OECD:n nuorisoviikolla etsittiin ratkaisuja pandemian pahentamiin ongelmiin

OECD:n nuorisoviikolla etsittiin ratkaisuja pandemian pahentamiin ongelmiin

Nuorisopolitiikkaan pureutuva Youth Week järjestettiin 20.9.–24.9.2021 virtuaalisesti. Keskusteluissa pyrittiin löytämään ratkaisuja 15–29-vuotiaiden työttömyyteen, mielenterveyden haasteisiin ja koulutusmahdollisuuksiin sekä luottamuspulaan. Suomi korosti puheenvuoroissaan pyrkivänsä pitämään kaikki mukana sekä alleviivasi perheen roolia osana nuorten hyvinvointia. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen kertoi olevansa erityisen huolestunut vähemmistöistä ja heikoimmassa asemassa olevista. Keskustelut tukevat osaltaan OECD:n tavoitetta valmistella jäsenmaiden hallituksille suositus nuorisopolitiikasta.

Työttömyys, mielenterveysongelmat sekä koulutusmahdollisuuksien puute huolettavat nuoria. OECD:n järjestämän Youth Weekin 20.9.–24.9.2021 aikana keskusteltiin nuorisopolitiikasta ja pyrittiin löytämään mahdollisia ratkaisuja ja suuntalinjoja ongelmiin, joita nuoret 15–29-vuotiaat ihmiset kohtaavat. OECD:n pääsihteeri Mathias Cormann avasi Youth Weekin, ja häntä seurasivat monet muut korkean tason edustajat, kansainvälisten organisaatioiden, nuorisojärjestöjen ja yksityisen sektorin toimijat, jotka kertoivat nuorten ahdingosta. Keskusteluissa oli mukana myös paljon suomalaisia asiantuntijoita, kuten sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen sekä STM:n valtiosihteeri Maria-Kaisa Aula.

Pandemia on kasvattanut nuorten työttömyyttä, heikentänyt oppimismahdollisuuksia ja lisännyt mielenterveysongelmia. Eniten kriisistä ovat kärsineet ne nuoret, jotka olivat vaikeissa olosuhteissa jo ennen pandemiaa. Huolimatta siitä, että hallitukset kaikkialla OECD-maissa ovat pyrkineet lieventämään pandemian vaikutuksia, kaksi kolmesta 18-29-vuotiaasta nuoresta on sitä mieltä, että hallitusten tulisi tehdä enemmän heidän taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuutensa ja hyvinvointinsa varmistamiseksi.

Paneelikeskusteluissa oltiin huolestuneita siitä, että nuorten luottamus hallituksiin on vähentynyt jo vuodesta 2006, ja pandemian aikana luottamus on heikentynyt entisestään, erityisesti tarkastelun kohteena olleen ryhmän nuorimpien keskuudessa. Nuoret ihmiset kokevat, että heidät on jätetty heitteille, ja paneelikeskusteluissa todettiinkin, että nuoria ei ole kuunneltu tarpeeksi pandemian aikana. Keskusteluissa oltiin sitä mieltä, että hallitusten tulisikin avata keskusteluväyliä nuorten ja päättäjien välille, sekä luoda tiloja ja alustoja, jossa opetetaan ja näytetään vaikuttamismahdollisuuksia. Päättäjien tulisi myös tulla sinne, mistä nuoret tavoitetaan ja missä he viettävät aikaansa (esim. Instagram, TikTok sekä muut sosiaalisen median alustat). Nuoremmat panelistit myös halusivat nuorten pääsevän itse mukaan päätöksentekoon, sillä nuorten prioriteetit ja huolet eivät ole samat kuin vanhempien sukupolvien.

