammin, karsittava tappiollisia valtionyhtiöitä ja sijoitettava julkisiin infrastruktuuriyrityksiin. Maataloustuotannon tuottavuuden lisääminen, elintarvikeomavaraisuuden takaaminen sekä edullisen asuntorakentamisen käynnistäminen edellyttävät välittömiä toimenpiteitä.
Modernisaatio ja ympäristöongelmat avaa uusia mahdollisuuksia liiketoimintaan
Talouskasvun hidastumisesta ja vähittäisestä kustannustason kallistumisesta huolimatta Intia osavaltioineen tarjoaa edelleen lupaavaa markkinapotentiaalia ulkomaalaisille yrityksille. Teollisuustuotannossa kilpailun ja markkinoillepääsyn odotetaan edelleen kiristyvän varsinkin Kiinasta tapahtuvan tuonnin myötä. Perinteisten toimialojen ohella suomalaisyrityksille avautuu uusia mahdollisuuksia puhtaan teknologian ja energiantuotannon toimialoilla.
Sitovien vähennystavoitteiden puuttuessa pontimena ei niinkään ole päästömäärän leikkaaminen vaan säästöjen aikaansaaminen energiatehokkuuden avulla, yksityisen sektorin näyttäessä esimerkkiä. Alalla toimivien suomalaisyritysten vientiponnisteluja helpottaa helmikuussa 2009 Delhin kestävän kehityksen huippukokouksen yhteydessä tasavallan presidentin johdolla lanseerattu Cleantech Finland -konsepti. Suomalaisyritysten kannalta merkittäviä sektoreita ovat myös infrastruktuuri ja logistiikka, joihin taloustaantuma ei ole suuremmin vielä vaikuttanut. Niiden kehittämiseen tarvitaan Intian hallituksen suunnittelukomission mukaan uusia investointeja noin 490 miljardin dollarin edestä. Koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut, elintarviketuotanto sekä vähittäiskaupan avaaminen ulkomaisille tavarataloketjuille sisältävät lupaavia liiketoimintanäkymiä pitkällä tähtäimellä myös suomalaisyrityksille.
Intia tarjoaa Suomelle huomattavaa kaupallista potentiaalia vaikeassakin taloustilanteessa. Tällä hetkellä useat suomalaisyritykset panostavat suunnittelu- ja insinööripalveluihin sekä konepajakomponenttien alihankintaan yhteistyössä intialaisyritysten kanssa. Maidemme välinen tiede- ja teknologiasopimus luo pohjan viranomaisten, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän syvenevälle yhteistyölle.
Toukokuussa 2009 Delhissä järjestetty teolliseen tutkimus- ja kehitystoimintaan keskittyvä konferenssi sekä vuoden 2009 lopulle kaavailtu Suomi-Intia -teknologiahuippukokous lisäävät vuorovaikutusta ja yhteistyönäkymiä perinteisillä ja uusilla toimialoilla. Syksyllä 2009 järjestetään kaikki yhteistyöalat kattava sekakomission kokous Helsingissä sekä ympäristöalan yhteistyöryhmän kokous Delhissä. Intiaan on myös kaavailtu tulevaisuudessa FinNode -innovaatiokeskusta, joka toteutuessaan vauhdittaisi tiede- ja teknologiayhteistyön ulottamista myös käytännön liiketoimintaan.
Suomen vienti kehittyi suotuisasti vuonna 2008, jolloin Suomen vienti Intiaan kasvoi 17 prosenttia ja oli arvoltaan 529 miljoonaa euroa. Samana vuonna tuonti Intiasta Suomeen oli arvoltaan 220 miljoonaa euroa, eli 15 prosenttia edellisvuotta enemmän. Intian osuus Suomen kokonaisviennistä oli vain 0,8 prosenttia ja kokonaistuonnista 0,4 prosenttia. Intia oli viime vuonna Suomen aasialaisista vientikumppaneista neljänneksi suurin, Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean jälkeen. Vuoden 2009 alussa tullin ulkomaankauppatilastot osoittavat selvää laskua vuodentakaiseen verrattuna, mutta loppuvuoden kehitystä on niiden perusteella liian varhaista ennakoida.
