Marjaan Suomessa

Marjat ovat erittäin terveellisiä. Ne sisältävät vähän energiaa, mutta paljon vitamiineja, flavonoideja ja kuituja. Lisäksi ne itse poimittuina ovat ilmaisia, ja kaupan päälle poimija saa viettää kesäpäivänsä luonnon helmassa raikasta metsäilmaa hengittäen. Suomen metsien marjasadon määräksi arvioidaan vuodessa 500–1000 miljoonaa kiloa. Tästä määrästä vain kymmenesosa tulee poimituksi. Ämpäri siis käteen, saappaat kyiden varalta jalkaan, hyttyskarkote reppuun ja metsään!

Marjastus on Suomessa suosittu vapaa-ajanviettotapa. Nykyään sen taloudellinen merkitys on jo vähäisempi, mutta moni keski-ikäinen muistaa vielä ajan, jolloin koulun keittiöön piti syksyisin viedä tietty määrä puolukoita talven aterioita varten. Arktiset Aromit ry:n Kuopion yliopistolla teettämän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa Suomen aikuisväestöstä marjastaa. Työkseen marjastavia on kuitenkin liian vähän, ja joka vuosi tiedotusvälineissä kauhistellaan, kuinka metsien kulta mätänee kasvupaikoilleen. Viime vuosina marjayrittäjät ovat ratkaisseet ongelman palkkaamalla työvoimaa ulkomailta, ja tänäkin kesänä Suomeen saapuu Helsingin Sanomien mukaan tuhansia poimijoita muun muassa Thaimaasta, Venäjältä ja Ukrainasta. Marjoista arvokkaimman eli lakan poiminta on jo alkanut.

Mukavimmaksi marjaretken tekee huolellinen valmistelu. Metsän siimeksessä pörrää ötökkää jos jonkinlaista, joten pitkät housut ovat hyvä valinta. Lakki tai huivi suojaa päätä. Mukaan kannattaa ottaa kartta, ehkä kompassikin, jos retki suuntautuu tutun lähimetsän ulkopuolelle. Karttoja saa kaupunkien matkailutoimistoista, liikuntavirastoista, usein kirjastoistakin. Eväät ja termospullollinen kahvia piristävät poiminnan lomassa. Tehokkaimmat marjastajat luottavat marjapoimurin apuun, mutta sunnuntaipoimija pärjää hyvin ilmankin. Metsässä liikkuessa kannattaa muistaa välillä tömistellä jalkoja, jotta käärmeet ennättävät alta pois.

Metsä on kaikkialla Suomessa lähellä. Marjoja saattaa löytää Helsingin keskuspuistostakin, mutta paremmat apajat odottavat ulkoilualueilla ja kansallispuistoissa. Aivan vilkasliikenteisen tien vierestä ei kannata poimia. Jokaisella on oikeus maksutta kerätä marjoja ja sieniä kotitarpeisiin riippumatta siitä, kuka metsän omistaa. Maanomistajan lupaa ei siis tarvita, mutta toisen pihapiiriin ei saa mennä eikä kotirauhaa saa rikkoa. Mikäli metsäretkeen ei ole aikaa tai mahdollisuutta, marjoja saa toki myös toreilta.

Suomessa kasvaa liki 40 syötäväksi kelpaavaa marjalajia, joista osa on harvinaisia. Yleisimpiä syötäviä marjalajeja on parikymmentä.
Puutarhamarjoista suosituimpia ovat mansikka, musta- ja punaherukka, karviainen ja vadelma. Vadelma kasvaa luonnonvaraisenakin, mutta se on valitettavan harvinainen. Jos hyvä tuuri käy, metsästä voi löytää myös metsämansikkapaikan.

Puolukka Vaccinium vitis-idaea
Puolukka on yleinen koko Suomessa. Se onkin Suomen poimituin luonnonmarja. Puolukka oli pitkään suomalaisille tärkeä vitamiinien lähde pitkinä talvikuukausina. Tummanpunainen puolukka viihtyy valoisilla paikoilla. Sen lehdet ovat pienet, suipot, vihreät ja nahkeat. Puolukkaa poimitaan syyskuussa. Puolukan maku on hapan, mutta siitä voi tehdä maukasta hilloa, tuoresurvosta ja mehua. Puolukka säilyy hyvin. Siitä valmistetaan myös viiniä ja likööriä.
Puolukan voi valitettavan helposti sekoittaa samannäköiseen sianpuolukkaan, jonka marjat ovat kuivia ja mauttomia. Sianpuolukkaa on perinteisesti käytetty rohtona.

