Mirkka Ollila harjoittelijana Pristinan suurlähetystössä

Mirkka Ollila oli korkeakouluharjoittelijana Pristinan suurlähetystössä syksyllä 2021. Seuraavassa hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan Kosovosta ja työstään.

Saavuin Kosovoon elokuun viimeisinä päivinä helteen ja juuri pahaksi kääntyneen pandemiatilanteen saattelemana. Ulkonaliikkumiskielto pamahti voimaan juuri samana päivänä ja siinä sitä sitten saavuttiin kotiin viimeistään kymmeneltä melkein kaksi ensimmäistä kuukautta. Positiivisesti tiukat rajoitukset kuitenkin tepsivät ja huonosta resilienssistä huolimatta Kosovo selätti koko pandemia-ajan heikoimmaksi kääntyneen tilanteen noin kuukaudessa. Huolimatta siitä, että olen aikaisemmin matkustellut Balkanilla en tuntenut Kosovoa laisinkaan sen historiaa lukuun ottamatta. Tiukat rajoitukset soivat minulle siis hyvän ajan tutustua rauhassa paikalliseen elämäntapaan ja kulttuuriin, sekä iltaisin uuden oppimisesta toipumiseen.

Poliittinen ilmapiiri Kosovossa oli saapuessani erittäin mielenkiintoinen monestakin syystä. Nykyinen hallitus, jota johtaa täysin yksi puolue – Vetëvendosje – oli juuri valittu helmikuussa 2021 ja poliittisella kentällä sauhusivat muutoksen tuulet. Viimeisin presidentti Vjosa Osmani edustaa nuorta naispoliitikkoa maan korkeimmassa asemassa ja puhuu kaunistelematta hänen näkemyksistään liittyen Kosovon tulevaisuuteen. Ministeriöt puolestaan ryhtyivät ensitöikseen vahvistamaan valtion poliittisia rakenteita ja kitkemään vallan väärinkäyttäjiä, korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Elo- ja syyskuussa mediassa touhotettiin jatkuvasti kesällä jatkunutta Kosovo – Serbia dialogia, jota johtavat Kosovon pääministeri Albin Kurti ja Serbian presidentti Aleksandr Vučić. Lokakuu puolestaan merkitsi kunnallis- ja pormestarinvaaleja, jotka aiheuttivat erimielisyyksiä Kosovon poliittisten puolueiden väleillä pandemiaturvallisuuden takaamiseksi. Matkaan mahtui myös pohjoisrajalla käyty jännitysnäytelmä, kun Kosovo otti vastavuoroisuuden käyttöön rekisterikilpien vaihtamisesta serbien saapuessa maahan.

Mainitsemani asiat vaikuttivat oleellisesti työtehtäviini, ja tavatessani hallituksen jäseniä suurlähettiläs Stjernvallin kanssa nämä olivat muun muassa aiheet, joista keskusteltiin ja joista lopulta kirjoitin raportteja. Yleisesti ottaen suurlähetystön työtehtävät tarjosivat laajan skaalan eri aiheisiin ja yhteistyöhön muiden kansainvälisten organisaatioiden edustajien kanssa. Erityisesti mieleen jäi kolmen päivän intensiivinen poliittisten puolueiden johtajien ja hallituksen jäsenien kanssa käydyt keskustelut CMI: n edustajien sekä suurlähettiläs Stjernvallin kanssa, kestävä muotiteollisuus –tapahtuman järjestäminen UNDP: n ja Ruotsin suurlähetystön kanssa ja siellä puheen pitäminen sekä 16 Days of Activism against gender based violence –kampanjan kokoaminen suurlähetystön sosiaaliseen mediaan lukuisten muiden työtehtävien kanssa. Heti harjoitteluni alusta asti kollegani tarjosivat uskomattoman tukiverkon ja kannustivat aina olemaan oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa. Sain vastuuta haastavissakin työtehtävissä ja opin valtavasti uutta sukeltamalla pää edellä haasteisiin.

Harjoittelun ajankohta oli inspiroiva, sillä sää vaihtui 30 asteen helteistä lämpimään syksyyn joka saapui yhtäkkiä tuoden mukanaan kauniin ruskan ja siitä edelleen lämpötilojen tippuessa lähemmäs miinusasteita. Aamuisin kävellessä Pristinan kaduilla voi haistaa kahvin ja tupakan tuoksun samalla kun taustalla kuuluu vaimea puheensorina kaupungin lukuisista kahviloista. Vuoret pilkistävät kaupungin kukkuloiden takaa ja lähimmälle luonnonsuojelualueelle pääsee Pristinan keskustasta 15 minuutissa hintaan 40snt. Kaupunki todellakin tarjoaa mielenkiintoisia alueita, ihmisiä ja tapahtumia, kun vaan jaksaa etsiä. Matkustaminen muihin maihin on turhankin helppoa ja onnekseni löysin valloittavia ystäviä, jotka jakoivat matkustelua sinne tänne kanssani.

Kosovolaiset ovat kokemuksieni perusteella avoimia, ystävällisiä ja iloisia ja he mielellään jakavat tarinoita elämästään ja kuuntelevat muita mielenkiinnolla. Väestö Kosovossa on Euroopan nuorin ja se tulee ilmi katukuvassa. Ihmiset ovat tyylikkäitä ja aina menossa. Pandemiatilanne toki antoi itselleni varmasti hieman erilaisen kuvan Pristinasta, sillä suhteellisen tiukat rajoitukset olivat voimassa viimeiseen päivääni asti. Tästä huolimatta en kokenut, että olisi jäänyt mistään paitsi, päinvastoin.

Harjoittelu antoi loistavan näköalapaikan Ulkoministeriön toiminnasta ulkomailla, sekä ideaa siitä, miten voin mahdollisesti hyödyntää sosiologian tutkintoani tulevaisuudessa. Suomeen palaan reppu täynnä kokemuksia sekä työelämästä, että uudessa ympäristössä ja tunnelmassa elämisestä. Kosovolla on erityinen paikka sydämessä Pristinassa asumisen, elämisen ja työskentelemisen myötä.