Kaupanvaihdonkuvaaja
Intiaan on kaikkiaan etabloitunut yli 70 suomalaista yritystä, joiden lisäksi agentin tai muun läsnäolon kautta toimii satakunta suomalaisyritystä. Intialaiset ovat viime vuosina tehneet yrityskauppoja Suomessa ja maahamme on etabloitunut tällä hetkellä 14 intialaista, lähinnä IT-alan yritystä. Suomalaisinvestoinnit Intiaan ovat yli kaksinkertaistuneet 2000-luvulla kokonaisarvon ollessa 350–400 miljoonaa euroa. Suurin osa suomalaisinvestoinneista kohdistuu edelleen IT- sekä kone- ja metalliteollisuuteen. Suomalaisyritykset työllistävät Intiassa arviolta 30 000 henkilöä.
Yritysten palveluksessa olevien määrä on neljässä vuodessa yli kymmenkertaistunut. Delhin, Bangaloren, Mumbain ja Punen seutujen lisäksi varsinkin Tamil Nadun osavaltion pääkaupungin Chennain liepeillä sijaitsevaan Sriperumbuduriin on muodostunut vahva suomalaisklusteri, joka vetää puoleensa uutta liiketoimintaa. Vaikka suomalaisyritykset ovatkin tällä hetkellä sijoittuneet suurimpien metropolien läheisyyteen, infrastruktuurin kehittyessä myös muiden suurkaupunkien saavutettavuus kohenee. Niissä on merkittävää markkinapotentiaalia ja edullisempi kustannustaso.
Investointikuvaaja
Intian vuodesta 1991 jatkuneen vähittäisen uudistuspolitiikan tulevaisuus riippuu paljolti siitä, miten sisäpoliittisesti sensitiiviset asiat, kuten teollisuuskäyttöön soveltuvan maan saatavuus, infrastruktuurin ja energiantuotannon pullonkaulat, maataloustuotannon alhainen tuottavuus sekä köyhyyden vähentäminen saadaan sovitettua yhteen kasvavien modernisaatiopaineiden kanssa. Osavaltioiden poliittinen dynamiikka heijastuu myös valtakunnan tasolle, joka koalitiohallituksen on otettava huomioon.
Toistaiseksi on liian varhaista arvioida kuinka toukokuun 2009 parlamenttivaalien tulos ja kongressipuolueen johtaman koalition voitto muuttaa liiketoimintaolosuhteita. Ulkomaisten investointien ja talouskasvun turvaaminen edellyttää ennen kaikkea mittavia panostuksia infrastruktuuriin eli energiantuotantoon, jäte- ja vesihuoltoon, asuntojen, teiden, satamien ja lentokenttien rakentamiseen.
Lisäksi edessä on välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia, kuten koulutusjärjestelmän modernisointi sekä panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan ja innovaatioiden edistämiseen. Intian elinkeinoelämä on reagoinut myönteisesti vaalitulokseen ja toivoo edistystä muun muassa eläkeuudistuksen sekä vakuutuslakipaketin hyväksymiseksi, mikä muun muassa avaisi Intian vakuutusmarkkinat ulkomaisille vakuutusyhtiöille ja nostaisi ulkomaisten investointien katon 26 prosentista 49 prosenttiin. Uuden hallituksen odotetaan PMI Singhin antaman vaalilupauksen mukaisesti julkaisevan neljännen talouden elvytyspaketin sadan päivän kuluessa virkaanastumisestaan.
Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne
Intian parlamenttivaalit pidettiin huhti-toukokuussa 2009. Vaaleissa oli yli 700 miljoonaa äänioikeutettua ja äänestysprosentti nousi lähes kuuteenkymmeneen. Voiton vei hallitsevan Kongressipuolueen johtama vaaliliittoutuma UPA (United Progressive Alliance), joka sai parlamentin alahuoneeseen 261 edustajapaikkaa 543:sta. UPA:n selkeä voitto yllätti kaikki.
Vaalit muodostuivat erityisesti Kongressipuolueen voittomarssiksi. Puolueen saamat 206 edustajapaikkaa ovat enemmän kuin mitä yksikään yksittäinen puolue Intiassa on saanut parlamenttivaaleissa 25 vuoteen. Kongressipuolueen odotettiin voittavan, mutta hyvin pienellä marginaalilla oppositiopuolue BJP:en (Bharatiya Janata Party). BJP:n johtama vaaliliittoutuma NDA (National Democratic Alliance) onnistui saamaan vain 159 edustajapaikkaa. Merkittävän tappion kärsivät myös Intian vasemmisto-puolueet, joiden paikkasaalis oli 24. Muut puolueet ja sitoutumattomat ehdokkaat jakoivat loput 99 paikkaa.
Kongressipuolue kutsuttiin hallituksen muodostajaksi ja pääministeri Singh sai vahvan jatkomandaatin maan johdossa. Kongressipuolueen vahvimmat liittolaiset ovat Mamata Banerjeen johtama Trinamood Congress, joka päihitti Länsi-Bengalin osavaltiossa yli kolmekymmentä vuotta hallinneen Intian marxilaisen kommunistipuolueen (CPI-M) ja Tamil Nadun osavaltion hallitseva puolue Dravida Munnetra Kazhagam (DMK). Hallitusyhteistyöhön lähti mukaan myös muutamia pieniä puolueita ja sitoutumattomia ehdokkaita.
Merkittävin muutos edelliseen hallitusyhteistyöhön on vasemmistonpuolueiden jääminen hallitusyhteistyön ulkopuolelle ja Kongressipuolueen vahvistunut mandaatti tehdä itsenäisiä päätöksiä. Nykyisten hallituskumppaneiden ei oleteta jarruttavan poliittista päätöksentekoa vasemmiston tapaan.
Kansainväliset epävarmuustekijät, kuten talouskriisi ja epävarma kansainvälinen ympäristö vaikuttivat monien äänestyspäätökseen. Kongressipuolue onnistui vakuuttamaan äänestäjät olemalla vakavastiotettavampi kuin kilpailijansa. Intian kansa äänesti vakauden, jatkuvuuden sekä sekulaarisen politiikan puolesta. Uskontoon ja kastipohjaiseen ajatteluun politiikkansa rakentaneet puolueet eivät menestyneet vaalissa. Kongressi pystyi osoittamaan korkean talouskasvun edut kasvavalle keskiluokalle sekä myös hallituksen erityisohjelmien hyödyt köyhälle maaseudulle.
Hallitukselta ei puutu haasteita. Talouskasvun pitää nopeutua, jotta valtavat köyhyyden ja kehityksen ongelmat voidaan ratkaista. Mumbain marraskuussa 2008 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen haasteena on myös sisäisen turvallisuuden parantaminen. PMI Singh on ilmoittanut hallituksen tärkeimpinä haasteina olevan kehityksen ja talouskasvun nopeuttaminen ja jakaminen yhä oikeudenmukaisemmin kaikkialle yhteiskuntaan.
Intian yhteiskunnallisen vakauden peruskysymyksiä ovat aina olleet yhteiskunnan rakenteellinen epätasa-arvoisuus sekä uskontoryhmien väliset suhteet. Näyttäisi siltä, että näihin haasteisiin vastaamiseksi Intian kansa on valinnut parhaan mahdollisen puolueen valtaan. Intian puolue-eliitin ongelmana on ollut jalkautumisen vaikeus kabinetista kentälle. Gandhi-dynastian loistavin nuori tähti Rahul Gandhi kiersi nyt ahkerasti maaseutua kampanjoimassa erityisesti korostaen nuorten merkitystä Intian tulevassa kehityksessä. Suurin osa intialaisista ei edelleenkään ole osallisena maan hidastuneessa, mutta edelleen huikeassa talouskasvussa. Kansa haluaa vakautta, kehitystä ja perustoimeentulon perheelleen.
