Ministeri Hemilä Bonnin vesikonferenssissa: Vesivarojen kestävä käyttö edistää hyvinvointia ja turvallisuutta
Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä osallistui tiistaina 4.joulukuuta laajapohjaiseen kansainväliseen vesikonferenssiin Bonnissa. Vesikokous on osa Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetyn Ympäristö ja kehitys -konferenssin seurantaa. Edistymistä Riossa hyväksyttyjen tavoitteiden toimeenpanossa tarkastellaan syyskuussa 2002 Johannesburgissa järjestettävässä kestävän kehityksen huippukokouksessa. Riossa hyväksyttyyn kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 21:een sisältyy tärkeitä tavoitteita ja toimenpiteitä vesivarojen käytössä, hoidossa ja suojelussa. Bonnissa 3.-7.12.2001 järjestettävän vesikonferenssin tarkoitus on käydä avointa keskustelua ja etsiä keinoja, joilla yleisesti hyväksytyt periaatteet saataisiin viedyksi käytännön toimintaan. Keskeistä on se, miten vesivarojen kestävällä käytöllä ja hoidolla kyetään vähentämään köyhyyttä ja parantamaan elinoloja sekä turvaamaan ravinnontuotanto yhä kasvavalle väestölle. Bonnin kokoukseen osallistuu ministeritasoinen valtuuskunta yli 50 maasta ja yli 2500:aan nouseva asiantuntijoiden joukko.
Ministeri Hemilä totesi ministeritason pyöreän pöydän keskustelussa:
“Vesivarojen kestävään käyttöön liittyviä ratkaisuja ei voi viivyttää. Vesiasiat tulee saada Johannesburgin julistukseen tärkeänä sosiaalista hyvinvointia ja turvallisuutta edistävänä tekijänä. Sopimukset ja ohjelmat tulee saada käytännön toimiksi. Maiden tulee sitoutua selkeiden kansallisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Ratkaisukeinojen täytyy lähteä kunkin maan omista valmiuksista ja niille täytyy saada eri toimijoiden sitoutuminen. Edistymistä tulee voida seurata selkeillä mittareilla. Kansainvälisen yhteisön tulee Johannesburgin huippukokouksessa sitoutua tukemaan kehitysmaiden valmiuksien parantamista YK:n vuosituhannen vaihteen valtionpäämiesten kokouksessa asetettujen kansainvälisten kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.”
Kansainvälisessä vesikokouksessa hyväksytään ministerien julkilausuma, jossa todetaan, että
“Tämän vuosituhannen alussa yli 1,2 miljardia ihmistä elää ehdottomassa köyhyydessä ilman turvallista juomavettä ja 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu riittävät sanitaatiopalvelut. Vuosituhannen julistuksen tavoitteena on puolittaa köyhyydessä elävien ihmisten määrä puoleen vuoteen 2015 mennessä ja tämä koskee myös turvallisen juomaveden ja siihen liittyvien sanitaatiopalvelujen saatavuutta.”
Ministeri Hemilän mukaan “ Kolmasosa maapallon väestöstä asuu nykyään vesipulasta kärsivissä maissa. Väestönkasvu ja taloudelliseen kehitykseen yleensä liittyvä vedenkulutuksen lisääntyminen huonontavat tilannetta entisestään. Ennusteet viittaavat siihen, että maapallon ruoantuotantokyky kasvaisi hitaammin kuin elintarvikkeiden kysyntä. Veden riittävyys ja kasteluveden saanti ovat avainkysymyksiä elintarviketuotannossa. Riittääkö ruoka yhä kasvavalle väestölle, riippuu ratkaisevasti kyvystämme huolehtia vesivarojen riittävyydestä.
Vesi on keskeinen elementti pyrittäessä kestävään kehitykseen. Turvallisen juomaveden saaminen on ihmisen perustarpeita. Ilman vettä ei ole ruokaakaan. Vesi ylläpitää taloudellista tuottavuutta ja maailman ekosysteemejä. Vesien ekologisen kestokyvyn rajat on ylitetty monilla maapallon alueilla. Erityinen huomio kohdistuu kasteluveden käytön tehostamiseen. Vettä säästäviä teknisiä ratkaisuja ja vähemmän vettä kuluttavia ruoan tuotantotapoja olisi kehitettävä. Myös muussa tuotantotoiminnassa olisi kehitettävä ja otettava käyttöön menetelmiä, jotka kuluttavat vähemmän vettä.
Veden, ympäristöhygienian ja terveyden yhteys on kiistaton. Suurin osa ihmiskunnan sairauksista ja myös kuolemista aiheutuu pilaantuneesta vedestä tai muutoin veden välityksellä leviävistä taudeista. Juomaveden saantia kehitettäessä tulisikin aina varmistaa, että myös sanitaatio ja jätevesien viemäröinti ja puhdistus tulevat asianmukaisesti hoidetuiksi. Niissä olevien puutteiden vuoksi veden kautta leviäviin tauteihin kuolee päivittäin lukuisia ihmisiä, pääasiassa lapsia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä veteen liittyvien osaamispalvelujen kehittämisen ohella myös naisten ja tyttöjen opetukseen ja kouluttamiseen.
Puutteellisten vesihuoltopalvelujen piirissä olevat ihmiset kärsivät usein myös köyhyydestä. Asianmukaisen vesihuollon järjestäminen näille alueille edellyttää kehittyneimpien maiden tukea. Kun tällaista tukea annetaan, tulee varmistaa, ettei se johda veden käytön lisääntymiseen tasolle, joka ylittäisi alueella käytettävissä olevien vesivarojen uusiutumiskyvyn tai niiden laadun heikkenemiseen. Vesihuollon parantaminen voi onnistua kestävästi vain, jos toiminta ankkuroidaan paikallisiin kulttuurisiin olosuhteisiin. Avunantajien tulee siis toimia ao. alueen asettamista lähtökohdista. Asukkaiden ja eri intressitahojen tulee voida osallistua vesiasioiden hoitoon ja sitä koskevaan päätöksentekoon
Yhteiset vesivarat ja niiden säilymisestä huolehtiminen ovat kansainvälisten vesistöjen rantavaltioille elintärkeä yhteinen intressi riippumatta siitä, millaiset kriisit valtioiden suhteita muuten koettelevat. Parhaimmillaan rajavesistöyhteistyö voi luoda sellaisia toimintatapoja ja ?muotoja, jotka luovat edellytyksiä laajemmallekin yhteistyölle rajaseutujen olojen kehittämiseksi ja leviävät myös valtioiden väliseen muuhun kanssakäymiseen. Tavoitteena tulisi olla, että valtioiden rajat ylittävien vesivarojen käytöstä sovittaisiin valtioiden välisin sopimuksin kaikkialla, missä tällaisia vesivaroja esiintyy. Sopimuksissa tulisi mahdollisimman pitkälle noudattaa niitä periaatteita, jotka on tuotu esille yleisissä kansainvälisissä rajavesistöjä koskevissa sopimuksissa.”
Lisätietoja: yksikönpäällikkö Kari Karanko, ulkoasiainministeriö, puh. 040 8378562 sekä vesihallintoneuvos Risto Timonen, maa- ja metsätalousministeriö,puh. 0400 251680.