Maailman markkinat: Etelä-Korea

Kansainvälisen kysynnän heikkeneminen on heijastunut voimakkaasti Etelä-Korean vientilukuihin. Vienti putosi vuoden 2009 ensimmäisellä vuosineljänneksellä peräti 21,2 prosenttia vuoden takaisesta 28,37 miljardiin dollariin. Maan on arvioitu selviävän talouskriisistä pelättyä vähäisemmin vaurioin ja nousevan kriisistä ensimmäisten joukossa. Etelä-Korea on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa. Etelä-Korean ja Suomen välinen kauppa on vilkastunut viime vuosina ja on osoittanut jatkuvan kasvun merkkejä. Etelä-Korean hallituksen vihreä talouspoliittinen suuntaus ja huomattava panostus uusiutuvaan energiaan ja puhtaaseen teknologiaan tarjoavat tulevaisuudessa yhteistyömahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle ja energiatehokkaille ratkaisuille. Artikkeli on ilmestynyt Maailman markkinat 2009 -julkaisussa.

Talouden ja ulkomaankaupan kehitys

Maailmantalouden taantuma iskee voimalla viennistä riippuvaiseen Etelä-Korean talouteen

Kansainvälisestä finanssikriisistä alkanut maailmantalouden taantuma on iskenyt rajusti viennistä suuresti riippuvaiseen Etelä-Korean talouteen. Finanssikriisin vaikutukset ovat levinneet maan reaalitalouteen ennakoitua aikaisemmin ja nopeammin, ja maan talouden avainluvut ovat kääntyneet jyrkkään laskusuuntaan varsin lyhyessä ajassa. Keskimäärin viiden prosentin vuotuiseen kasvuvauhtiin tottuneelle maalle käsillä oleva talouskriisi on epäilemättä henkisesti vaikea tilanne. Yleisesti arvioiden Etelä-Korean talouden ja koko yhteiskunnan iskunkestävyys on tällä kertaa selvästi parempi kuin runsaat kymmenen vuotta sitten Aasian finanssikriisissä.

Etelä-Korean bruttokansantuote supistui vuoden 2008 neljännellä vuosineljänneksellä 3,4 prosenttia vuoden takaisesta koko vuoden kasvun hidastuessa 2,2 prosenttiin, joka on noin alle puolet edellisen vuoden kasvutasosta (5 prosenttia). Kasvun merkittävään hidastumiseen ovat ratkaisevasti vaikuttaneet reaalitalouteen levinneen finanssikriisin myötä tyrehtynyt vientikauppa ja heikentyneiden talousnäkyminen ja työllisyystilanteen vuoksi supistunut kotimainen kysyntä.

Korean keskuspankki ennustaa talouskasvun supistuvan 4,6 prosenttia ja siten painuvan tänä vuonna 2,4 prosenttia miinukselle ja palaavan maltillisen (3,5 prosentin) kasvun uralle ensi vuonna. IMF:n tuoreimpien talouskasvuennusteiden mukaan Etelä-Korean talous painuu tänä vuonna 4 prosenttia miinukselle ja nousee 1,5 prosenttiin ensi vuonna. Bruttokansantuote asukasta kohden putosi viime vuonna 19 231 dollariin vuoden 2007 20 000 dollarista.

Kansainvälisen kysynnän heikkeneminen on heijastunut voimakkaasti maan vientilukuihin. Etelä-Korean kansantalous on suuresti riippuvainen ulkomaankaupasta (riippuvuusaste on 68 prosenttia), mikä tekee sen erityisen haavoittuvaiseksi ulkoisille shokeille. Talouskasvun moottorina toimiva vienti on usean vuoden ajan ylläpitänyt kaksinumeroista kasvuvauhtia, mutta se lähti päävientimaissa (Kiina, USA sekä Japani) finanssikriisin myötä heikentyneen kysynnän vuoksi jyrkkään laskuun vuoden 2008 kolmannella vuosineljänneksellä pudoten vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä peräti 21,2 prosenttia vuoden takaisesta 28,37 miljardiin dollariin.

