Onko Tansanialla malttia vaurastua?
Tansaniasta on löytynyt isoja maakaasuesiintymiä, jotka muihin luonnonvaroihin yhdistettynä mahdollistavat Tansanian ja tansanialaisten vaurastumisen. Unelmien toteutumiseksi tarvitaan kuitenkin ennen muuta hallinnon parempaa läpinäkyvyyttä.
Maakaasua löytyi Tansaniasta jo 1970-luvulla, mutta silloin sitä ei vielä osattu hyödyntää.
2000-luvun alusta lähtien maakaasua on käytetty Tansaniassa sähköntuotantoon, ja nykyään noin puolet maan vaatimattomasta 1000 megawatin sähköntuotannosta tulee maakaasusta.
Tansanian kaksi käytössä olevaa kaasulähdettä riittävät kasvavaankin kansalliseen tarpeeseen: arvioiden mukaan niillä pystyttäisiin kolminkertaistamaan Tansanian sähköntuotanto pariksikymmeneksi vuodeksi.
Kaasun lisääntyvä käyttö edellyttää kuitenkin isompia putkia, jotka Kiina on luvannut lainoittaa. Miljardin dollarin kaasuputken Mtwarasta Dar es Salamiin pitäisi olla valmis tämän vuoden lopulla, mutta se todennäköisesti valmistunee aikaisintaan ensi keväänä.
Ja parempaa on luvassa
Tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa isojen kansainvälisten öljy- ja kaasuyhtiöiden löytöihin verrattuna.
British Gas, Ophir, Petrobras, Shell, Exxon ja Statoil ovat tehneet koeporauksia Tansanian edustalla syvällä merellä, ja alustavat löydöt ovat erittäin lupaavia. Varovaisetkin arviot kaasureserveistä nostavat Tansanian yhdeksi maailman maakaasurikkaimmista maista.
Uusien kaasulähteiden tuotanto mennee kokonaisuudessaan vientiin, koska kansallinen kysyntä on jo tyydytetty. Maakaasun vienti edellyttää nesteytyslaitoksen rakentamista.
Toteutuessaan yksikin nesteytyslaitos olisi Tansanian historian suurin investointi, arvoltaan noin 10–15 miljardia dollaria, minkä rinnalla mittavatkin kaivosinvestoinnit kalpenevat. Investoinnin lisäksi nesteytyslaitos loisi työpaikkoja varsinkin rakennusvaiheessa. Tuotannon käynnistyessä nesteytyslaitos kasvattaisi Tansanian verotuloja noin 3 miljardilla dollarilla vuodessa, mikä on puolitoista kertaa kehitysavun verran.
Todennäköisesti tällaisia nesteytyslaitoksia rakennetaan useampia.
Tansaniasta yksi maailman rikkaimmista valtioista?
Maakaasun lisäksi Tansaniassa on merkittävää vesivoimapotentiaalia. Maaperästä on löytynyt myös uraania, kivihiiltä sekä runsaasti jalometalleja. Lisäksi ainakin Statoil etsii rannikolta kaasun lisäksi öljyä.
Tansanialla olisi resursseja kasvaa yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista. Kohtalon kysymys on kuitenkin luonnonvarojen kestävä ja koko kansantaloutta tukeva hallinto.
Lupaukset luonnonvararikkauksista ovat herättäneet aiheellista huolestuneisuutta paitsi lehdistössä ja kansalaisjärjestöissä, myös kansanedustajien keskuudessa.
Luonnonvararikkaiden kehitysmaiden perustauti, resurssikiro (resource curse), mainitaan lehdistössä päivittäin, kuten myös varoittavat esimerkit Angolasta ja Nigeriasta. Niissä luonnonvaroista saadut miljardit eivät näy tavallisen kansalaisen arjessa.
Läpinäkyvyys on avainsana
Resurssikirolla viitataan luonnonvaroista saatujen tulojen haitalliseen vaikutukseen maan talouskasvulle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Luonnonvararikkaissa maissa talouskasvu ja julkiset menot ovat monesti pienemmät kuin ei-luonnonvararikkaissa maissa.
Syiksi – ja seurauksiksi – on mainittu muun muassa maan valuutan yliarvostus, mikä tappaa muun tuotannon (nk. Hollannin tauti), korruptio ja verojen ja veronmaksajien vähyydestä johtuva kansalaisten vähäinen kiinnostus pitää hallitusta tilivelvollisena, velkaantuminen sekä liiallinen riippuvuus yhdestä tuotteesta ja sen maailmanmarkkinahinnoista.
Paras tapa välttää luonnonvararikkauksien mukanaan tuomat ongelmat on hallinnon läpinäkyvyys, läpinäkyvyyttä tukeva lainsäädäntö ja läpinäkyvyyden varmistavat kansalliset instituutiot.
Tansaniassa prioriteettina on kansallisen kaasustrategian tekeminen: miten teollisuutta ja toimijoita säädellään, kuinka paljon porauslupia myönnetään ja mihin kaasua ja siitä saatuja varoja käytetään?
Merja Mäkelä ja Juho Uusihakala