Meksikolainen kulttuuriperintö viehättää suomalaisia nykytaiteilijoita
Lähes kaksikymmentä suomalaista taidealan ammattilaista osallistui yhdessä paikallisten taiteilijoiden kanssa suurlähetystön järjestämään verkostoitumistilaisuuteen Xochimilcossa vappupäivänä. Historiallinen alue kaupungin eteläpuolella koostuu kanavaverkostosta, jota ympäröivät viljelyä varten rakennetut pienet saaret, chinampasit.
Edellisenä iltana Méxicossa media- ja nykytaiteen museo Laboratorio Arte Alamedassa avattiin suomalaisen nykytaiteen näyttely Parallax – Geographical Resonances. ”Tiiviin työ jälkeen tämä on parasta. Tunnelma on uskomaton”, Kinobox Obscuran Risto Puurunen kiteyttää.
Uusia näkökulmia
Värikkäistä lankuista rakennettu vene soljuu pitkin kapeaa kanavaa. Veli Granö istuu punosjakkaran päällä ja kurkottaa yli laidan. ”Anteeksi, nyt taas pitää ottaa kuvia.
”Kulttuuri täällä on hyvin erilaista. Ihmiset ovat lähellä, vuorovaikutus on tiivistä. Erakkous ei ole läheinen aihe”, Granö pohtii Profeetta-teoksensa suhdetta Meksikoon. Granön mukaan pohjoisiin metsiin kiteytyvä yhteisöstä eristäytyminen voi antaa katsojalle uuden näkökulman paikalliseen kulttuuriin ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämiseen.
Kulttuurien kohtaamisia
Elina Juopperin työ ”All the Ones that Speak the Language Minus 30” käsittelee yksilön identiteettiä ja kulttuuria katoavan kielen näkökulmasta. Inarinsaamen puhujia on enää noin 300, joista Juopperi ikuisti kuviksi 245. Meksikossa puhutaan arvioiden mukaan yhä 68 alkuperäiskieltä.
”Pohdin kieleen liittyvää arvomaailmaa, mitä sanoilla halutaan välittää. Kuinka paljon katoaa, kun kieli kuolee?”, Juopperi kertoo.
Pysähdymme tauolle pienen jäätelöbaarin eteen. Kirkassilmäiset koirat kurottavat kuonoillaan kohti veneitä. Taiteilija Dzamil Kamanger istuu maahan malttamattoman lauman keskelle. Yksi kampeaa syliin ja painaa päänsä Kamangerin rintaa vasten. Sanoja ei tarvita.
Parallax-näyttely on nähtävillä Laboratorio Arte Alamedassa heinäkuun 6. päivään asti.