Erityisesti auto-, metalli-, elektroniikka- ja puolijohdeteollisuuden tilauskannat ovat supistuneet nopeasti - kaksinumeroisin luvuin vuoden 2009 ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Tilauskanta aleni vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä puolijohdeteollisuudessa 32,9 prosenttia, tietokoneteollisuudessa 45,3 prosenttia, metalliteollisuudessa 24,6 prosenttia ja autoteollisuudessa 37,9 prosenttia.

Vienti tärkeimpiin kauppakumppanimaihin väheni merkittävästi vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Vienti Kiinaan väheni 17,2 prosenttia, EU:hun 16,9 prosenttia, Japaniin 29,8 prosenttia ja USA:han 24 prosenttia. Viennin supistumisen arvellaan jatkuvan melkein kaikilla vientiteollisuusaloilla vielä vuoden 2009 aikana heikentyneiden maailmantalouden näkymien ja erityisesti Kiinan hiljentyneen kasvun vuoksi.

Etelä-Korean hallitus on pyrkinyt helpottamaan vientiyritysten rahoituspulaa kohdentamalla noin 950 miljardia wonia Etelä-Korean vientirahoituslaitokselle (The Export-Import Bank of Korea) käytettäväksi Pk -vientiyritysten luotottamiseen.

Öljyn ja raaka-aineiden hinnan laskusta ja heikentyneestä kotimaisesta kulutuksesta johtuen tuonti laski vuoden 2009 ensimmäisellä vuosineljänneksellä 36 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna 23,76 miljardiin dollariin. Tästä johtuen kauppataseen ylijäämä oli ennätykselliset 4,61 miljardia dollaria. Vaihtotase oli 6,4 miljardia alijäämäinen vuoden 2008 lopussa, mutta sen uskotaan kääntyvän vielä tänä vuonna ylijäämäiseksi ja osoittavan noin 18 miljardin dollarin ylijäämää tuontikysynnän vähenemisen takia.

Vientikysynnän notkahdus sekä heikot talousnäkymät ovat merkittävästi heikentäneet työllisyystilannetta. Työpaikkojen määrä vuoden 2009 alussa väheni liki 142 000:lla vuoden takaiseen verrattuna ja työttömyysaste nousi vuoden alussa 3,9 prosenttiin, joka on edelleen alhaisimpia OECD-maissa. Työpaikkoja väheni eniten tuotantoteollisuudessa, josta väheni edellisestä vuodesta peräti 176 000 työpaikkaa. Vuoden 2009 työttömyysasteeksi ennustetaan 3,6 prosenttia ja 130 000 työpaikan odotetaan vähenevän.

Työmarkkinatilanteen heikkeneminen on alkanut heijastua kuluttajien ostovoimaan ja luottamukseen talouteen - kuluttajien luottamus on pudonnut alimmalle tasolle kymmeneen vuoteen. Yksityinen kulutus, joka on 2000-luvun alusta osoittanut hiipumisen merkkejä, laski vuoden 2008 lopussa 3,7 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, mikä on suurin sitten Aasian finanssikriisin. Yksityisen kulutuksen odotetaan painuvan 2,6 prosenttia miinukselle tänä vuonna. Kuluttajahintainflaation odotetaan tänä vuonna painuvan edellisen vuoden 4,7 prosentista 2,7 prosenttiin.

Kone-, laite- sekä rakennusinvestoinnit vähenivät merkittävästi vuoden 2008 neljännellä vuosineljänneksellä. Kone- ja laiteinvestoinnit laskivat kyseisenä ajanjaksona 14 prosenttia koko vuoden investointitason painuessa 2 prosenttia miinukselle. Rakennusinvestoinnit vähenivät kyseisenä ajanjaksona 5,6 prosenttia.

