SuomiFinland100 - Tarinoita Tansaniasta: Muistoni Tansaniasta
Rakastin lapsena pelata mitä jännittävintä Afrikan tähti -lautapeliä ja katsoa lauantai-iltaisin televisiosta villieläimistä kertovia dokumentteja. Yhdeksänvuotiaana käsiini osui kotini kirjakokoelmasta Bernard Grizmekin kirjoittama ”Serengeti ei saa kuolla”.
Toteutimme mieheni kanssa ensimmäisen kuvausmatka-safarimme Tansaniaan vuonna 2004. Oli aivan uskomaton tunne nähdä Pohjois-Tansanian suurenmoinen luonto ja dokumenttien tutut maisemat: Arushan vihreä vuoristometsä, Tarangiren kuuluisat apinanleipäpuut, Manyaran rikas pohjavesialue, Serengetin loputon tasanko ja Ngorongoron lumoavan kaunis kraateri.
Safari on seikkailu – koskaan ei voi tietää, miten päivä alkaa ja miten se päättyy ja mitä kaikkea siinä välissä voikaan nähdä ja kokea. Omat kokemuksemme tallentuivat mieheni ottamiin valokuviin ja kirjoittamiini runoihin, joista yhdessä syntyi monta vuotta eri puolella Suomea kiertänyt näyttely. On tehtävä kaikki mahdollinen Tansanian monimuotoisen luonnon ja uhanalaisten eläinten suojelemiseksi.
Ngorongoron kraaterilla
En mitenkään osannut kuvitella,
kiemurtelevaa, pölyistä vuoristotietä ajaessani,
että näkisin niin ihmeellisen,
seikkailukertomuksista tutun,
smaragdinvihreän sademetsän.
En mitenkään osannut odottaa,
hypähdettyäni nopeasti alas autosta,
että muutaman metrin päässä
aukenisi
niin henkeäsalpaavan kaunis maisema,
elämämme kehto.
Miljoonia vuosia
jyrkät, pilvien peittämät seinämät
ovat reunustaneet
sammunutta kalderaa.
Kuivalla kaudella,
alhaalla kraaterissa vuorottelevat väripaletilla
ruskean, sinisen ja vihreän pehmeät, eri sävyt.
Ensi näkemältä on mahdotonta uskoa;
pienet, tummat, liikkuvat pisteet
avoimella ruohotasangolla ovat
laiduntavia impaloita, thomsoningaselleja, grantingaselleja,
hirviantilooppeja, lehmäantilooppeja, seeproja, gnuita,
sarvikuonoja, virtahepoja, elefantteja
ja metsästäviä sakaaleja, hyeenoja, gepardeja, leijonia.
Samalla kaikki
nykyaika, historian kertomukset,
tiede, taide, kirjallisuus, musiikki,
uskonto, politiikka
lakkaavat olemasta.
Kauneintakaan taulua ei tule mieleeni.
Yhdestäkään Mozartin sävellyksestä en saa kiinni.
Seison hievahtamatta, hiljaa, liikuttuneena.
Olen saapunut Ngorongoron kraaterille ja löytänyt sydämeni aarrepaikan.
Sari Bamberg