Pandemian myötä nuorisotyöttömyys (15–24-vuotiaat) on kasvanut huomattavasti ja panelistit peräänkuuluttivatkin hallitusten, järjestöjen ja yritysten yhteistyötä työttömyysongelman ratkaisemiseksi. Ei kuitenkaan riitä, että nuorille varmistetaan hyvät työllisyysnäkymät, vaan myös työn laatuun tulee kiinnittää huomiota. Panelistit painottivat tässä suhteessa nuorten taitoja ja pätevyyttä; nuorten työelämätaitoihin tulisi panostaa enemmän. Näitä kriittisiä taitoja ovat muun muassa tietotekninen ja digitaalinen osaaminen. Hallitusten tulisi myös varmistaa, että vähiten koulutetut nuoret pääsisivät samalle pätevyystasolle kuin muut ikäisensä antamalla heille mahdollisuus saada lisäkoulutusta tai hakeutua työhön, jossa he voivat oppia uusia hyödyllisiä taitoja.

Työttömyyden ja koulutuksen lisäksi panelistit olivat erityisen huolestuneita nuorten lisääntyvistä mielenterveysongelmista. Mielenterveysongelmat eivät enää kosketa vain teini-ikäisiä, vaan ahdistuneisuus ja masentuneisuus on huolestuttavasti kasvanut myös muiden nuorten aikuisten (18-29-vuotiaiden) keskuudessa. Mielenterveyspalveluihin tulee investoida roimasti enemmän.

Valtiosihteeri Aulan tärkein viesti oli, että Suomi pyrkii pitämään kaikki mukana, eikä muutoksia kuten oppivelvollisuusiän laajentamista tai mielenterveyspalveluiden kehittämistä peruttu koronan takia. Valtiosihteeri Aula ja niin ikään korkean tason puhujana ollut ministeri Sarkkinen kertoivat Suomen pyrkivän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin; Suomen edustajat toivat esiin erityisesti perheen roolia esiin nuorten hyvinvoinnissa. Sarkkinen kertoi olevansa erityisen huolestunut vähemmistöistä ja Suomen pyrkimys onkin auttaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevia. 

Monet nuorista panelisteista kritisoivat hallituksia ja muita organisaatioita siitä, että usein toimenpiteet jäävät vain kauniin sanahelinän tasolle. Nuoret vaativat, että hallitusten tulisi ryhtyä ruohonjuuritason toimiin ja tarkastella yksityiskohtaisesti mitä halutaan tehdä ja mille ikäryhmälle. Jos ei ole selvyyttä siitä, keitä autetaan ja miten, niin silloin heikommat jäävät ulkopuolelle. Nuoret painottivat myös erityisesti sitä, että nuorten osaamiseen ja mielenterveyteen on ehdottomasti investoitava lisää.

OECD:n seuraava tärkeä askel nuorisoon liittyvässä suunnitelmassa, Youth Action Planissa, on valmistella jäsenmaiden hallituksille annettava suositus nuorisopolitiikasta.

Työttömyys, mielenterveysongelmat sekä koulutusmahdollisuuksien puute huolettavat nuoria. OECD:n järjestämän Youth Weekin 20.9.–24.9.2021 aikana keskusteltiin nuorisopolitiikasta ja pyrittiin löytämään mahdollisia ratkaisuja ja suuntalinjoja ongelmiin, joita nuoret 15–29-vuotiaat ihmiset kohtaavat. OECD:n pääsihteeri Mathias Cormann avasi Youth Weekin, ja häntä seurasivat monet muut korkean tason edustajat, kansainvälisten organisaatioiden, nuorisojärjestöjen ja yksityisen sektorin toimijat, jotka kertoivat nuorten ahdingosta. Keskusteluissa oli mukana myös paljon suomalaisia asiantuntijoita, kuten sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen sekä STM:n valtiosihteeri Maria-Kaisa Aula.

Pandemia on kasvattanut nuorten työttömyyttä, heikentänyt oppimismahdollisuuksia ja lisännyt mielenterveysongelmia. Eniten kriisistä ovat kärsineet ne nuoret, jotka olivat vaikeissa olosuhteissa jo ennen pandemiaa. Huolimatta siitä, että hallitukset kaikkialla OECD-maissa ovat pyrkineet lieventämään pandemian vaikutuksia, kaksi kolmesta 18-29-vuotiaasta nuoresta on sitä mieltä, että hallitusten tulisi tehdä enemmän heidän taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuutensa ja hyvinvointinsa varmistamiseksi.