Sen sijaan Etelä-Koreaan suuntautuvat suorat ulkomaiset investoinnit kasvoivat viime vuonna neljän vuoden laskutrendin jälkeen 11,3 prosenttia 11,71 miljardiin dollariin edellisvuoden 10,51 miljardista dollarista. Investoinnit palvelusektorille ja erityisesti rahoitus- ja vakuutussektorille kasvoivat voimakkaasti 8,39 miljardia dollaria).

Lisäksi 100 miljoonaa dollaria ylittävien laajamittaisten sijoitusten osuus kasvoi edellisestä vuodesta 24,1 prosenttia. Investoinnit EU:sta kasvoivat eniten, noin 46,2 prosenttia ollen yhteensä noin 6,33 miljardia dollaria. Myös investoinnit Japanista kasvoivat voimakkaasti, noin 43,7 prosenttia 1,42 miljardiin dollariin. Investoinnit USA:sta puolestaan laskivat edellisestä vuodesta 43,4 prosenttia 1,32 miljardiin dollariin.

Investointikuvaaja

Etelä-Korean osake- ja valuuttamarkkinoilla nähtiin finanssikriisin alussa voimakkaita kurssiheilahduksia ulkomaisten sijoittajien myydessä paniikinomaisesti osake- ja obligaatiosijoituksiaan (lokakuussa noin 3,1 miljardin dollarin edestä). Osakeindeksi KOSPI putosi jopa alle tuhannen pisteen psykologisen rajan ja Korean wonin arvo suhteessa dollariin menetti arvoaan 33 prosenttia loka-marraskuun välisenä aikana. Kurssinvaihtelut ovat sittemmin tasaantuneet finanssikriisin ensimmäisen paniikin aallon laannuttua. 

Etelä-Korean hallitus pyrki rauhoittamaan hermostuneisuutta valuutta- ja pääomamarkkinoilla ja auttamaan likviditeettivaikeuksiin joutuneita korealaispankkeja 130 miljardin pankkitukipaketilla.

Lisäksi maan keskuspankki solmi valuutanvaihtosopimukset USA:n, Kiinan ja Japanin kanssa ja on viime vuoden lokakuusta alentanut ohjauskorkoaan peräti 3,25 prosenttiyksikköä ennätyksellisen alhaiseen 2 prosenttiin.

Suomen ja Etelä-Korean kahdenväliset taloudelliset suhteet

Etelä-Korea on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa. Etelä-Korean ja Suomen välinen kauppa on vilkastunut viime vuosina ja on tähän asti osoittanut jatkuvan kasvun merkkejä. Vuoden 2008 tammi–lokakuussa viennin arvo oli yhteensä 468 miljoonaa euroa. Tuonti kasvoi edelleen voimakkaasti ollen kyseisenä ajanjaksona arvoltaan yhteensä 1,37 miljardia euroa. Huolimatta maiden välisen kaupankäynnin jatkuvasta kasvusta Suomella on kohtuullisen huomattava kauppavaje Etelä-Korean kanssa. Suomen viennin kehitystä on viime aikoina vaikeuttanut wonin voimakas heikentyminen euroon nähden.

Suurimmat yksittäiset eteläkorealaiset vientituotteet Suomeen olivat koneet ja kuljetusvälineet, joiden osuus oli tuonnista 92 prosenttia. Suurimmat yksittäiset tuontituotteet olivat elektroniikkateollisuuden tuotteet, matkapuhelimet ja autot. Suomi vei eniten koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä, joiden osuus oli 62 prosenttia sekä perusteollisuuden tuotteita, joiden osuus oli 18 prosenttia. Perinteisen konepajateollisuuden erilaisten koneiden ja laitteiden sekä elektroniikka- ja tietoliikennesektorien osalta Etelä-Korea onkin merkittävä markkina-alue. Kolmannen Suomen kannalta tärkeän vientisektorin muodostavat metsäklusterin tuotteet, paperi- ja pahvituotteet, vanerilevyt, hirsi- ja muut puurakenteiset talot sekä muut puusta valmistetut rakennusalantuotteet ja materiaalit.

