Etyj-raportti ukrainalaislasten pakkosiirroista Venäjälle ja Venäjän miehittämille alueille valmistui

Maaliskuun lopussa 45 Etyjin osallistujavaltiota käynnisti yhteistyössä Ukrainan kanssa Moskovan mekanismin tutkimaan lasten pakkosiirtoja Ukrainasta Venäjän hallinnassa oleville alueille tai Venäjälle. Raportti esiteltiin Etyjin pysyvässä neuvostossa 4. toukokuuta. Raportin mukaan Venäjä on syyllistynyt kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeusloukkauksiin, jotka jossain tapauksissa ovat räikeitä ja täyttävät myös sotarikosten merkit. Lisäksi lasten pakkosiirrot voivat täyttää ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten tunnusmerkit.

Huolet ukrainalaislasten pakkosiirroista Venäjälle ja Venäjän miehittämille alueille sai 45 Etyjin osallistujavaltiota käynnistämään Moskovan mekanismin 30. maaliskuuta. Raportoijille annettiin mandaatti selvittää, loukkaavatko lasten pakkosiirrot kansainvälisen oikeutta, kansainvälisiä ihmisoikeuksia sekä Etyjin sitoumuksia. Tehtäväksi annettiin myös selvittää, ovatko pakkosiirrot sotarikoksia tai rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Asiantuntijat keräsivät tietoa raporttiin toteuttamalla kenttämatkan Ukrainaan 14-20. huhtikuuta ja tekemällä yli 25 haastattelua ennen sitä. Sen lisäksi raportissa hyödynnetään eri tahojen asiantuntijoille lähettämää sekä avoimista lähteistä kerättyä tietoa. Itse raportointijakso ulottui 23.4.2023 asti, ja kattoi pääasiassa Venäjän aloittaman täysimittaisen hyökkäyssodan jälkeistä aikaa. Raportissa keskitytään orpolapsiin sekä ilman huoltajia pakkosiirrettyihin lapsiin.

Asiantuntijat toteavat, että siirtämällä lapsia Venäjän miehittämien alueiden sisällä sekä Venäjän maaperälle Venäjä loukkaa selvästi kansainvälistä humanitaarista oikeutta sekä kansainvälisiä ihmisoikeuksia. Pakkosiirrot ovat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan ehdottoman kiellettyjä. Siviiliväestöjen pakkosiirrot ovat myös sotarikos sekä esimerkki ihmisyyttä vastaan tehdystä rikoksesta. Asiantuntijat ovat identifioineet kolme pääasiallista tapaa siirtää lapsia: pakkosiirrot turvallisuussyistä, adoption vuoksi tai niin sanottuja ”kesäleirejä” varten.

Raportin mukaan Venäjän tekemät lasten pakkosiirrot voivat tietyissä tapauksissa olla kansainvälisen oikeuden mukaisia. Esimerkkejä näistä ovat esimerkiksi lasten terveyteen liittyvät siirrot tai lasten siirtäminen pois kiivaiden taisteluiden alta. Näissäkin tapauksissa raportti kehottaa kuitenkin varovaisuuteen: vapaaehtoinenkin suostumus ei välttämättä ole aidosti vapaaehtoinen sodan kaltaisessa kontekstissa. Yleisesti ottaen missio toteaa, että siirrot eivät ole olleet vapaaehtoisia.

On paljon tietoja siirroista, jotka ovat selvästi kansainvälisen oikeuden vastaisia. Lapsia on esimerkiksi erotettu huoltajistaan Venäjän ylläpitämien suodatusleirien yhteydessä. Raportissa todetaan, että lasten erottaminen ja siirtäminen Venäjän maaperälle on räikeä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaus ja sotarikos.

Venäjän miehittämillä alueilla lapsia on myös lähetetty kesäleireille usein huoltajien suostumuksella. On kuitenkin selkeitä merkkejä siitä, että suurin osa näistä lapsista ei ole palannut. Huoltajien on ollut vaikeaa saada heihin yhteyttä ja paluu on ollut täysin huoltajien vastuulla. Usein se on vaatinut matkustamista Venäjän puolelle, mikä on kallista ja riskialtista. Venäjän maaperälle vietyjä lapsia on myös pyritty adoptoimaan tai sijoittamaan venäläisiin perheisiin Venäjän viranomaisten aktiivisella myötävaikutuksella. Joissain tapauksissa lapsille on myös annettu Venäjän kansalaisuus. Venäjä on tehnyt viime vuosien aikana useita lainsäädäntömuutoksia jotka helpottavat lasten kansalaisuuden muutosta ja sijoittamista perheisiin.

Venäjällä on kansainvälisen oikeuden mukaan selvä velvoite edesauttaa lasten paluuta ja perheenyhdistämistä. Venäjä laiminlyö näitä velvoitteita räikeällä tavalla. Se vaikeuttaa vanhempien tai huoltajien mahdollisuutta paikantaa lapsiaan, sekä asettaa merkittäviä esiteitä perheenyhdistämiselle. Raportin asiantuntijat toteavat, että näiden velvoitteiden laiminlyönti pahentaa entisestään Venäjän muitakin kansainvälisen oikeuden loukkauksia. Siviilien paluun merkittävä pitkittäminen on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaus ja sotarikos.

Raportissa todetaan myös, että lapsia kohdellaan tavalla, joka rikkoo lasten oikeuksia monin tavoin. Lapsen etua loukataan jatkuvasti ja laajasti. Pakotetuilla siirroilla ja ”patrioottisella” kasvatuksella lapsilta kielletään mm. oikeus koulutukseen, identiteettiin ja perheeseen.

Raportti esiteltiin Etyjin pysyvälle neuvostolle 4.5.2023 Wienissä. Suomen pysyvä edustaja Etyjissä, suurlähettiläs Vesa Häkkinen, piti pysyvässä neuvostossa yhteispuheenvuoron 45 käynnistäjävaltion puolesta. Raportti on julkinen ja ladattavissa täältä(Linkki toiselle web-sivustolle.).

Mikä Moskovan mekanismi?

Moskovan mekanismi on Etyjin inhimillisen ulottuvuuden työkalu, jolla voidaan selvittää Etyjin ihmisoikeussitoumusten toteutumista osallistujamaissa. Sen puitteissa laaditulla raportilla on selkeä lisäarvo, sillä se tarjoaa nopeaa, luotettavaa ja puolueetonta tietoa julkiseen käyttöön. Tuloksista toivotaan olevan hyötyä oikeusprosesseissa ja mahdollisissa tuomioistuimissa, joissa Ukrainan sodan loukkauksia käsitellään.

Moskovan mekanismin käynnistäjävaltiot olivat kaikki EU-jäsenvaltiot sekä Albania, Andorra, Bosnia-Herzegovina, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Kanada, Moldova, Monaco, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Norja, San Marino, Serbia, Sveitsi, Turkki, UK ja Yhdysvallat.

Mahdollisia lisätietoja antaa Sebastian Gahnström, + 43 699 1003 7151.