Paneelikeskusteluissa oltiin huolestuneita siitä, että nuorten luottamus hallituksiin on vähentynyt jo vuodesta 2006, ja pandemian aikana luottamus on heikentynyt entisestään, erityisesti tarkastelun kohteena olleen ryhmän nuorimpien keskuudessa. Nuoret ihmiset kokevat, että heidät on jätetty heitteille, ja paneelikeskusteluissa todettiinkin, että nuoria ei ole kuunneltu tarpeeksi pandemian aikana. Keskusteluissa oltiin sitä mieltä, että hallitusten tulisikin avata keskusteluväyliä nuorten ja päättäjien välille, sekä luoda tiloja ja alustoja, jossa opetetaan ja näytetään vaikuttamismahdollisuuksia. Päättäjien tulisi myös tulla sinne, mistä nuoret tavoitetaan ja missä he viettävät aikaansa (esim. Instagram, TikTok sekä muut sosiaalisen median alustat). Nuoremmat panelistit myös halusivat nuorten pääsevän itse mukaan päätöksentekoon, sillä nuorten prioriteetit ja huolet eivät ole samat kuin vanhempien sukupolvien.

Pandemian myötä nuorisotyöttömyys (15–24-vuotiaat) on kasvanut huomattavasti ja panelistit peräänkuuluttivatkin hallitusten, järjestöjen ja yritysten yhteistyötä työttömyysongelman ratkaisemiseksi. Ei kuitenkaan riitä, että nuorille varmistetaan hyvät työllisyysnäkymät, vaan myös työn laatuun tulee kiinnittää huomiota. Panelistit painottivat tässä suhteessa nuorten taitoja ja pätevyyttä; nuorten työelämätaitoihin tulisi panostaa enemmän. Näitä kriittisiä taitoja ovat muun muassa tietotekninen ja digitaalinen osaaminen. Hallitusten tulisi myös varmistaa, että vähiten koulutetut nuoret pääsisivät samalle pätevyystasolle kuin muut ikäisensä antamalla heille mahdollisuus saada lisäkoulutusta tai hakeutua työhön, jossa he voivat oppia uusia hyödyllisiä taitoja.

Työttömyyden ja koulutuksen lisäksi panelistit olivat erityisen huolestuneita nuorten lisääntyvistä mielenterveysongelmista. Mielenterveysongelmat eivät enää kosketa vain teini-ikäisiä, vaan ahdistuneisuus ja masentuneisuus on huolestuttavasti kasvanut myös muiden nuorten aikuisten (18-29-vuotiaiden) keskuudessa. Mielenterveyspalveluihin tulee investoida roimasti enemmän.

Valtiosihteeri Aulan tärkein viesti oli, että Suomi pyrkii pitämään kaikki mukana, eikä muutoksia kuten oppivelvollisuusiän laajentamista tai mielenterveyspalveluiden kehittämistä peruttu koronan takia. Valtiosihteeri Aula ja niin ikään korkean tason puhujana ollut ministeri Sarkkinen kertoivat Suomen pyrkivän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin; Suomen edustajat toivat esiin erityisesti perheen roolia esiin nuorten hyvinvoinnissa. Sarkkinen kertoi olevansa erityisen huolestunut vähemmistöistä ja Suomen pyrkimys onkin auttaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevia. 

Monet nuorista panelisteista kritisoivat hallituksia ja muita organisaatioita siitä, että usein toimenpiteet jäävät vain kauniin sanahelinän tasolle. Nuoret vaativat, että hallitusten tulisi ryhtyä ruohonjuuritason toimiin ja tarkastella yksityiskohtaisesti mitä halutaan tehdä ja mille ikäryhmälle. Jos ei ole selvyyttä siitä, keitä autetaan ja miten, niin silloin heikommat jäävät ulkopuolelle. Nuoret painottivat myös erityisesti sitä, että nuorten osaamiseen ja mielenterveyteen on ehdottomasti investoitava lisää.

OECD:n seuraava tärkeä askel nuorisoon liittyvässä suunnitelmassa, Youth Action Planissa, on valmistella jäsenmaiden hallituksille annettava suositus nuorisopolitiikasta.