Karpalo Vaccinium oxococcus, v. macrocarpon
Karpalo on märkien ja vaikeakulkuisten suoseutujen kasvi, joka kasvaa koko Suomessa. Se kypsyy myöhään syksyllä ja sitä voi poimia aina lumentuloon asti, jopa seuraavana keväänäkin. Syvänpunaisen karpalon maku on raikas mutta hyvin hapan. Niitä voi pitää maun pehmentämiseksi vähän aikaa pakastimessa, ellei luonto ole ehtinyt niitä jäädyttää.

Lakka Rubus chamaemorus
Lakka on etelän ihmisille harvinaista ylellisyyttä, sillä se viihtyy paremmin Keski- ja Pohjois-Suomen laajoilla soilla ja sankoissa korvissa. Varsinkin metsissä tämä matalakasvuinen marja on hankala löytää.

Lakka on Suomen arvostetuimpia marjoja. Se tunnetaan monella nimellä, joista tavallisimmat ovat lakka, hilla ja suomuurain. Lakan marjat ovat auringonkeltaiset ja sen maku on raikas ja täyteläinen. Marja kypsyy loppukesästä.

Lakan kivet ovat melko isot ja ne kannattaa usein ruoanvalmistuksen yhteydessä poistaa. Lakasta voi tehdä esimerkiksi hilloa tai piirakkaa, mutta marjat ovat herkullisia myös sellaisenaan.

Mustikka Vaccinium myrtillus
Mustikka on yleinen koko maassa. Se kasvaa tyypillisesti varjoisissa, kosteahkoissa metsissä. Mustikan marjat ovat tummansinisiä tai mustia ja hyvin terveellisiä. Pienet lehdet ovat soikeahkoja. Poimintakausi ulottuu heinäkuusta syyskuuhun. Mustikkaa on käytetty myös lääkekasvina. Mehukkaita, makeita marjoja käytetään paljon leivonnassa ja mehuissa.

Variksenmarja eli kaarnikka Empetrum nigrum
Variksenmarja kasvaa koko Suomessa. Se muistuttaa ulkonäöltään mustikkaa, mutta sen lehdet ovat neulasmaiset. Se kasvaa usein kostealla paikalla. Variksenmarjan poiminta alkaa elokuussa. Maku on raikas ja happamahko. Variksenmarjassa on melko paljon C-vitamiinia ja se säilyy hyvin

Variksenmarjaa voi käyttää samalla tavoin kuin mustikkaakin ja sitä voi hyvin myös yhdistellä muihin marjoihin. Variksenmarjoista voi kotitalouksissa tehdä mehua, piirakoita, hyytelöitä, kiisseliä jne.

Juolukka Vaccinium uliginosum
Juolukkakin muistuttaa mustikkaa, mutta sen maku on paljon miedompi. C-vitamiinia ja luonnon antioksidantteja siinä on enemmän kuin mustikassa ja monissa muissa marjoissa. Juolukan ja mustikan erottaa siitä, että mustikkaa värjää sormet sinisiksi, juolukka ei. Juolukka kasvaa kosteilla paikoilla koko Suomessa, mutta se on yleisempi pohjoisessa. Juolukkaa voi poimia elokuussa.

Juolukkaa voi käyttää samaan tapaan kuin mustikkaakin, mutta sitä kannattaa yhdistää maukkaampiin marjoihin.

Pihlajanmarja Sorbus aucuparia
Pihlaja kasvaa koko Suomessa aina Lappia myöten. Sen marjat ovat vitamiinipitoisia, ne sisältävät runsaasti sekä karoteenia että C-vitamiinia.

Pihlajanmarjat ovat karvaita. Karvaus lievenee hieman ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, mutta pihlajanmarjojakin voi myös pitää päivän verran pakastimessa. Maku vaihtelee myös puukohtaisesti. Pihlajanmarjojakin kannattaa yhdistellä muihin marjoihin ja hedelmiin, esimerkiksi pehmeänmakuiseen omenaan.

Myrkylliset marjat

Tuntemattomia marjoja ei kannata syödä, sillä Suomessa kasvaa myös myrkyllisiä marjoja. Ne ovat onneksi varsin erinäköisiä kuin yllämainitut syötävät marjat.