Edellisen UPA-hallituksen massiiviset toimet maaseudun kehitykseen ovat pikkuhiljaa alkaneet tuottamaan hienoisia tuloksia, mutta kovan työn aika ei ole vielä pitkään aikaan ohi. Intian köyhyysongelma on edelleen mittavampi kuin missään muualla maailmassa. Voimavarojen puute ei ole ongelma, mutta päätöksenteon heikkous, korruption yleisyys ja raskas byrokratia kyllä. Liittovaltiotasolla tehtyjen päätösten toteutus paikallistasolla usein ontuu.
Intian politiikan laajempana trendinä on viime vuosina ollut politiikan alueellistuminen ja ns. kolmansien (toisin sanoen Kongressipuolueen ja BJP:n ulkopuolisten) toimijoiden merkityksen kasvu. Kevään 2009 vaalit kuitenkin osoittivat, että alueelliset kysymykset saattavat nousta merkittäväksi vaaliteemoiksi, mutteivät välttämättä riitä muuttamaan äänestyskäyttäytymistä kovan paikan tullen. Liika itsevarmuus joiden puolueiden taholta koitui niiden kohtaloksi. Kovalla retoriikalla tai rahalla ei myöskään saavutettu välttämättä menestystä näissä vaaleissa. Usein Intiassa on ollut trendinä äänestää vallanpitäjät pois vallasta, mutta toisin kävi tällä kertaa - ainakin kansallisella tasolla.
Sääntely-ympäristön kehitys
WTO-neuvotteluissa Intia on tunnettu tiukoista neuvottelukannoistaan ja pyrkimyksestään toimia kehitysmaaryhmän keulakuvana. Sillä on kuitenkin intressejä valvottavanaan kaikilla keskeisillä sektoreilla, maatalouden lisäksi myös teollisuustuotteissa ja erityisesti palveluissa. Kansainvälinen talouskriisi on entisestään lisännyt paineita kaupan vapauttamiseen tähtäävän sopimuksen aikaansaamiseksi.
Tässäkin tilanteessa Intia hyödyntää tehokkaasti kehitys- ja teollisuusmaiden vastakkainasetteluun perustuvaa retoriikkaa, vaikka sen omien etujen kannalta asetelma on huomattavasti monimutkaisempi. Turvatakseen maaseudun elinkelpoisuuden Intia puolustaa voimakkaasti oikeuttaan suojella maataloustuotantoaan ja vaatii teollisuusmailta maataloustukien poistamista. Samalla Intia pyrkii nostamaan jalostusastettaan ja lisäämään maataloustuotteiden vientiä, joten se vaatii kehittyneempien maiden joukossa oikeutta tullien alennukseen. Intialaisneuvottelijoiden markkinoillepääsyvaatimuksille on vahvat sisä- ja talouspoliittiset perusteensa, sillä intialaisista saa edelleen maataloudesta elantonsa arviolta 700 miljoonaa kansalaista.
Teollisuustuotteissa Intia pyrkii suojelemaan vientiteollisuuttaan ulkomaiselta tuonnilta. Palvelutuotannon suurvaltana Intian tavoitteena on palvelukaupan aito vapauttaminen ja uusien markkinoiden avaaminen. Miten Intia pystyy hyödyntämään teollisuustuotteiden ja palveluiden kutistuneita maailmanmarkkinoita ja samalla saavuttamaan tavoitteensa maataloustuotteiden osalta, on avainkysymys uudelle hallitukselle.
