Suurlähettiläs Klaus Korhosen puhe Huoltovarmuusseminaarissa 28.3.2023.
Valtioneuvosto antoi eduskunnalle 15.9.2022 Suomen ensimmäisen huoltovarmuusselonteon. Osana selonteon käsittelyä työ- ja elinkeinoministeriö järjesti huoltovarmuutta ja yhteiskunnan kriisikestävyyttä resilienssiä koskevan seminaarin Helsingissä 28.3.2023.
TEM:n tiedote seminaarista:
Oheisena Suomen Nato-edustuston päällikön, suurlähettiläs Klaus Korhosen seminaarissa pitämä esitys.
SUOMEN NATO-JÄSENYYS
Arvoisa ministeri
Hyvät kuulijat,
Parhaat onnittelut minunkin puolestani valtioneuvoston ensimmäisestä Huoltovarmuusselonteosta, erityisesti sen valmistelijoille ja muille työssä mukana olleille.
Osallistun mielelläni tähän tilaisuuteen. Kiitokset kutsusta.
Tehtäväni on tuoda keskusteluun huomioita Suomen tulevasta Nato-jäsenyydestä ja siitä, miten se vaikuttaa pyrkimyksiin varmistaa yhteiskuntamme kriisikestävyys eli resilienssi, kaikissa oloissa. Huoltovarmuus on tietysti laaja ja aivan keskeinen osa tuota resilienssiä.
1. Suomen liittyminen Natoon
Alkuun ehkä sananen Suomen Natoon liittymisen ajankohtaisesta tilanteesta.
Olen viime päivinä ja viikkoina muistutellut ihmisiä siitä, että jäsenyysprosessissa on vielä monta vaihetta. Periaatteessa ne voidaan selvittää nopeastikin, mutta myös viivytyksiä voi tulla kuten on moneen kertaan jo nähty.
Nyt on varauduttava siihenkin mahdollisuuteen, että jäsenyys toteutuu pian ja voimme nostaa Suomen lipun salkoon Naton päämajan edustalla 30 nykyisen jäsenmaan lippusalkojen muodostamaan ympyrään. Toistaiseksi uutta lippusalkoa ei ole pystytetty, mutta tulemme sen näkemään, ennemmin tai sitten vähän myöhemmin. Päämajan lippusalkoympyrä ei ole sulkeutunut, siinä on kyllä tilaa uusillekin lipputangoille.
Suomen kannalta jotakin puuttuu niin kauan kuin Ruotsin lippu ei ole siellä liehumassa Suomen lipun lisäksi. Mahdollisesti piankin toteutuvan Suomen jäsenyyden koittaessa ensimmäinen päätavoitteemme Natossa tulee olemaan Ruotsin jäsenyyden ratifiointien loppuunsaattaminen niin pian kuin mahdollista.
Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessissa suuri muutos tapahtui viime vuonna 5. heinäkuuta. Muutamaa päivää aikaisemmin Madridin huippukokouksessa 28. kesäkuuta saavutettiin Naton päämiesten poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Suomi ja Ruotsi kutsutaan jäseniksi, ja sitten Brysselissä heinäkuun 5. päivänä vuonna 2022 Naton pysyvät edustajat allekirjoittivat Suomen ja Ruotsin erilliset liittymispöytäkirjat, ja meistä tuli sen myötä Naton tarkkailijajäseniä (Invitee Countries). Kaikki Naton neuvoston sekä komiteoiden ja työryhmien kokoukset avautuivat Suomelle ja Ruotsille, samoin valtava asiakirja-aineisto.
Tähän on vain kaksi poikkeusta, eli Naton ydinsuunnitteluryhmä (Nuclear Planning Group, NPG), ja kokoukset joissa puhutaan uusien jäsenten ottamisesta, ennen kaikkea meistä itsestämme.
Suomella ja Ruotsilla on Natossa läsnäolo- ja puheoikeus mutta ei äänioikeutta, mikä käytännössä tarkoittaa että meillä ei ole vetoa Naton konsensusperiaatteella toimivassa päätöksenteossa.
Kyseessä on ollut iso murros Suomelle ja erityisesti johtamalleni Nato-edustustolle. Edustustossa oli kesäkuussa 18 työntekijää, nyt runsaan puolen vuoden aikana määrä on kaksinkertaistunut.
2. Huoltovarmuusselonteko
Hyvät kuulijat,
Ilahduin valtioneuvoston huoltovarmuusselonteon rakenteesta. Kansainvälinen yhteistyö tuodaan esille ensimmäisenä, ei viimeisenä. Ei vain lisäkkeenä kansallisen toiminnan kuvauksen jälkeen.