Marjareseptejä

Mustikkamaito

Varsinkin lapsille maistuva perinteinen kesäherkku valmistuu helposti: tuoreita mustikoita tarjotaan syvältä lautaselta maidon ja sokerin kanssa. Samaan tapaan voidaan tarjota mansikoita.

Marjakiisseli

Kiisselit ovat helppoja, edullisia, kevyitä ja suosittuja jälkiruokia ja välipaloja. Mustikkakiisseliä on perinteisesti tarjottu myös vatsatautipotilaille.

1/2 l laimennettua marjamehua
2-2 1/2 rkl perunajauhoja
n. 1/2 l tuoreita marjoja
2-3 rkl sokeria

Sekoita hyvin kattilassa kylmä mehu ja perunajauhot. Sekoita välillä rauhallisesti pohjaa myöten ja kuumenna, kunnes kiisseli saostuu ja siitä nousee ensimmäinen kupla. Nosta kattila heti pois liedeltä. Lisää sokeri ja marjat. Jäähdytä.

Marjapiirakka

Piirakka on suosittu kesäleivonnainen ja vierastarjottava. Siihen voi käyttää mustikoita, puolukoita, juolukoita, variksenmarjoja, karpaloita, lakkoja tai näiden sekoitusta. Puolukka ja karpalo kaipaavat paljon sokeria! Niiden happamuutta voi tasoittaa myös kermaviilillä tai rahkalla, jolloin täytteeseen lisätään myös kananmuna.

Piirakkakysymyksessä ihmiset yleensä edustavat joko murotaikina- tai pullataikinakoulukuntaa. Murotaikina on kieltämättä helpompi ja vaivattomampi, mutta pullataikinapohjainen on monen mielestä se perinteinen ja ainoa oikea.

Marjapiirakka pullataikinasta

5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl jauhettua kardemummaa
1 muna
200 g margariinia
n.15 dl vehnäjauhoja
Täyte:
n. 12 dl marjoja
n. 1 1/2 dl sokeria, puolukkapiirakkaan enemmänkin
n. 1/2 dl perunajauhoja
Voiteluun:
muna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola, kardemumma, muna ja osa jauhoista. Lisää pehmeä rasva. Alusta taikinaan vähitellen loput jauhot. Vaivaa käsin tai yleiskoneella kunnes taikina irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa 20 - 30 minuuttia.
Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Ota taikinasta erikseen n. 1/3 ja kauli se uunipellin kokoiseksi levyksi. Nosta taikinalevy leivinpaperin päälle pellille.
Leivo jäljelle jäänyt taikina ohuiksi, sormenpaksuisiksi säikeiksi. Letitä kolmella säikeellä uunipannun sivujen pituiset letit. Asettele pullaletit taikinapohjan päälle aivan reunaan. Voitele letit munalla. Kiinnitä letit pohjataikinaan nurkista ja sivuilta parista kohtaa cocktail- tai hammastikuilla.
Sekoita marjojen joukkoon sokeri ja perunajauhot. Jos marjat ovat kovin vetisiä, käytä enemmän perunajauhoja. Kaada seos piirakkapohjalle ja tasoita pinta. Paista piirakka 200-asteisen uunin keskiosassa noin puoli tuntia.

Marjapiirakka murotaikinasta

75 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
2 keltuaista
Täyte:
4 dl (200 g) marjoja
sokeria

Nypi rasva, jauhot, sokeri ja leivinjauhe ryynimäiseksi seokseksi. Lisää keltuaiset. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta pohja jääkaappiin puoleksi tunniksi. Pistele pohja haarukalla ja kypsennä 175 asteessa noin 15 minuuttia. Levitä marjat puolikypsälle pohjalle ja ripottele pinnalle sokeria. Kypsennä edelleen 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Pihlajanmarjahyytelö

5 dl piimää
2 dl kermaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl sokeroitua pihlajanmarjasosetta
8 liivatelehteä

Pane liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita piimään sokeri, vaniljasokeri, pihlajanmarjasose, ja vatkattu kerma. Purista liivatelehdet ja sulata tilkkaan kiehuvaa vettä ja lisää seos joukkoon. Tarkista maku ja kaada tarjoilukulhoon.

Anna hyytyä kylmässä yön yli. Koristele vatkatulla kermalla, sitruunamelissan lehdillä ja pihlajanmarjoilla