Helsinki 1812–2012
Helsinki oli 1800-luvun alkuun mennessä kehittynyt Ruotsin neljänneksi tärkeimmäksi tuontisatamaksi Tukholman, Gävlen ja Göteborgin jälkeen. Kaupunki oli kasvanut myös merkittäväksi sotilaalliseksi keskukseksi. Viaporin linnoitus oli Ruotsin rannikkolaivaston kotisatama. Kaupungissa, Viaporin linnoituksessa ja kaupungin varuskunnissa oli väkeä yhteensä lähes 8000 henkeä. Turussa asukkaita oli noin 10 000.
Ruotsin ja Venäjän välinen sota, Suomen sota, käytiin Suomen maaperällä 1808–1809. Venäläiset miehittivät Helsingin 2.3.1808. Viapori eli Sveaborg antautui piirityksen jälkeen taistelutta 8.5.1808.
Helsinki paloi torstaina 17.11.1808. Tämä Helsingin viimeinen suuri kaupunkipalo tuhosi kaupungista neljänneksen. Palo sai alkunsa leskirouva Dobbinin omistamalta itäisen kaupunginosan tontilta 8, nykyisen Aleksanterinkadun alkupäässä.
Porvoon maapäivät järjestettiin 25.3.–19.7.1809. Venäjän keisari Aleksanteri I antoi Suomen säädyille hallitsijavakuutuksensa. Haminan rauhansopimuksessa 17.9.1809 Ruotsin kuningas luopui valtakuntansa itäisistä maakunnista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunta. Aleksanteri I on Suomen suuriruhtinas vuodet 1809–1825.
Vuonna 1811 perustettiin keskusvirastot lääkintäkollegio, postihallitus, intendentinkonttori sekä vaihetus- ja lainakonttori. Viipurin kuvernementti liitettiin Suomeen vuonna 1812. Viipuri ja Karjalan kannas oli menetetty Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721.
Lue lisää Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina ja juhlavuoden ohjelmasta verkkosivuilta: Helsinki200