EU ja Intia päättivät Helsingin huippukokouksessa vuonna 2006 käynnistää laaja-alaiset vapaakauppaneuvottelut, jotka aloitettiin kesäkuussa 2007. Alkuperäisen neuvotteluaikataulun mukaan tavoitteena oli, että neuvottelut saataisiin päätökseen vuoteen 2009 mennessä, mutta aikataulusta on jouduttu joustamaan. EU:n tavoitteena on kunnianhimoinen ja laaja sopimus, joka kattaa tavara- ja palvelukaupan lisäksi myös tullien ulkopuolisia esteitä sekä investointeja, tekijänoikeuksia, kilpailukysymyksiä ja julkisia hankintoja.
FTA-neuvottelujen kuudes kierros toteutui maaliskuussa Delhissä 2009 varsin rakentavissa merkeissä. Konkreettisia tuloksia ei parlamenttivaalien alla saavutettu, mikä olikin odotettua. Myönteistä edistystä tapahtui silti lähes kaikilla alueilla, mutta läpimurtoa ei liene odotettavissa syksyn 2009 EU-Intia -huippukokoukseen mennessä. Erityisesti tavarakaupan osalta tariffien alentamista koskevat neuvottelut ovat edelleen edenneet odotettua hitaammin. Palveluissa, investoinneissa ja julkisissa hankinnoissa on varauduttava pitkittyneisiin neuvotteluihin.
Aikataulua tärkeämpää EU:lle onkin kunnianhimoisen ja sisällöltään laajan sopimuksen syntyminen, voimaantuloa ei haluta kiirehtiä sisällön kustannuksella. Vapaakauppasopimukseen kohdistuu paljon odotuksia kaupan ja investointien suuren volyymin ja huomattavan yhteistyöpotentiaalin vuoksi. Toteutuessaan sopimuksen uskotaan tuovan taloudellista hyötyä molemmille osapuolille, poistavan kaupan esteitä, lisäävän investointeja ja lisäävän luottamusta epävarmoina aikoina.
Maailmantalouden heikentyneet näkymät ovat entisestään lisänneet Intian mielenkiintoa alueellista yhteistyötä kohtaan. Intialla on voimassa useita kauppasopimuksia ja neuvottelut ovat käynnissä useiden kauppakumppanien kanssa. Vapaakauppasopimukset ASEAN:in, Japanin ja Etelä-Korean kanssa ovat lähellä päätöstä tai jo toteutusvaiheessa. Intia ja Kiina ovat ilmaisseet halunsa keskinäisten kauppasuhteiden kehittämiseen ja investointien lisäämiseen. Intia on ajanut yhteistyön tiivistämistä SAARC:in (South Asian Association for Regional Cooperation) jäsenmaiden, eli Afganistanin, Bangladeshin, Bhutanin, Malediivien Nepalin, Pakistanin sekä Sri Lankan kanssa SAFTA:n (South Asian Free Trade Agreement) puitteissa, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi Intian ja Pakistanin välisten jännitteiden vuoksi.
Tullit, yritysten toimintaympäristö ja kaupanesteet
Vaikka Intia on esittänyt voimakkaan huolensa maailmanlaajuisen protektionismin yleistymisestä, se on viime aikoina avannut useita polkumyynti- ja suojatoimitutkintoja, joiden perusteet on kyseenalaistettu laajalti. Esimerkiksi teräksen ja paperin suojatoimet on suunnattu voimakkaasti lisääntyvää Kiinan-tuontia vastaan, mutta niistä ovat kärsineet myös suomalaisyritykset. Suojatoimet on koettu ongelmallisiksi, koska vaaditut kriteerit tuontitullien asettamiseksi ovat hyvin yleisluontoisia ja ne voidaan asettaa verrattain nopeasti.
