Yksi miljoonista: Nyrkkeilijä Johanna Luokkanen Omaña on sataprosenttisesti suomalainen ja sataprosenttisesti meksikolainen
Juttusarjamme Yksi miljoonista kertoo suomalaisten tarinoita arjesta, kulttuurista ja identiteetistä Meksikossa. Suomalais-meksikolainen Johanna Luokkanen Omaña ei suostu olemaan jotakin vain puoliksi. Kahden maan kulttuureista muodostuu sopusointuinen yhdistelmä, joka auttaa eteenpäin nyrkkeilijän uralla.
Meksikon olympiastadionin kellarikerroksesta kuuluu tasainen pauke ja satunnaisia huudahduksia. Katosta roikkuu kymmeniä nyrkkeilysäkkejä, joiden keskellä kohoaa harjoitustilaa hallitseva nyrkkeilykehä. Täällä suuren osan päivästään viettää myös Johanna Luokkanen Omaña. Luokkanen Omaña kuuluu yliopisto UNAM:in nyrkkeilyjoukkueeseen ja opiskelee yliopistossa fysioterapiaa, akupunktiota ja nyrkkeilyvalmennusta. – Valmennus UNAM:illa on todella korkeatasoista ja kehittää ihmistä kokonaisvaltaisesti, henkistä puolta unohtamatta, Luokkanen Omaña kertoo.
Luokkanen Omañan suomalainen isä ja meksikolainen äiti tapasivat aikanaan Englannissa. Isän seuraava työreissu Kanadaan ylsikin lopulta Meksikoon asti. Luokkanen Omaña itse on viettänyt suurimman osan elämästään Meksikossa, mutta asunut myös muutaman vuoden Suomessa, Kangasniemellä ja Helsingissä. Suomi seuraa tiiviisti mukana elämässä: Luokkanen Omaña pitää jatkuvasti yhteyttä Suomessa asuviin sukulaisiinsa, seuraa Suomen tapahtumia sekä kuuntelee harjoitellessaan suomalaisia radiokanavia. – Sukulaisten kanssa puhumme kaikkia kieliä sekaisin. Jotkut osaavat espanjaa, jotkut portugalia ja joillekin puhun suomea.
Sisu Suomesta, pelottomuus Meksikosta
Kahden kulttuurin välissä eläminen ei ole sekoittanut Luokkanen Omañan päätä. – Suomalaisessa ja meksikolaisessa kulttuurissa on tietysti eroja, mutta toinen ei ole toista parempi. Molemmista olen oppinut erilaisia taitoja. Olen sataprosenttisesti suomalainen ja sataprosenttisesti meksikolainen, Luokkanen Omaña toteaa varmalla äänellä. Suomileijonaa paidassaan kantava nainen tuntee myös ylpeyttä suomalaisuudestaan. – Pidän itseäni isänmaallisena, kunnioitan veteraaneja ja olen ylpeä sukunimestäni.
Suomalaisista ja meksikolaisista luonteenpiirteistä kysyttäessä Luokkanen Omaña miettii hetken. – Suomalaista minussa on varmastikin päättäväisyys ja periksiantamattomuus, siis suomalainen sisu. Huomaan, että monet ympärilläni luovuttavat helpommin. Meksikolaisina piirteinään Luokkanen Omaña puolestaan pitää tietynlaista pelottomuutta sekä luovaa epäjärjestelmällisyyttä. Nyrkkeilijälle tällainen yhdistelmä onkin juuri sopiva. Meksikossa Luokkanen Omaña on myös oppinut pitämään puoliaan. – Suomessa voit aina kääntyä Kelan puoleen, mutta Meksikossa sinun on ansaittava paikkasi ja elantosi joka tilanteessa, hän sanoo hieman kärjistäen.
Tähtäin huipulla asti
Kamppailulajit ovat kiinnostaneet Luokkanen Omañaa pienestä pitäen. Hän aloitti lapsena taekwondolla, mutta siirtyi vähitellen nyrkkeilyn pariin. Suomessa naisnyrkkeilijä on harvinaisuus, mutta Meksikossa on toisin. – Täällä on paljon naisnyrkkeilijöitä ja nyrkkeily on koko maalle kova juttu. Ennakkoluuloja en ole kohdannut. Perheessäni ei kuitenkaan ole urheilua tai ainakaan kamppailulajeja juuri harrastettu, mikä on joskus aiheuttanut ristiriitoja.
Nykyisin Johanna Luokkanen Omaña, nyrkkeilijätovereilleen Juanita, harjoittelee useamman tunnin päivässä. Hän on kilpaillut niin Meksikossa, Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa. Seuraava etappi ovat Meksikon kansalliset mestaruuskilpailut, joissa Luokkanen Omaña taistelee pääsystä maajoukkueeseen. Tähtäin on asetettu niin korkealle kuin mahdollista. – Tavoitteeni on tietysti nousta maailmanmestariksi asti, Luokkanen Omaña vakuuttaa.
On kuitenkin jotain, jota ilman Luokkanen Omaña ei aloita yhtäkään ottelua. Leveästi hymyilevä nainen kaivaa repustaan jo hieman kuluneen Kalevala-korun, jonka sai suomalaiselta isoäidiltään. – Tämä on onnenamulettini. Kaikki kaverinikin tietävät jo, etten nouse kehään ilman tätä.