Rakenne heijastaa sitä, että Suomi joutuu paljolti toimimaan eurooppalaisen ja globaalin ympäristön ehdoilla. Kansainvälisiin haasteisiin pitää vastata kansainvälisellä yhteistyöllä. Resilienssin kohdalla ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa.
Selonteko on julkaistu sen jälkeen, kun Suomi kutsuttiin Naton jäseneksi ja kun valmistelut tulevaa jäsenyyttä varten oli jo aloitettu. Mielestäni selonteossa varsin hyvin ja realistisesti kuvataan Naton resilienssi- ja huoltovarmuusyhteistyötä sekä Suomen tähänastista osallistumista siihen ensin kumppanimaana ja sitten tarkkailijajäsenenä.
Selontekoa on valmisteltu poikkihallinnollisesti ja ymmärtääkseni hyvässä yhteistyössä eri tahojen kesken. Saumaton viranomaisyhteistyö ja tiedonkulku pääkaupungissa jatkossakin on välttämätön edellytys sille, että myös Suomen Nato-edustusto Brysselissä onnistuu tehtävässään.
3. Naton resilienssityö
Naton resilienssikeskustelussa on nähdäkseni kaksi eri tulkintaa resilienssin käsitteestä.
Ensimmäisen, suppean tulkinnan ja siis kapeamman resilienssikäsitteen mukaan kysymys on lähinnä sellaisista siviiliyhteiskunnan toiminnoista, joilla on merkitystä liittokunnan sotilaallisen puolustuksen tukemisessa. Resilienssi mahdollistaa sodan käymisen ja puolustuksen jatkamisen senkin jälkeen, kun hyökkäyksen aiheuttamat shokit yksi toisensa jälkeen, ja monet samanaikaiset shokit, panevat siviiliyhteiskunnan sekaisin. Demokratian ja markkinatalouden ehdoilla toimivan valtion sotilaallinen puolustus on täysin riippuvainen ympäröivästä yhteiskunnasta, sen voimavaroista ja sen kestävyydestä.
On myös huomattava, että resilienssi itsessään on osa pelotetta (tai ”pidäkettä”), joka vaikuttaa mahdollisen sotilaallisen uhkaajan laskelmiin ja nostaa hyökkäyksen kynnystä. Yhteiskunta, jota on vaikea saada polvilleen, ei ole kovin otollinen kohde uhkailulle tai sotilaalliselle hyökkäykselle.
Naton keskustelussa toisen, laajemman resilienssinäkemyksen mukaan kyse on yhteiskunnan yleisemmästä kriisikestävyydestä, jota Naton turvallisuusjärjestönä tulisi edistää riippumatta siitä, mikä on häiriöiden syy.
Nato on puolustusliitto, jonka näkemys on pitäytynyt perinteisesti näistä ensimmäisessä, suppeammassa tulkinnassa. Keskiössä ovat olleet sodankäynnin tarpeet.
Madridin huippukokouksessa 2022 hyväksytty Naton uudistettu strateginen konsepti ja sen 26. kappale toisaalta toteaa, että liittokunnan tulee olla valmis varautumaan ja vastaamaan strategisiin shokkeihin. Tämä ulottaa resilienssin ajatusta sodankäynnin tukitoimia laajemmaksi asiaksi, kokonaisturvallisuuden suuntaan, jossa resilienssi nähdään osana liittokunnan varautumista erilaisia hybridiuhkia ja myös terrorismia vastaan.
Strateginen konseptihan on liittokunnan toiseksi tärkein ohjaava asiakirja heti Washingtonin 1949 perustamissopimuksen jälkeen. Edellinen strateginen konsepti oli jo vuodelta 2010, eli Madridin asiakirja laadittiin viitoittamaan Naton toimintaa usealle vuodelle eteenpäin.
Uudessa strategisessa konseptissa resilienssin merkitys ja resilienssin monitahoisuus korostuvat vuoden 2010 konseptiin verrattuna. Tämä on ymmärrettävää. Teknologian kehitys, COVID-pandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat tuoneet esiin yhteiskuntiemme haavoittuvuuden ja vastaavasti korostaneet kriisikestävyyden merkitystä. Aiemmin kaukaisilta tuntuneet resilienssin puutteet ja ongelmat ovat tulleet iholle. Toisaalta viimeaikaisista kriiseistä on saatu paljon oppia siitä, mitä resilienssin vahvistamisessa tulisi ottaa huomioon.
