SuomiFinland100 – Tarinoita Tansaniasta: Poliisia pidättämässä
Työskentelin Dar es Salaamissa Suomen suurlähetystössä vuosina 1988–1991. Noiden vuosien aikana sattui moniakin hauskoja tilanteita, joista kerron tässä yhden.
Tämä tapahtui muistaakseni vuonna 1990. Asuimme kaupungin pohjoisosassa, Msasanissa, joka tuolloin oli vielä kehittymätön alue ja jossa soratiet ja polut risteilivät. Eräänä iltana yövartijamme Richard tuli työvuoroonsa hieman ennen kuutta ja kertoi lähistöllä päivystäneen poliisin takavarikoineen hänen aina mukanaan kuljettamansa transistoriradion ja luvanneen palauttaa sen sadan shillingin maksua vastaan. Poliisin korruptio oli tuolloin varsin yleistä. Suutahdin kuitenkin tapauksesta kovasti, koska poliisi kuultuaan, että Richardilla ei ollut vaadittua summaa, oli käskenyt tätä menemään isäntänsä luokse ja pyytämään rahat häneltä.
Hyppäsin Richardin kanssa autooni ja ajoimme tienristeykseen, jossa poliisi odotteli pyöränsä vieressä. Hänen paitansa alla pullotti Richardin radio, jonka hän antoi sopuisasti pois näytettyäni diplomaattikorttini. Sitten aloin tiukasti tivata poliisin henkilötietoja, joita ei kuitenkaan herunut. Poliisin rintataskussa näytti olevan hänen henkilökorttinsa, jonka yritin seuraavaksi napata käsiini. Tämä ei onnistunut, koska poliisi suojasi rintataskuaan nyt tehokkaasti. Tässä vaiheessa kuulin auton lähestyvän, jonka kuljettaja alkoi soittaa auton torvea, koska olin tukkinut risteyksen omalla autollani. Ei auttanut muu, kuin hypätä autoon ja siirtää se sivuun. Nyt poliisi huomasi tilaisuutensa koittaneen ja alkoi juosta pyörineen pitkin kapeaa polkua kohti pientä kukkulaa. Minä tietysti säntäsin juosten perään huutaen miehelle pysähtymiskäskyjä. Taisi siinä tulla suomalaisia kirosanojakin, varsinkin siinä vaiheessa, kun poliisi saavutti kukkulan laen, hyppäsi pyöränsä selkään ja polki lopulta helposti karkuun juoksevalta diplomaatinalulta. Poliisin henkilöllisyys ei selvinnyt koskaan, vaikka informoin tapauksesta paikallista poliisiasemaa kirjallisesti. Vastausta kirjelmääni en koskaan saanut.
Tapahtuma osoittaa selkeästi, kuinka moninaisia tilanteita diplomaatti Tansaniassa tuohon aikaan pääsi kokemaan. Jälkikäteen olen usein miettinyt, että ehkä oli vain hyvä, että poliisi pääsi lopulta karkuun käsistäni. Jos olisin joutunut käsirysyyn hänen kanssaan, olisivat varmaan lehtien otsikot olleet pullollaan juttuja raivokkaasta suomalaisesta diplomaatista, joka jahtaa maan kunniallisia poliiseja Msasanin hiekkateillä.
Asko Luukkainen