Marski palasi nuoruutensa maisemiin Varsovaan
Varsovan suurlähetystö järjesti kahdet päivälliset marsalkka Mannerheimin kunniaksi. Marski itse saapui kunniavieraaksi. Korkeasta iästään huolimatta hän hurmasi jälleen varsovalaiset daamit ja sai kaikin puolin arvokkaan ja kunnioittavan vastaanoton.
Varsovan daamit ottivat Marskin avosylin vastaan
Marski itse säteili tyytyväisyyttä vierailun johdosta: "Puolan vuodet olivat elämäni parhaimmat", hän vakuutti juhlavieraille. Mannerheim palveli Kaliszissa Puolan ja Saksan rajalla jo 1890-luvulla, mutta vuonna 1909 hän sai komentoonsa Vladimirin ulaanirykmentin Novominskissä n. 40 km päässä Varsovasta. Parin vuoden päästä hänet siirrettiin Varsovaan ja hän oli "kenraalina keisarin seurueessa" Nikolai II:n vieraillessa Puolassa.
Marskina näyttelijä Timo Närhinsalo ja tulkki Mariola Gasiorowska-Siudzinska
Mannerheim piti Varsovaa eurooppalaisempana kaupunkina kuin Pietaria ja viihtyi hyvin puolalaisten aristokraattien keskuudessa. Vaikka hän edusti miehittäjää, niin suomalaisena hän sai paremman vastaanoton kuin venäläiset upseerit. Mannerheim ystävystyi erityisen hyvin Zamoyskien, Potockien ja Radziwillien kanssa. Parhaisiin ystäviinsä kuuluneen ruhtinas Lubomirskin vaimoon Marieen Mannerheimilla oli hyvin läheinen suhde, joka kuvastuu heidän pitkässä kirjeenvaihdossaan.
Suurlähetystön illallisilla Marski kertoi pitkästä ja vaiherikkaasta elämästään sekä vastasi vieraiden kysymyksiin. Puolalaisten tiedustellessa hänen ystävyydestään Hitlerin kanssa, Marski totesi, ettei hän ollut Hitlerin ystävä. Hän ei ylipäätään halunnut viettää 75-vuotissyntymäpäiviään. "Siinä ei ollut mitään juhlittavaa, että ylipäällikkö oli niin vanha!" tokaisi Marski. Hän ei myöskään suostunut menemään Hitleriä vastaanottamaan tämän saapuessa, sillä "marsalkat eivät mene korpraaleja vastaan!".
Tunnettuna hyvän ruuan ystävänä Marski käytti paljon aikaa selostaakseen juhlavieraille häneen liittyvien ruokailu- ja juomatapojen taustoja. Vaikka vorschmakin alkuperää ei voida pitävästi jäljittää yhteen maahan, niin hän toi reseptin Suomeen palatessaan nimenomaan Varsovasta.
Marskin ryyppyä tarjottiin illallismenyyn kyytipoikana ja se nautittiin perinteiden mukaisesti: ensimmäinen ryyppy kumottiin kolmessa osassa alkuruuan kera ja toinen samalla tavalla pääruokaa nautittaessa. Ryyppy piti puraista poikki, että juoda pohjanmaan kautta. Mannerheim oli kulinaristisista taipumuksistaan huolimatta elämäntavoissaan kurinalainen. Ryyppy pitää kuitenkin kaataa piripintaan, sillä se oli aikanaan osa sotilaiden palkkaa ja siksi määrä piti maksimoida.
Ensimmäisen "marskinryypyn" jälkeen
Mannerheimin toimiessa ylitallimestarina hän harjoitti myös puolalaisten kanssa hevoskauppaa jo 1800-luvun lopulla. Varsovan vuosinaan hän pystyi lähentämään tsaarin upseerien ja puolalaisten suhteita hevosurheilua suosimalla, sillä Puola on aina ollut kuuluisa hevosistaan.
Marski halusi puhdistaa taiteilija Aimo Tukiaisen maineen, sillä taiteilijaa on syytetty taitamattomuudesta, kun Mannerheimin Helsingin ratsastajapatsaan hevonen peitsaa eli kävelee kuin kameli siirtäen saman puolen etu- ja takajalkaa yhtä aikaa eteenpäin. Kun ikä alkoi painaa marsalkkaa, niin hänen oli mukavampi ratsastaa peitsaavalla hevosella. Niinpä hänen kaksi viimeistä ratsuaan - Anderman ja Käthy - opetettiin peitsaamaan.
Niin Marski kuin Varsovan seurapiiritkin jäävät innokkaina odottamaan valmisteilla olevan Mannerheim elokuvan valmistumista vuonna 2009. Elokuvaa on tarkoitus filmata myös Puolassa.
Teksti ja kuvat: Päivi Laine