Suomen pääministeri Mari Kiviniemi vieraili Puolassa 19. tammikuuta 2011. Veirailun päivänä Polityka viikkolehdessa julkaistiin Marek Ostrowskin tekemä laaja haastattelu.
Haastattelun käännös:
”Elämme sovinnossa historiamme kanssa.”
Keskustelu Suomen pääministeri Mari Kiviniemen kanssa suhteista Venäjään, pragmaattisesta politiikan teosta ja suomalaisten naisten vahvuudesta.
Kuvateksti: Mari Kiviniemi (s.1968) on vuoden 2010 kesäkuusta lähtien ollut Suomen pääministeri ja Keskustapuolueen, keskusta-oikeistolaisen hallituksen suurimman ryhmittymän, puheenjohtaja. Molemmat asemat hän saavutti, kun edellinen pääministeri Matti Vanhanen erosi tehtävistään. Kiviniemi opiskeli talous- ja valtiotiedettä Helsingissä ja ennen hallituksen johtoon nousemistaan, hän toimi kansanedustajana, muutamien parlamentin valiokuntien puheenjohtajana sekä sisäasiainministerinä ja ulkomaankaupanministerinä.
Marek Ostrowski: - Toimistonne ikkunasta näkyy Helsingin keskusaukio, jonka keskellä sijaitsee Tsaari Aleksanteri II:n patsas, jossa on vuosiluku 1863. Puolalaisille se tarkoittaa traagista Venäjän vastaista kapinan vuotta. Suomella on 1340 km pitkä raja Venäjän kanssa ja suhteet aivan toisenlaiset kun Puolalla. Teidän historioitsijanne korostavat, että olette hyötyneet paljon kuulumisesta imperialistiseen Venäjän valtakuntaan.
Mari Kiviniemi: - Yli sata vuotta Suomi oli Venäjän autonominen osa ja on myönnettävä, että nämä kokemukset olivat suomalaisesta näkökulmasta positiiviset, ruotsalaista alkuperää oleva lakijärjestelmämme jäi voimaan. Eli ei se niin paha ollut.
Maamme puolustautuvat raskaissa sodissa Neuvostoliittoa vastaan. Molemmat menettivät osan alueistaan Venäjälle. Sekä Puolassa että Suomessa Venäjä on juurtunut syvälle kansalaisten mieliin. Kuinka suomalaiset kokevat Venäjä?
Annetaan historian jäädä historiaksi. On tosiasia, että molemmissa Venäjää vastaan käymissämme sodissa menetimme paljon uhreja. Lisäksi sotiemme veteraaneja elää yhä. Kuitenkin me suomalaiset osasimme jättää menneisyys taaksemme, ja ehkä juuri siitä syystä meidän suhteemme Venäjään, ainakin poliittisella tasolla, ovat hyvät. Otimme tässä suhteessa pragmaattisen kannan ja pyrimme siihen että suhteemme kaikkiin naapurimaihin ovat hyvät, myös Venäjään
Täytyy korostaa, että 1990 luvulta lähtien, Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, alkoi uusi vaihe suhteissamme Moskovaan. Viime aikoina kansalaisten väliset kontaktit ovat lisääntyneet. Sitä tukee mm. uusin aloite: nopean junayhteyden avaaminen Pietarin ja Helsingin välillä. Allegro-erikoispikajuna kulkee matkan 3,5 tunnissa. Projektin toteuttamiseen osallistuivat molempien maiden rautatielaitokset.
Kannattaako hallituksenne tätä lähentymistä?
Molemmat maat ovat siihen pyrkineet. Venäjä on meille erittäin tärkeä partneri. Maahamme saapuvista turisteista venäläiset ovat suurin ryhmä, varsinkin Itä- Suomessa ja Lapissa. Uuden vuoden maissa melkein kaikki hotellit ovat täynnä venäläisiä. Taloudellisestikin Venäjän merkitys Suomelle kasvaa. Suomalais-venäläiset taloudelliset suhteet kukoistavat. Suomalaiset investoivat Venäjälle, suomalaiset yritykset ovat läsnä Pietarissa ja sen ympäristössä sekä Moskovassa. Eniten Suomen viennistä menee Venäjälle ja tuontimaana se on kolmas. Ennen sitä ovat taulukossa vain Saksa ja Ruotsi.
Eivätkö historialliset tapahtumat vaikuta Venäjän suhteisiinne? Käsittääkseni sotaveteraanit tai Karjalan pakolaiset eivät muodosta sellaista poliittista voimaa, joka saattaisi aiheuttaa ongelmia poliittisessa yhteistyössä Venäjän kanssa.
Voimme näin sanoa. Me tiedämme, ettei Suomi ole suurin valtio maailmassa. Samalla olemme tehneet sovinnon historiamme kanssa. Olemme hävinnet sodassa, mutta tavallaan olimme myös voittajia, sillä emme koskaan kuluneet neuvostoblokkiin. Suomalaiset ovat hyväksyneet tämän sivun historiassamme, vaikka nykyään monet suomalaiset eivät ole kiinnostuneet Venäjästä eivätkä halua tutustua siihen.