Kaupanvaihdon kuvaaja

Laivanrakennussektori on Suomen kannalta erittäin merkittävä, koska Etelä-Korea on maailman suurin laivanrakennusmaa. Tämän sektorin säilyminen avoimena suomalaisille yrityksille on erittäin tärkeää. On syytä kiinnittää huomiota siihen, että Etelä-Korea on julkisesti ilmoittanut pyrkivänsä vähitellen siirtymään laivanrakennusteollisuudessa risteilyalusten rakentamiseen, jolloin siitä tulee suora kilpailija monelle eurooppalaiselle laivanrakentajalle.

Suomalaisia yrityksiä paikan päällä on noin 30 ja noin 150 suomalaista yritystä on edustettuna maassa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että suomalaiset yritykset ovat menestyneet Etelä-Korean markkinoilla hyvin. Suomalaiset yritykset eivät ole suuressa määrin Etelä-Koreaan investoineet. Kumulatiiviset investoinnit 1980–2007 ovat n. 87 miljoonaa euroa ja niitä ovat tehneet lähinnä muutamat yritykset kuten Ahlström, Hiab, Fibox Oy, Wärtsilä Oy ja Nokia. Wärtsilä on perustanut yhteisyrityksen, joka valmistaa laivanmoottoreita, Hyundai Heavy Industries'in kanssa. Eteläkorealaiset investoinnit Suomeen ovat hyvin pienet. Uusimpia investointeja ovat STX:in investointi Aker-Yards'iin (omistus nyt yli 39 prosenttia), joka kattaa yhtiön Suomen telakat.

Yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne

Etelä-Koreassa yhteiskunnallista keskustelua ovat perinteisesti hallinneet talousteemat ylitse muiden ja ne vaikuttivat myös ratkaisevasti vuoden 2008 alussa virkaan astuneen presidentti Lee Myung-Bak'in voittoon vuoden 2007 joulukuussa järjestetyissä presidenttivaaleissa. Presidentti lupasi vaalikampanjansa aikana toteuttaa lukuisia kunnianhimoisia talousuudistuksia viime vuosina hiipuneen talouskasvuvauhdin nostamiseksi.

Hän asetti hallituksen tavoitteeksi saavuttaa 7 prosentin vuosittainen kasvu, 40 000 USD:n bruttokansantuote asukasta kohden sekä maan nouseminen maailman seitsemänneksi suurimmaksi taloudeksi Hallinto ilmoitti pyrkivänsä parantamaan pk-yritysten toimintaedellytyksiä ja houkuttelemaan ulkomaisia suoria investointeja muun muassa vähentämällä liike- ja sijoitustoimintaa rasittavaa sääntelyä, keventämällä verotusta ja lisäämällä työmarkkinoiden joustavuutta.

Presidentti Leen ensimmäinen virkavuosi on osoittautunut kuitenkin odotettua haasteellisemmaksi uudistustavoitteiden toteutumisen kannalta. Hallituspuolueen ylivoimaisen voiton huhtikuussa 2008 järjestetyissä parlamenttivaaleissa katsottiin antavan presidentille mahdollisuuden ajaa uudistuksia läpi ilman suuria vaikeuksia.

Mutta viime vuoden toukokuussa maassa järjestetystä massiivisesta mielenosoituksesta alkunsa saanut sisäpoliittinen kuohunta on vaikeuttanut uudistusaloitteiden läpiviemistä. Maan parlamentti oli viime vuonna parlamenttivaalien jälkeen toimintakyvyttömänä useita kuukausia hallitus- ja pääoppositiopuolueiden ajauduttua valiokuntien jäsenyyksistä ja kiistanalaisista lakialoitteista syntyneen syvän erimielisyyden takia poliittiseen pattitilanteeseen. Tästä huolimatta presidentti ja hallitus ovat vakuuttaneet ajavansa kaavailemansa uudistukset läpi. 

