Uutiset, 3.8.2011

EU-maat suomalaisin silmin: Kypros – Euroopan unionin itäisin jäsen?

Kyproksesta ei juuri puhuta EU:n itäisenä maana, vaikka siitä tulikin jäsen vuoden 2004 niin sanotun itälaajennuksen yhteydessä. Karttaa katsoessa huomaa, että se todellakin on itäisintä Eurooppaa. Nikosia taitaisi olla EU:n itäisin pääkaupunki sittenkin, jos Turkki liittyisi Euroopan unioniin.

Sinänsä asialla ei ole mitään merkitystä, mutta Kyproksen lähimmät naapurimaat ovat Lähi-idän maita ja Turkki. Etäisyys lähimpiin naapurimaihin on sekä fyysisesti että henkisesti paljon lyhyempi kuin Euroopan unionin jäsenmaihin - tietysti Kreikkaa  lukuun ottamatta, johon Kyproksen tasavallan kyproksenkreikkalainen väestö tuntee kiinteää yhteenkuuluvuutta.

Ja kyynisesti voi todeta, että Kreikan ansiosta Kypros EU:n jäseneksi pääsikin yhdeksän muun maan kanssa vuonna 2004. Monien maiden mielestä Kyprosta ei olisi pitänyt päästää jaettuna maana EU:n jäseneksi. Kreikka kuitenkin piti huolen siitä, ettei EU:n suurin yksittäinen laajentuminen olisi tapahtunut ollenkaan ilman Kyprosta. Moni ei halunnut ottaa riskiä ja katsoa, miten olisi käynyt. Näin Kypros livahti jaettuna maana EU:n jäseneksi 1.5.2004. Ja sen jälkeen Kyproksen jako on ollut leimaa-antava tekijä koko Kyproksen jäsenyyskaudelle.

Kahden todellisuuden maa

Vakaasti uskottiin ja toivottiin, että 24.4.2004 YK:n pääsihteerin Kofi Annanin laatimasta jälleenyhdistymissuunnitelmasta suoritettu kansanäänestys olisi ratkaissut saaren jaon. Epäilyt kohdistuivatkin enemmän siihen, että saaren pohjoisosan kyproksenturkkilainen väestö suunnitelman hylkäisi. Toisin kuitenkin kävi. Kyproksenturkkilaiset hyväksyivät suunnitelman 65 prosentin enemmistöllä ja kyproksenkreikkalaiset hylkäsivät suunnitelman 75 prosentin enemmistöllä.

Juuri ennen kansanäänestyksen suorittamista Kyproksen tasavallan silloinen presidentti, jo nyt edesmennyt Tassos Papadoupolos vetosi televisiolähetyksessä kyynelehtien kyproksenkreikkalaisiin olla äänestämättä suunnitelman puolesta, koska sen hyväksyminen merkitsisi Kyproksen tasavallan tuhoa. Tietysti Kyproksen jäsenyys unionissa oli varmistettu jo paljon ennen kansanäänestystä, joten kovin suuresta uhkapelistä ei ollut kysymys. Sen jälkeen kuitenkin ja yhä edelleenkin kuulee puheita siitä, miten EU:ta, sen jäsenmaita ja niiden kansalaisia petettiin Kyproksen jäsenyyden suhteen. Se on kuitenkin tapahtunut tosiasia ja sen kanssa on elettävä.

Vuoden 2012 loppupuoliskolle ajoittuva Kyproksen ensimmäinen EU-puheenjohtajuus on suuri haaste. Kuva: Lehtikuva (AFP / Mona Boshnaq) Limassolin lähellä olevaan laivastotukikohtaan sijoitetut ammusvarastot räjähtivät ja tuhosivat maan suurimman voimalaitoksen heinäkuun alussa. Kuva: Lehtikuva (AFP / Mona Boshnaq)

Koko jaettu saari on hyväksytty EU:n jäseneksi, mutta Turkin miehittäessä pohjoisosaa acquis’ta ei toistaiseksi sovelleta siellä, vaan se on jäädytetty saaren jälleenyhdistymiseen asti. Ja siihen asti täällä eletään kahden todellisuuden maailmassa.

Kaikille tosin toista todellisuutta ei ole olemassa. Virallisesti pohjoisosan todellisuuden tunnustaa vain Turkki. Käytännössä kuitenkin useimmat EU-maat pitävät tiivistä yhteyttä kyproksenturkkilaisyhteisöön, koska se on YK:n sovitteleman konfliktin toinen osapuoli. Kolmella EU-maalla (Iso-Britannia, Unkari, Slovakia) on myös joukkoja YK:n rauhanturvaoperaatiossa (UNFICYP) Kyproksella.