Sanotte, että säilytitte puolueettomuuden. Se oli se kuuluisa ”suomettuminen”, suuri riippuvuus Moskovasta ulkopolitiikassa ja liittolaisten valinnassa. Siihen aikaan me Puolassa haaveilimme ”suomettumisesta”.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen käytiin Suomessa avointa keskustelua, arvosteltiin sen aikaista politiikkaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pitkällä aikavälillä se kannatti. Se antoi meille riippumattomuuden. Tavallaan jokainen Suomessa voi todeta, että menestyimme hyvin.
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että suomalaiset eivät enää pelkää Venäjää. Suomalaiset kommentaattorit ovat pitäneet tulosta "yllättävänä." Onko se teillekin yllätys?
Oikeastaan ei ole. Näiden tutkimusten tulokset vahvistavat vain mistä olen puhunut. Olemme järjestäneet suhteemme Venäjän kanssa. Kun suhteet ovat hyvät, niin pelko katoaa.
Teilläkin on ollut ongelmia tiettyjen tavaroiden viennissä Venäjälle, kuten Puolalla.
Todellakin, aika ajoin syntyy käytännön ongelmia suhteissa Venäjään, mutta me osaamme käsitellä niitä. En kutsuisi niitä poliittisiksi vain hallinnollisiksi ongelmiksi.
Harkitsetteko mahdollista liittymistä Natoon?
Naton jäsenyys on meille vaihtoehto. Se on mahdollinen, mutta emme ole vielä löytäneet tarpeeksi syitä jäsenyyden hakemiseksi. Kuka tietää, ehkä joskus.
Riippuuko suhteista Venäjään?
Ei. Se riippuu sekä yleisestä kansainvälisestä turvallisuustilanteesta, että siitä, mitä tapahtuu Natossa. Miten Natomaiden koalitio kehittyy, hakevatko muut maat jäsenyyttä liitosta, ja lopulta Naton ja Venäjän välisten suhteiden kehittymisestä. Jäsenyyspäätökseen vaikuttaa tilanteen kokonaisarvio.
Liityitte EU:iin 10 vuotta ennen Puolaa. EU-kansanäänestyksessä vuonna 1994 turvallisuudella oli tärkeä rooli, vaikka EU ei ole sotilaallinen järjestö.
Tämä pitää paikkansa. Liittymisen puolesta eivät puhuneet ainoastaan taloudelliset seikat vaan myös turvallisuuskysymys.
Puolassa seuraamme tarkasti liittolaistemme pyrkimyksiä lähentää Venäjää länteen. Presidentti Obama julisti kuuluisan "reset” politiikan, hän onnistui taivuttamaan senaatin ratifioimaan uuden START-sopimuksen. Lissabonissa NATO on ehdottanut Venäjälle tiiviimpää yhteistyötä jne. Miltä tilanne näyttää Suomen kannalta?
On erittäin tärkeää, että Venäjä tekee yhteistyötä paitsi Naton myös Euroopan Unionin kanssa. Venäjästä tulee pian WTO:n jäsen, ja se on myös askel eteenpäin.
Entä modernisaatiokumppanuus?
Olemme valmiita tukemaan Venäjää tässä hankkeessa. Tuemme Medvedevin oikeudellisia ja hallinnollisia toimenpiteitä.
Miten te kohtelette venäläisiä investointeja Suomessa? Tarkoitan herkillä aloilla kuten energia.
Meillä on lainsäädäntö, joka kattaa tärkeät strategiset teollisuuden alat, joilla hallituksella on erikoisintressejä. Niihin emme kutsu muita valtioita osakkaaksi. Haluamme pitää ne omissa käsissämme. Mielestäni kaikkien maiden olisi sovellettava samoja sääntöjä. Suomen on oltava varuillaan, kun kyse on ulkomaalaisista investoinnista.
Olemme kuulleet uudesta kiistasta, koska Venäjä on rajoittanut ulkomaalaisten oikeutta hankkia kiinteistöjä alueeltaan.
Suomessa kolmen kilometrin vyöhykkeellä rajalta ulkomaalaiset eivät voi hankkia kiinteistöjä. Venäjällä laki on vielä tiukempi, mikä tarkoittaa, että kyseinen vyöhyke on huomattavasti suurempi. Tämä ei koske pelkästään Suomea, vaan Venäjän kaikkia naapurimaita. Tietenkin venäläisillä on oikeus ottaa käyttöön tällaisia määräyksiä. Herää vain kysymys, mitä tapahtuu Suomen kansalaisten yksityisomistukselle, joka jo sijaitsee näillä alueilla Venäjällä? Suomen ulkoasiainministeriö on lähettänyt kyselyn asiasta, koska kiinteistöjen ostohetkellä tällaisia rajoituksia ei ollut.
Kääntänyt: Magdalena Galińska