Suomalaista kirjallisuutta unkariksi
Kuluvana keväänä unkarilaislukijoille tarjolla kaksikin uutta suomalaista käännösromaania: Arto Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä sekä Pirkko Saision Betoniyö.
Tänä keväänä on suomalaisen kaunokirjallisuuden ystäville on tarjolla kaksikin uutuutta: Széphalom-kustantamolta on ilmestynyt Arto Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä Béla Jávorszkyn kääntämänä sekä Polar-kirjojen sarjassa Kata Kubinyin kääntämä Pirkko Saision Betoniyö.
Suomalaislukijat ovat valinneet vuonna 1983 ilmestyneen Hirtettyjen kettujen metsän Paasilinnan kaikkien aikojen kolmanneksi suosituimmaksi teokseksi unkariksikin aiemmin Éva Papin kääntämänä ilmestyneen Jäniksen vuoden sekä vuonna 1990 ilmestyneen Hurmaavan joukkoitsemurhan jälkeen. Muusta Paasilinnan tuotannosta on aiemmin unkariksi ilmestynyt Ulvova mylläri, niinikään Béla Jávorszkyn kääntämänä. Paasilinna on elävistä suomalaisista kirjailijoista eniten luettu, sekä Suomessa että ulkomailla. Nyt unkariksikin ilmestynyt Hirtettyjen kettujen metsä on tähän asti käännetty 15 kielelle, tuorein käännös on albaniankielinen. Yhteensä Paasilinnan laajaa tuotantoa käännetty 44 eri kielelle.
Hirtettyjen kettujen metsä kertoo työhönsä ja elämäänsä tympääntyneen majurin ja ammattirikollisen kohtaamisesta Suomen Lapissa. Hirtettyjen kettujen metsä on Paasilinnalle hyvin tyypillinen hulvaton kuvaus ihmisistä, jotka pakenevat yhteiskunnan oravanpyörää koskemattoman luonnon keskelle. Paasilinnan hirtehishuumori kertoo vapaudenkaipuusta ja jääräpäisyydestä, hänelle musta ei koskaan ole läpikotaisin mustaa eikä valkoista ole koskaan ilman harmaan sävyjä.
Pirkko Saision Betoniyön (1981) tapahtumat sijoittuivat vain muutamaan intensiivisesti kuvattuun kesäpäivään pääosin Helsingin vaatimattomassa lähiössä. Romaani kertoo tavallisesta, hieman itsestään epävarmasta nuoresta pojasta ja hänen isoveljestään, jolla on edessään vankilatuomio.
Betoniyö on voimakas, tummasävyinen ja edelleen hyvin ajankohtainen, se on romaani perheen sisäisistä vaikutussuhteista. Romaanin tapahtumapaikalla, täyteen rakennetulla betonilähiöllä, on kerronnassa keskeinen merkitys. Lähiössä asutaan lähekkäin, toisiaan kyräillen, silti naapureiden todellisesta tilasta piittaamatta. Nuorten maailmankuva on synkkä: keneenkään ei saisi luottaa, pitäisi selvitä yksin.