Meksikolainen Suomessa, osa I
"Kaipaatko Suomea?" minulta kysytään jatkuvasti palattuani kolmen viikon matkalta Suomesta. Olin Meksikon edustaja Foreign Correspondents Programme (FCP) –ohjelmassa vuonna 2015, jonka Suomen hallitus aloitti 25 vuotta sitten tarjotakseen nuorille toimittajille eri puolilta maailmaa mahdollisuuden tutustua Suomeen sen politiikan, talouden, kulttuurin, ruoan, taiteen ja elintapojen kautta.
"Joka päivä", vastaan. FCP antaa osallistujilleen siteen Suomeen. Tämä ei tapahdu pelkästään oppimisen kautta, vaan myös uusien kokemusten, tuoksujen, makujen, musiikin ja ihmisten avulla.
Helsingin kesäiset kadut ovat herkkua kävelijälleen. Méxicon monimutkaisesta suurkaupungista tulevalle järven rannalla nautitut kahvi ja korvapuusti tarjoavat levähdystauon.
Samoin sen tarjoaa metroon nouseminen tarvitsematta puolustautua väkijoukkoja vastaan.
Yksi FCP-ohjelman hienoimmista puolista on tilaisuus jakaa kolme viikkoa 21 eri puolilta maailmaa saapuneen nuoren toimittajan kanssa. Osallistujia oli lisäkseni muun muassa Yhdysvalloista, Saksasta, Iso-Britanniasta, Norjasta, Egyptistä, Saudi-Arabiasta, Etelä-Koreasta ja jopa Etiopiasta asti.
Yhtäkkiä Suomella onkin monta ulottuvuutta, kun sitä katsotaan 21 silmäparin ja 21 eri tavalla asioita tulkitsevan mielen kautta.
FCP:ssä ei tutustuta Suomeen vain oman kokemuksen kautta. Siinä opitaan myös katsomaan asioita muiden osallistujien hyvin erilaisista näkökulmista.
Ohjelma oli hyvin intensiivinen. Aloitimme päivät kahdeksalta aamulla ja ohjelma päättyi viiden, kuuden aikaan illalla. Joka päivä opimme uutta: kävimme ohjatuilla vierailuilla, matkustimme linja-autolla, metrolla tai lautalla… ja luonnollisesti joimme kahvia kuppi kupin jälkeen, onhan Suomi maailman suurin kahvinkuluttaja.
Teemoja esiteltiin meille niin laajasti, että jokaiselle löytyi jotain: politiikasta kiinnostuneille, teknologiasta ja musiikista kirjoittaville sekä ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon syventyville.
FCP 2015:n parhaat palat
Opettajankoulutus
Kävimme vierailemassa Viikin normaalikoulussa, jossa tulevat opettajat harjoittelevat taitojaan luokan edessä. Vierailimme myös Helsingin yliopistossa oppimassa, miten opettajia koulutetaan.
Suomi eroaa Meksikosta täysin kahdessa asiassa. Ensinnäkin, Suomessa jokaisella opettajalla täytyy olla maisterin tutkinto, ja toiseksi, järjestelmään ei kuulu opettajien testaaminen.
Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen johtaja Jari Lavosta lainatakseni: "Suomessa luotamme laadun kulttuuriin laatukontrollin sijaan."
Äitinä Suomessa
Meksikolaisena sain kulttuurishokin, kun kävelimme sisään eräälle helsinkiläiselle äitiysklinikalle ja kuulimme miten terveydenhuoltojärjestelmä suojelee äidiksi haluavia naisia.
Järjestelmän perustana on tasa-arvoisuus, jonka ansiosta jokainen nainen varallisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta saa yhtä laadukasta ja ilmaista hoitoa kotiaan lähimpänä olevassa sairaalassa.
Jos haluat lukea lisää ajatuksiani aiheesta, löydät täältä lisää: http://fcp.finland.fi/being-a-mother-in-finland-a-matter-of-good-medical-care/(Linkki toiselle web-sivustolle.)
Tarina jatkuu...