Ruotsalaisuuden päivä
Myös suomenruotsalaiset ovat saaneet liputuspäivien joukosta omansa: marraskuun kuudentena vietetään ruotsalaisuuden päivää. Suomenruotsalaisille päivä symboloi oikeutta käyttää omaa äidinkieltään. Samalla juhlitaan myös kaksikielistä isänmaata.
Kuinka juhla on osunut juuri tälle päivälle? Kustaa II Aadolf kaatui 6.11.1632 Lützenin taistelussa. Ruotsissa ja erityisesti Upsalassa kuninkaan kuolemaa muistellaan vuosittain kuninkaan Uppsalan yliopistolle lahjoittamien rikkauksien takia. Vaikka Suomi joutui vuonna 1809 Venäjän vallan alle, perinne säilyi halki 1800-luvun. Kustaa Aadolfin päivänä oli tapana juoda kuninkaan muistolle ja iltaisin sytytettiin ikkunoille kynttilöitä. Ruotsalainen kansanpuolue päätti vuonna 1908, että Kustaa Aadolfin kuolinpäivästä tulee ruotsalaisuuden päivä.
Suomen väestöstä 5,6 prosenttia eli liki 300 000 henkeä on ruotsinkielisiä. Suurin osa suomenruotsalaisista asuu rannikolla. Vain neljä prosenttia asuu umpisuomenkielisillä paikkakunnilla. 26 000 asukkaan Ahvenanmaa on yksikielisesti ruotsinkielinen maakunta.
Suomenruotsalaisten oikeudet on kirjattu perustuslakiin sekä kielilakiin. Perustuslain mukaan maan kansalliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että esimerkiksi julkiset palvelut, koulu- ja muu opetus sekä tiedotus on taattava kansalaisille molemmilla kielillä. Perustuslain mukaan Suomen julkishallinto on kaksikielistä. Kielilaki määrittelee kielelliset oikeudet ja velvollisuudet tarkemmin. Sen mukaan jokaisella kansalaisella on oikeus käyttää äidinkieltään asioittensa hoitamiseen. Virallisten elinten on huolehdittava siitä, että kaikki niiden julkaisema aineisto on saatavilla molemmilla kielillä.
Suurin osa suomenruotsalaisista asuu kaksikielisillä paikkakunnilla eli ympäristössä, jossa suomen kielen vaikutus on merkittävä. Pohjanmaalla on kolme puhtaasti ruotsinkielistä paikkakuntaa, kun taas Ahvenanmaan kaikki paikkakunnat ovat ruotsinkielisiä. Paikkakunnat voivat siis olla yksi- tai kaksikielisiä, mutta henkilöllä voi olla virallisesti vain yksi äidinkieli.
Ruotsinkielisen oppilaitoksen valitsevat ruotsinkielisten perheiden lisäksi myös lukuisat kaksikieliset perheet. Suomessa on 300 ruotsinkielistä peruskoulua, useita keskiasteen oppilaitoksia, neljä ruotsinkielistä ja neljä kaksikielistä ammattikorkeakoulua. Korkeimman tason opetusta tarjoavat kaksi ruotsinkielistä yliopistoa sekä lukuisat kaksikieliset yliopistot.
Molemmat Suomen kansankirkot tarjoavat palveluita myös ruotsiksi. Evankelisen kirkon ruotsinkielisyydellä on pitkät perinteet: saarnat on uskonpuhdistuksesta saakka pidetty kansan kielellä suomeksi tai ruotsiksi. Myös ortodoksinen kirkko pitää säännöllisesti ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia.
Suomessa ilmestyy 11 ruotsinkielistä päivälehteä. Niistä suurin on Hufvudstadsbladet, jonka levikki on 52 000.
Eduskuntaan pääsi vuoden 2003 vaaleissa 16 ruotsinkielistä edustajaa. Heille on puoluekannasta riippumatta tärkeää, että maan taloudellisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurisista asioista päätettäessä huomioitaisiin myös kielikysymykset. Eduskunnassa ruotsinkielisiä edustavat Ruotsalaisen kansanpuolueen 8-henkinen ryhmä sekä Ahvenanmaan edustaja. Istuvista ministereistä kaksi (toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos sekä ympäristöministeri Jan-Erik Enestam) on RKP:stä.
Vuonna 1919 maan perustuslakia valmisteltaessa perustettiin Svenska Finlands folkting eli Suomenruotsalaiset kansankäräjät turvaamaan ruotsin kielen asemaa. Kansankäräjät on puolueiden yhteistyöelin. Eduskuntapuolueet valitsevat sen 75 jäsentä keskuudestaan neljän vuoden välein. Kansankäräjien tavoite on, että suomenruotsalaisilla olisi kielellisesti samat oikeudet kuin suomenkieliselläkin väestöllä. Kansankäräjät ottaa kantaa suomenruotsalaisia koskeviin kysymyksiin, julkaisee esitteitä kielellisistä oikeuksista ja tarjoaa tietoa suomenruotsin tilanteesta. Kieliturvasihteeri hoitaa kansalaisten puolesta asioita, jotka liittyvät julkisen hallinnon ruotsinkielisiin palveluihin. Kansankäräjät toimii myös Euroopan unionissa aktiivisesti kielivähemmistöjen puolesta ja pyrkii parantamaan suomenruotsalaisten asemaa.
Suomenruotsalaiset eivät elä yhdessä ryppäässä, eikä asuma-alue takaa ruotsin käyttömahdollisuuksia (poikkeuksena Ahvenanmaa). Erilaisten järjestöjen ja yhdistysten verkosto onkin heille tärkeä ja helpottaa yhteydenpitoa. Tätä verkostoa täydentävät päiväkodit, koulut ja työpaikat. Tärkeitä ruotsinkielisiä tapahtumia ovat vuosittain järjestettävä kaksipäiväinen urheilukilpailu Stafettkarnevalen, johon osallistuu lähes 10 000 ruotsinkielistä koulualaista ja opiskelijaa, sekä Popkalaset-konsertit, joita järjestetään useilla ruotsinkielisillä paikkakunnilla.
Suomen ruotsinkielinen kaunokirjallisuus on erittäin tärkeä vähemmistön minäkuvan kannalta. Tunnettuja nykykirjailijoita ovat esimerkiksi Jörn Donner (s. 1933), Märta Tikkanen (s. 1935) ja Kjell Westö (s. 1961). Yksi maailmalla tunnetuimmista suomalaiskirjailijoista on Tove Jansson (1914–2001), jonka Muumi-kirjoja on käännetty lukuisille kielille. Muumilaaksoa pidetään suomenruotsalaisten symbolina, paikkana, jossa ”kaikki tuntevat kaikki” ja elävät rauhallista ja turvallista elämää. ”Hän puhuu kuin Muumi”, Ruotsissa sanotaan, jos jollakulla on suomenruotsalainen aksentti. Taustalla on tietysti Muumi-piirrossarja, jossa muumien ääninä toimivat suomenruotsalaiset näyttelijät.