Kolme kuukautta Suomen Pristinan suurlähetystön korkeakouluharjoittelijana

Leevi Vekka vietti kevätlukukauden 2019 vaihto-opiskelijana Kosovossa, jonka jälkeen harjoittelu suurlähetystössä oli luonteva jatko.


 

Tulin Kosovoon tammikuussa 2019 kokeilemaan jotain uutta, ja viimeisen vuoden liiketalouden opiskelijana minulla oli mahdollisuus vapaasti valita kurssini. Minulla on aina ollut jotain piilevää kiinnostusta politiikkaan ja nyt minulla oli mahdollisuus opiskella Kosovon amerikkalaisessa yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja kansainvälisiä suhteita. Nuorena valtiona (ainakin 102:n 193:sta YK-jäsenmaan mukaan) en olisi voinut kuvitella parempaa paikkaa opiskella kansainvälistä politiikkaa. Tunnustuksen puute emämaa Serbiasta sekä kansainvälisten järjestöjen läsnäolo ja vaikutus on vaikeuttanut Kosovon toimintaa itsenäisenä, täysin suvereenina valtiona. Vuosina 2018 ja 2019 voimaan tulleet tariffit sekä keskustelut Kosovon jakamisesta ovat kasvattaneet jännitteitä kaikkien alueen toimijoiden välillä. Pääkärsijänä koko tilanteessa ovat maan kansalaiset matkustusrajoitteiden sekä pitkien viisumiprosessien kanssa.

Kosovoon minun oli helppo kotiutua, sillä tunsin entuudestaan muutamia paikallisia, joihin olin tutustunut heidän olleessaan opiskelemassa Suomessa. Kosovolainen vieraanvaraisuus teki myös uusien ystävyyssuhteiden tekemisestä helppoa, ja tätä nykyä tuntuukin, että sosiaalinen piirini täällä alkaa olla laajempi kuin Suomessa. En myöskään missään ole kokenut niin myönteistä suhtautumista ulkomaalaisiin, kuin täällä. Vapaa-ajan viettäminen Pristinassa on helppoa. Kuntosalille ehtiminen työ- tai koulupäivän jälkeen vaatii todellista itsehillintää puhelimen alkaessa ilmoitella kavereiden iltapäiväkahvikutsuista tai iltariennoista viimeistään lounasaikaan. Paikallinen kahvilakulttuuri ja aktiivisesti ulkona käyvä nuoriso tekevät Pristinasta eloisan kaupungin, missä ei tule tylsää hetkeä. Erityisesti kesäaikaan, Kosovon suuren diasporan ollessa käymässä kesälomalla kotimaassaan, keskustassa kuuluu musiikkia ja iloista puheensorinaa pitkälle yöhön joka ilta.

Pristinan suurlähetystöön tutustuin ensimmäisen kerran helmikuussa osallistuessani Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden pitämään keskusteluiltaan. Sen jälkeen tutustuinkin nopeasti myös Kosovossa asuvaan tiiviiseen suomalaisyhteisöön, eli Kosovon Martta-kerhoon. Kuultuani kevään lopussa suurlähetystön harjoittelupaikasta, päätin sitä saman tien hakea. Ehdin jo kevätlukukauden päätyttyä palata Suomeen, kunnes ensimmäistä aamua herätessäni omasta sängystä, huomasin puhelimeen tulleen viestin Pristinasta. Viestissä minulle tarjottiin harjoittelijan paikkaa, joten paluu Pristinaan koittikin nopeasti heinäkuun alussa.

Suurlähetystössä työskentely on ollut minulle vaikuttava ja valtavan opettavainen kokemus. Suomen Pristinan suurlähetystö on edellisen harjoittelijan sanoin ”pieni, mutta touhukas”. Tuon kuvauksen voin täysin allekirjoittaa. Suurlähettilään kanssa käydään viikoittain tapaamassa paikallisia ja kansainvälisiä vaikuttajia. Kosovossa tilanteet kehittyvät nopeasti, mikä edellyttää suurlähetystöltä mukautumiskykyä ja nopeaa reagointia. Pristinassa suurlähetystöt ylipäätään ovat aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa tekemisessä ja viikot saakin helposti täytettyä eri kansalaisjärjestöjen, EU:n ja muiden lähetystöjen järjestämillä tilaisuuksilla ja tapahtumilla. Pristinassa harjoittelijalla on paljon vastuuta, sillä usein konferensseissa ja tapahtumissa saatat olla Suomen ainoana edustajana henkilöstöresurssien ollessa rajallisia. Lähetystön järjestämissä tapahtumissakin harjoittelijalla on merkittävä vastuu. Loppuelämäkseni mieleeni varmasti jää myös ulkoministeri Pekka Haaviston vierailu Kosovoon lokakuun alussa, minkä järjestelyihin pääsin osallistumaan. Vierailuihin sisältyy valtava määrä näkymätöntä työtä kulissien takana, kun kirjoitetaan taustamuistioita ja toimitaan Helsingin ja paikallisen hallinnon välikätenä. Varsinaisena vierailupäivänä pääsin kulkemaan delegaation vanavedessä kuvaajan tehtävissä, ja oli hienoa nähdä, kuinka ennen vierailua tehty työ oli jalostunut ja auttanut ministeriä varautumaan korkeisiin tapaamisiin.

Työilmapiiri Pristinan suurlähetystössä on mahtava, onhan siitä todisteena kanslian seinällä diplomi erinomaisesta työhyvinvoinnista. Niin paikalta palkatut, kuin lähetettykin henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen ja kaikkia kuunnellaan. Usein viikon päätteeksi perjantaina saatetaan työporukan kesken nauttia lasilliset viiniä ja rentoutua hetken. Joskus olen toisesta lähetystöstä olevalta kollegalta kuullut, että oletteko te suomalaisia ollenkaan, kun aina hymyilette.

Haikein mielin Kosovosta palaan takaisin Suomeen, mutta iloisena hankituista kokemuksista, tiedosta, taidosta ja varmasti loppuelämän kestävistä ystävistä. Kevään opiskelijavaihdon ja syksyn lähetystöharjoittelun aikana vietin Kosovossa yhteensä kahdeksan kuukautta, minä aikana Pristinasta tuli itselleni uusi kotikaupunki. Tänne tulen varmasti vielä palaamaan, luultavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Kosovon Marttakerhon nuoriso-osasto

 

Tekstin on kirjoittanut Pristinan suurlähetystön korkeakouluharjoittelija Leevi Vekka. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia näkemyksiä.