Suomalaisyritysten kiinnostus Intiaa kohtaan näyttää jatkuvan vakaana kansainvälisestä taantumasta huolimatta. Intian kasvavien markkinoiden uskotaan vetävän uusia yrityksiä myös Suomesta, vaikka raskas byrokratia, verojärjestelmä sekä korruptio vaikuttavat niiden toimintaa. Monimutkaisen tullausmenettelyn ohella tullien luonteiset lisämaksut ja verot lisäävät kustannuksia ja hidastavat kaupankäyntiä. Suojatoimien ja muiden kaupanestetapausten määrän uskotaan lisääntyvän edelleen. Suomen kansallisilla toimilla ja EU:n kautta tapahtuvalla vaikuttamisella markkinoillepääsyn ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti.
Viime vuosina toteutettujen reformien myötä valtion rooli ja omistuspohja ovat vähentyneet ratkaisevasti. Intia toteuttaa liberalisointia omaa vauhtiaan ja avaa markkinoitaan asteittain. Televiestintä ja siviili-ilmailu ovat esimerkkejä aloista, joissa yksityistämisprosessi on hyvässä vauhdissa, mikä on lisännyt tuottavuutta ja laskenut kuluttajahintoja alhaisimmiksi maailmassa. Vähittäiskaupassa sekä pankki- ja vakuutustoiminnassa on toistaiseksi rajoitettu ulkomaalaisomistusta. Vapauttaessaan markkinoitaan hallitus joutuu huomioimaan paitsi hallituskoalition intressit, myös osavaltioiden erityispiirteet ja kehityserot sekä tasapainoilemaan keskenään ristiriitaisten vaatimusten kanssa.
Tämän vuoksi Intian sääntely-ympäristö on edelleen monimutkainen yhdistelmä liitto- ja osavaltiotason lainsäädäntöä ja jaettua toimivaltaa, jonka seurauksena viranomaisten toiminnan ennakoiminen on vaikeaa. Osavaltioiden välillä ei ole toimivia sisämarkkinoita, joten niiden ulkorajoilla kerätään edelleen erilaisia maksuja ja tulleja joiden käytännöt vaihtelevat. Osavaltiot keräävät yhä 38 prosenttia valtion tuloista. Hallitus on vaaliohjelmassaan asettanut tavoitteeksi tariffien yhtenäistämisen, jolloin osavaltioiden välinen kauppa helpottuisi. Tällä on kuitenkin huomattava vaikutus velkaantuneiden osavaltioiden talouteen, koska ne menettäisivät merkittävimmän tulonlähteensä.
Liiketoimintaolosuhteita on helpotettu erityistalousalueilla (Special Economic Zone, SEZ) joissa viranomaiskäsittelyä on yksinkertaistettu ja yrityksiltä perittävät verot ja maksut ovat pienempiä. Erityistalousalueiden perustamiseen, rakennuttamiseen ja hallinnointiin liittyvä sääntely on epäyhtenäistä, mikä aiheuttaa tulkintaerimielisyyksiä. Maanhankintaan liittyvät jännitteet, varsinkin viljelysmaan muuttaminen teollisuuskäyttöön sekä verotulojen ja tullimaksujen menetykset ovat poliittisesti sensitiivisiä aiheita.
Erityistalousalueiden toimilupia on myönnetty runsaat 570 joista toteutusvaiheessa on noin puolet. Erityistalousalueilla tuotettujen hyödykkeiden osuus Intian kokonaisviennistä on noin 11 prosenttia. Yli 60 prosenttia erityistalousalueista on keskittynyt IT-tuotantoon. Taloustaantuman vuoksi kymmeniä SEZ-hankkeita on kuitenkin jäädytetty heikentyneen kysynnän vuoksi, mikä saattaa johtaa sääntelyn purkamiseen. Erityistalousalueiden liiketoimintaolosuhteet vaihtelevat osavaltioittain. Vyöhykkeistä suurin osa on perustettu Maharashtran, Andhra Pradeshin ja Tamil Nadun osavaltioihin.