Saaren pohjoisosan eristyneisyyttä helpottamaan on EU:ssa hyväksytty vihreän linjan ylittävää kauppaa helpottava asetus ja pohjoisosaa koskeva apuasetus. Kolmatta EU-maiden kanssa mahdollistavaa suoraa kauppaa koskevaa asetusta ei vieläkään ole voitu hyväksyä. Siihen liittyy pohjoisosan tunnustamiseen liittyviä pelkoja ja tunteenomaisuutta sekä poliittista painostusta. Nyt se lepää Euroopan parlamentin perimmäisillä hyllyillä pölyttymässä.

Turkki-suhde määrittää asemaa EU:ssakin

Kyproksen elämä EU:ssa nähdään hyvin paljon saaren jaon ja Turkin miehityksen valossa. Ei asiaa, johon tämä ei heijastuisi. Ei kertaa, jolloin muilta EU-mailta ei odotettaisi solidaarisuutta Kyprosta kohtaan. Kyproksen kunniaksi on todettava – päinvastoin kuin eräiden muiden – että se tukee Turkin täysjäsenyyttä Euroopan unionissa, kunhan se täyttää kaikki kriteerit, etunenässä Kyproksen tasavallan tunnustaminen ja Ankaran lisäpöytäkirjan toimeenpano. Kypros toistaa, ettei Turkille ole tarjolla à la carte -jäsenyyttä. Turkin jäsenyydelle myötämielisiä maita se syyttää helpotusten antamisesta Turkille ja esittää painostuksen lisäämistä Turkkia kohtaan. Itse Kypros blokeeraa neuvottelulukuja Turkin jäsenyysneuvotteluissa.

Vuoden 2012 loppupuoliskolle ajoittuva Kyproksen ensimmäinen EU-puheenjohtajuus on suuri haaste. Vaikka puheenjohtajamaa ei ulkosuhteita joutuisikaan hoitamaan, niin Turkki tulee sen eteen monen monituista kertaa. Kuten eräs nimettömäksi jäänyt tutkija totesi, täytyy Kyproksen kaikin voimin välttää kiusausta käyttää puheenjohtajuuttaan Turkin vastaiseen toimintaan. Kiusaus on suuri.

Puheenjohtajuuden onnistumisen edellytyksiä ei lisää se, että EU-sihteeristön päällikkö erosi juuri erilaisiin nimitysepäselvyyksiin liittyen. Uuden nimittäminen ei ole onnistunut. Kieltäytyjien lista on jo pitkä. Uuden trion lehdistötilaisuudessa Kyproksen paikalla oli joku nuorempi virkamies. Uskottavuus ei voi enää enempää kärsiä. Vuoden valmisteluaika ei ole pitkä, varsinkaan kun tähän asti valmistelut ovat olleet yhden ihmisen käsissä.

Kreikan vaikeudet heijastuvat

Talouden suhteen napanuoramainen yhteys Kreikkaan on nyt vetämässä Kyproksenkin kuiluun. Oma talous on pieni ja täysin riippuvainen ulkomaailmasta. Kotimaisen talouden säästötoimenpiteet ovat riittämättömät ja pankkien riippuvuus Kreikasta tekee taloudesta alati haavoittuvan ja luottoluokitukset alttiiksi jatkuville laskuille. Taas ollaan uuden luottoluokituksen laskun partaalla. Kyproksen on ennustettu olevan seuraava rahoituskriisistä pelastettava EU-maa. Se on ongelma, ei sen takia, ettei rahaa sen pienen talouden pelastamiseksi olisi, vaan siksi, että se olisi jo neljäs pelastettava EU-maa. Uskottavuus on jo nyt kuralla, eikä kestä enempää takapakkia.

Kypros liittyi euroon melko nopeasti jäsenyyden toteutumisen jälkeen 1.1.2010. Nykyinen presidentti Dimitris Christofias, parlamentin puhemiehenä, vastusti euroon liittymistä. Nyt hän myöntää, että euroalueen jäsenyys on pelastanut Kyproksen talouden pahimmalta syöksykierteeltä. Oma osuutensa siihen on toki myös valtavilla venäläissijoituksilla Kyproksella. Aikaisemmin ne olivat puhdasta rahanpesua. EU-jäsenyyden myötä Kypros on joutunut puhdistamaan mainettaan tässä suhteessa senkin takia, että finanssipalvelut ovat turismin lisäksi merkittävin elinkeino. Ihan putipuhdas maine ei taida nytkään olla.

Politiikkaa hallitsee eurokommunismi

Talouden kipupisteinä EU:n suuntaan on verotuksen harmonisointipyrkimykset ja erityisesti yritysverotus. Alhaisesta 10 prosentin yritysverotuksesta halutaan pitää kynsin hampain kiinni, vaikka taloudella menisi miten huonosti tahansa. Se on suurin houkutin ulkomaisille yrityksille, eikä siitä luovuta.