Kuten sanoin, Naton virallinen resilienssinäkemys lähtee sotilaallisesta puolustuksesta, mutta kun katsoo liittokunnan käytännön työtä voi kyllä nähdä, että kyse on muustakin.
Nato on asettanut seitsemän perusvaatimusta kansalliselle resilienssille (Seven Baseline Requirements). Nämä ovat:
1) Valtionhallinnon ja kriittisten yhteiskuntapalveluiden jatkuvuuden varmistaminen
2) Energiahuollon turvaaminen
3) Kyky hallita kontrolloimattomia väestöliikkeitä
4) Elintarvike- ja vesihuollon turvaaminen
5) Kyky käsitellä suuria määriä siviiliuhreja
6) Teleliikennejärjestelmien turvaaminen
7) Kuljetusjärjestelmien turvaaminen
Monet tässä mainituista kyvyistä vahvistavat kriisikestävyyttä, olipa kyse sitten sotilaallisesta hyökkäyksestä, pandemiasta tai ympäristökatastrofista.
Naton resilienssi on nimenomaan sen jäsenmaiden kansallista resilienssiä.
Toisin kuin Euroopan unioni, Nato ei luo lainsäädäntöä eikä harjoita oikeudellisesti sitovaa sääntelyä ja ohjausta. Nato antaa vain suosituksia ja tekee poliittisesti - ei oikeudellisesti - sitovia päätöksiä.
On syytä panna merkille, että mainitsemani seitsemän perusvaatimusta ovat todellakin vaatimuksia, ”requirements”, eivät pelkästään liittokunnan toiveita jäsenilleen.
Seitsemän perusvaatimuksen arviointi ja otsakkeiden alla tehtävä tavoitteiden asettaminen voidaan varsin pitkälle rinnastaa Naton puolustussuunnittelusykliin (jossa määritellään jäsenmaiden suorituskyvyt liittokunnan yhteiseen käyttöön) sekä sitoumuksiin kansallisista puolustusinvestoinneista ja puolustusmenojen tasosta.
Myös resilienssin osalta meidän suomalaisten on muistettava, että olemme kohta jäseniä puolustusliitossa. Meillä tulee olemaan siinä oikeuksia mutta myös velvollisuuksia. Viime kesänä Brysselissä juuri ennen tarkkailijajäsenyyden vahvistamista käydyissä liittymiskeskusteluissa Suomi sitoutui Naton siihen asti tekemiin päätöksiin ilman varaumia tai ennakkoehtoja.
Naton jäsenyyskaudella sitoudumme jatkossa niihin päätöksiin, joita itse olemme tekemässä. Jäseninä meillä on siis mahdollisuus osallistua Naton asettamien tavoitteiden muokkaamiseen niin, että ne mahdollisimman hyvin tukevat Suomen omia tarpeita ja kansallisia etuja.
On hyvin tiedossa, että huoltovarmuuden ja resilienssin osalta Suomi täyttää Naton tavoitteet erinomaisesti jo nyt. Suomeen kohdistuu Natossa odotus siitä, että jäsenenä tuomme vahvan panoksen liittokunnan yhteiseen resilienssityöhön, olemmehan osallistuneet siihen soveltuvin osin jo kumppanuusaikana.
Nato-jäsenyys lisää Suomen turvallisuutta ja antaa meille uusia mahdollisuuksia hyvin monella aihealueella. Vastaavasti pitää kysyä, mitä Suomi voi tuoda yhteiseen pöytään, miten Nato-solidaarisuus tässä toteutuu. Osaammeko katsoa asioita koko liittokunnan näkökulmasta emmekä vain Suomen?
Huoltovarmuus ja resilienssi on tematiikka, jossa Suomella on paljon asiantuntemusta, ja maamme kokonaisturvallisuuden malli kiinnostaa Natossa.
Suomi tulee olemaan hyvässä asemassa edistämään Euroopan unionin ja Naton välistä yhteistyötä ja sitä, että näiden kahden meille keskeisen kansainvälisen toimijan tavoitteet sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen. Tämä on juuri resilienssin alalla aivan välttämätöntä Suomen, Naton ja EU:n kannalta.
Hyvät kuulijat,
Päätän oman esitykseni tähän. Naton jäsenenä Suomella tulee mielestäni olemaan huoltovarmuuden ja resilienssin alalla hyvät lähtökohdat edistää sekä kansallisia intressejämme että koko liittokunnan parasta.
Kiitos.
Suurlähettiläs Klaus Korhonen
Suomen Erityisedustusto Natossa