Yksi miljoonista: Peppi Stünkel elää kuten opettaa
Juttusarjamme Yksi miljoonista kertoo suomalaisten tarinoita arjesta, kulttuurista ja identiteetistä Meksikossa. Jo kuusi vuotta Meksikossa asuneen suomalaisen merikilpikonnien pelastajan, Peppi Stünkelin, mielestä tärkeää ulkomailla asumisessa on nauttia ja ymmärtää kulttuurien erilaisuus ja osata sopeutua siihen.
”Yksikään päivä ei ole samanlainen. Tänään saatan päivittää Tortugas Fundación Yepez -järjestön nettisivuja ja istuttaa puita, huomenna pitää konferenssia koulussa tai yliopistossa ympäristönsuojelusta ja ylihuomenna kampanjoida puhtaiden rantojen ja kierrätyksen puolesta tai vapauttaa kilpikonnanpoikasia. Teen myös käsitöitä, joita myyn kerätäkseni säätiölle rahaa” kertoo suomalainen Peppi Stünkel. Peppi on töissä Tortugas Fundación Yepez -järjestössä, joka toimii merikilpikonnien pelastamiseksi.
Peppi on päätynyt monien seikkailujen kautta Meksikoon. Aikoinaan Englannin Portsmouthin yliopistosta graafisesta suunnittelusta valmistunut ja sen jälkeen lähes viiden vuoden työputken Lontoossa ja Genevessä kansainvälisen videopeliyrityksen johtotehtävissä työskennellyt Peppi lähti seikkailemaan monta vuotta sitten maailmalle. Japanissa, Koreassa, Kambodzhassa ja Vietnamissa ensin pyörällä kierrellyt Peppi jäi myös työskentelemään useaksi vuodeksi Aasiaan, ennen kuin suuntasi Afrikan läpi Buenos Airesiin ja sieltä Pohjois-Brasiliaan, jossa Peppi työskenteli leijalautailun ohjaajana.
Nyt Peppi on asunut jo melkein kuusi vuotta Meksikossa Veracruzissa, johon hän alun perin perusti leijalautailukoulun. Kohtalo kuitenkin ohjasi eri tielle, ja nyt Pepillä on lapsi ja meksikolainen mies, joiden kanssa hän pelastaa merikilpikonnia.
Kahden kulttuurin sisällä
Alueella, jossa Peppi asuu, ei asu juuri muita ulkomaalaisia, joten usein häntä erehdytään luulemaan amerikkalaiseksi, ”gringaksi”. Erehdys, jonka Peppi ylpeänä korjaa. ”Minut on otettu täällä aina hyvin vastaan, ja meksikolaiset ja etenkin veracruzilaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan ja lämmöstään. Lisäksi he ovat hyvin kiinnostuneita kotimaastani, josta mielelläni kerronkin heille. Nyt suomalaiset ovat kuitenkin aiempaa tunnetumpia kylässämme, kiitos Suomen suurlähettilään äskettäisen vierailun”.
Kulttuurisia eroja Meksikon ja Suomen välillä Peppi kertoo olevan paljon ”aina juhlien pitämisestä, tanssimisesta, musiikista, ruuasta ja kommunikoinnista lähtien. Tärkeää kuitenkin on ymmärtää ja nauttia erilaisuuksista ja tietää, miten ja milloin mukautua siihen kulttuuriin, jossa elää”. Kysyttäessä mitä hän veisi Meksikosta Suomeen, Peppi vastaa meksikolaisten elämänilon, ruokalajeja ja musiikkia. Suomesta Meksikoon hän toisi rakkauden luontoa ja ympäristöä kohtaan, koulutusjärjestelmän ja yhteiskunnallisen tasa-arvon.
Kahden kulttuurin yhdistämistä tapahtuu Pepin perheessä joka päivä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi muun muassa 3-vuotias Yochi, koirat Suomi, Kasi ja Taysan sekä kissa Kisu. ”Latinalaisen rytmin näen 3-vuotiaan poikani liikkeissä, kun hän kuuntelee musiikkia”. Perheessä puhutaan muuten espanjaa, mutta Yochille Peppi puhuu äidinkieltään ruotsia, haaveenaan opettaa hänet puhumaan myös englantia ja sujuvaa suomea, jotta poika voi kommunikoida koko suomalaisen sukunsa kanssa.
Kulttuurisista eroista huolimatta ”suurin välimatka Suomeen on taloudellinen, eikä siellä käyminen onnistu tuosta vain. Skypen yhteydellä pidetään kuitenkin paljon yhteyttä lapsen isovanhempiin”, kertoo Peppi. Hän toivoisi, että voisi käydä Suomessa vuosittain vierailemassa perheensä luona. Peppi pitää tärkeänä, että hänen poikansa tietää, että hänellä on kaksi kotimaata ja kaksi kulttuuria, Meksiko ja Suomi.
Pepin perheen työhön merikilpikonnien pelastamiseksi voit tutustua osoitteissa:
www.tortugasfundacionyepez.com(Linkki toiselle web-sivustolle.)
www.facebook.com/TortugasFundacionYepez(Linkki toiselle web-sivustolle.)