Intiassa on paljon kaupallista potentiaalia, mutta myös riskejä sekä toimintaympäristöön liittyviä ongelmia. Osavaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja, mikä osaltaan selittää ulkomaisten investointien keskittymistä joihinkin osavaltioihin. Korkea tullitaso, hankalat tullausmenetelmät, raskas byrokratia, kohtuuttomat tuotemääräykset, investointiympäristön sääntely ja verotusjärjestelmän monimutkaisuus nousevat toistuvasti esille kaupanestekyselyissä.
Infrastruktuurin kehittymättömyys on eräs keskeisimmistä taloudelliseen toimintaan vaikuttavista tekijöistä Intiassa. Intian monimutkaisen ja vanhentuneen työvoimalainsäädännön myötä maan työvoimamarkkinat ovat alueellisessa vertailussa suhteellisen joustamattomat. Intia ei ole WTO:n julkisia hankintoja koskevan sopimuksen jäsen, joten tarjouskilpailuissa ilmenneisiin ongelmiin on vaikeaa puuttua.
Yleisarvio
Kongressipuolueen johtama UPA-koalitio ei kuluneen vuoden aikana tehnyt uusia aloitteita talouden liberalisoinnissa, vaan sen huomio keskittyi hallituksen koossapitämiseen. Kevään 2009 vaalien jälkeen alkaneella hallituskaudella Kongressipuolueella on enemmän poliittista liikkumavaraa, eikä se enää ole samalla tavalla riippuvainen vasemmiston tuesta. Ideologisten ristiriitojen sijasta ratkaisevaa on, pystyykö uusi hallitus takaamaan talouskasvun ja investointien edellyttämän vakauden ja elintärkeiden reformien jatkumisen.
Intian riippuvuus ulkomaisista investoinneista ja teknologiansiirrosta on edelleen suuri. Keskeistä on myös, miten hyvin hallitus pystyy pitämään valtiontalouden velkaantumisen kurissa. Kansalaisten enemmistönä olevan maaseutuväestön asema ja maataloustuotannon rakennemuutos pysyvät Intiassa politiikan ytimessä myös tulevaisuudessa.
Intian etuna on valtava markkina, joskin sen hyödyntäminen edellyttää yrityksiltä erittäin pitkäjänteistä toimintaa. Intian vahva demokraattinen perinne luo liiketoiminnan vaatimaa ennustettavuutta, mikäli hallitus pysyy koossa täyden vaalikauden. Demokraattinen prosessi tuottaa hyvinvointia ja vakautta, jos talouskasvun hedelmät pystytään jakamaan tasaisemmin kongressipuolueen Inclusive Growth -periaatteen mukaisesti. Siksi Intian murros tapahtuu sille ominaista vauhtia ja demokratian pelisääntöjen mukaisesti.
Kaupan vapauttamiseen tähtäävissä WTO ja FTA -neuvotteluissa Intian varsin tiukkojen kantojen taustalla on heikosta tuottavuudesta kärsivän maatalous- ja teollisuustuotannon suojeleminen ja kauppavajeen kasvun hillitseminen. Heikossa taloustilanteessa tämä tavoite vain korostuu, kun Kiinasta sekä muualta Aasiasta tulvii edullisia ja laadukkaita massatuotteita.
Harkitsemattomilla ja pahimmassa tapauksessa perusteettomilla suojatoimilla saatavat edut voivat kuitenkin johtaa kotimaisten yritysten kilpailukyvyn heikentymiseen ja estää tuotantorakenteiden välttämätöntä uudistumista, sekä lisätä kustannuksia tuonnista riippuvaisilla aloilla. Pystyykö Intia vastustamaan protektionismin kiusausta, esiintymään rakentavasti WTO- ja FTA-pöydissä sekä rakentamaan talouttaan pitkäjänteisesti kaupan ja investointien vapauttamisen varaan? Suunta selvinnee heti hallituksen alkutaipaleella.
Artikkeli on luettavissa graafisine esityksineen formin.finland.fi -sivuilla(Linkki toiselle web-sivustolle.).