Kyproksen asemaan EU:ssa vaikuttavat paljon myös maan suhteet Kreikkaan, Turkkiin ja Venäjään. Kuva: EU Kyproksen asemaan EU:ssa vaikuttavat paljon myös maan suhteet Kreikkaan, Turkkiin ja Venäjään. Kuva: EU

Kyproksen ”itäisyyttä” lisävät perinteisesti hyvät suhteet Venäjään ja aikaisemmin Neuvostoliittoon. Ne periytyvät kylmän sodan ja sitoutumattoman liikkeen ajoilta. Neuvostoliitto/Venäjä on aina perinteisesti ajanut Kyproksen asiaa YK:n turvallisuusneuvostossa, kun Kyproksen kysymystä on käsitelty. Tätä linkkiä vahvistavat  Kyproksen nykyhallinto ja presidentti, jotka edustavat Kyproksen kommunistista puoluetta. Myönnettäköön, että Kyproksen kommunismi on eurokommunismia tai vielä pehmeämpää ja omaleimaisempaa kyproslaista kommunismia, mutta perinne elää vahvassa. Sitä vahvistavat mittavat venäläissijoitukset Kyproksella, jonka talous nojaa vahvasti näihin sijoituksiin. Ne ovat kultaakin kalliimpia nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, kun pienen maan taloudellinen tilanne horjuu - enemmän alttiina muiden maiden talouksille kuin oman taloudellisen tilanteen takia.

Limassolin räjähdys kova isku

Koko maan sekä taloudellinen että poliittinen tilanne joutui aivan uuteen valoon maanantaina 11. heinäkuuta. Limassolin lähellä olevaan laivastotukikohtaan sijoitetut ammusvarastot räjähtivät ja tuhosivat maan suurimman voimalaitoksen aiheuttaen sähköntuotannon katastrofaalisen laskun puoleen ja kokonaistuhot, jotka ovat noin parin miljardin luokkaa. Se on omiaan saattamaan koko pienen maan taloudellisen ja poliittisen elämän aivan uuteen uskoon. Syyllisten etsintä on vasta alkamassa ja vastuun uskotaan ulottuvan korkealle.

Pääsin läheltä katsomaan Vassilikon voimalaitoksen tuhoja. Varsinaista onnettomuuspaikkaa emme tietenkään nähneet, mutta voimalaitoksen tuhot olivat järkyttäviä. Onnettomuus on monin tavoin katastrofaalinen pienelle maalle. Suru, viha ja epätoivo koskettaa lähes kaikkia syvältä. Miljardiluokan tuhojen korjaamiseen eivät pienen maan voimavarat riitä. Siihen tarvitaan apua kaikkialta. Luonnollisin avun lähde ovat Euroopan unioni ja sen jäsenmaat. Näinkin surullisella tavalla tulee taas kerran todistettua, miten merkittävä tekijä Euroopan unionin jäsenyys Kyprokselle on. Häiriköidä voidaan, mutta hädän tullen apukin tulee sieltä.

Suomi tasapainoilee ja tukee

Suomen ja Kyproksen välillä voisi olla yhteistä senkin takia, että sijaitsemme Euroopan äärilaidoilla ja kärsimme äärimmäisistä olosuhteista – tosin eri tavoin. Kyproksen kysymyksen suhteen olemme noudattaneet sen alkuajoista lähtien tasapuolista suhtautumista kriisin osapuoliin. Nykyisen ulkoministerimme isä Sakari Tuomioja oli yksi kriisin sovittelijoista. Yli kymmenentuhatta suomalaista rauhanturvaajaa on osallistunut YK:n rauhanturvaoperaatioon 60-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin asti.

Kypros on kuitenkin istuttanut Suomen tiukasti Turkki-myönteisten maiden leiriin ja siitä on vaikea irtautua, vaikka kuinka yrittäisi vakuuttaa, että Suomi voi olla ja on sekä Kyproksen että Turkin ystävä.

Kypros kuitenkin ansaitsee tukemme puheenjohtajuuskaudellaan 2012, josta heinäkuun tapahtumat saattoivat tehdä entistä haastavamman. Pieni toivo elää edelleen, että Kyproksen kysymys saataisiin ratkaistua ennen puheenjohtajuuden alkamista. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että tuon toivon ylläpitäminen on täysipäiväistä työtä.

 
Riitta Resch Riitta Resch

Riitta Resch
Kirjoittaja toimii Suomen Kyproksen-suurlähettiläänä

 

 Kolumni on osa sarjaa, jossa Suomen EU-maissa työskentelevät suurlähettiläät tarkastelevat asemamaansa suhdetta EU:hun suomalaisesta näkökulmasta.