Etelä-Korean politiikkaa on viime aikoina ravistellut jälleen useampi korruptioskandaali, joissa on epäiltynä niin kansanedustajia, korkea-arvoisia virkamiehiä kuin edellinen presidentti ja hänen lähipiirinsä. Korruptio taloudessa ja politiikassa on ollut yksi yhteiskunnan suurimmista haasteista maassa, jossa talous ja politiikka ovat kietoutuneet hyvin läheisesti toisiinsa. Transparency International:in antikorruptioindeksissä Etelä-Korea oli 180 maan joukossa sijalla 40 vuonna 2008, kun taas 30 OECD-maan joukossa se oli peränpitäjänä.

Kohti vihreää talouskasvumallia

Etelä-Korean talouspolitiikassa on tapahtunut merkittävä suunnanmuutos. Presidentti Leen hallitus on omaksunut vihreän talouskasvumallin talouspolitiikan ohjenuoraksi, jonka pohjalta perinteiseen energiaintensiiviseen valmistusteollisuuteen nojautuva talous pyritään suuntamaan kohti energiatehokasta, vähäpäästöistä kasvumallia. Hallitus on sitoutunut kannustamaan maan valmistusteollisuutta energiatehokkuutta lisääviin ratkaisuihin ja sen rinnalle kasvattamaan puhtaan ja uusiutuvan energian teknologiaa maan johtavaksi kasvualaksi.

Hallituksen talousajattelun uudelleensuuntautumiseen on vaikuttanut erityisesti kaksi näkökohtaa: Kiinan nousun myötä talousrakenteeseen kohdistuvat muutospaineet ja energiahuoltovarmuus.

Talouden selkärankana toimivan perinteisen valmistusteollisuuden kasvu on alkanut osoittaa hiipumisen merkkejä. Yhtenä keskeisistä syistä Korean dynamiikan hiipumiseen pidetään sitä, että se on ikään kuin voin ja leivän välissä, jossa toisena osana on korkean teknologian tuotteita vievä Japani ja toisaalta Koreaa nopeasti kiinniottava Kiina, jonka tuotantokustannusten taso on murto-osa Korean tasosta.

Moni on peräänkuuluttanut talousrakenteen uudistamista muutospaineisiin vastaamiseksi. Uudelleensuuntautuminen kohti vihreää talouskasvuajattelua on nykyhallituksen vastaus muutospaineisiin, jonka uskotaan antavan mahdollisuuden palauttaa talouskehitys muutaman hitaan kasvun vuoden jälkeen takaisin kestävälle kasvu-uralle.

Etelä-Korean energiapolitiikan kannalta suurimpana haasteena on, että luonnonvaroiltaan köyhän maan talous on suuresti riippuvainen tuontienergiasta (97 prosenttia) energiaintensiivisen teollisuusrakenteensa vuoksi. Etelä-Korea on maailman kymmenen suurimman energiakuluttajan joukossa ja se on maailman kolmanneksi suurin raaka-öljyn tuoja ja toiseksi suurin hiilen ja maakaasun tuoja.

Korkea tuontienergiariippuvuus tekee maan talouden haavoittuvaiseksi raakaöljyn mahdollisille hinnanheilahduksille ja toimitushäiriöille. Tästä syystä hallitus on asettanut päätavoitteeksi vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista nostamalla omavaraisuusastetta 18 prosenttiin ja uusiutuvien energialähteiden käyttöastetta 2 prosentista 11 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja kaksinkertaistamalla panoksensa puhtaan teknologian kehitystoimintaan (n.103 miljardia USD:ia vuoteen 2030 mennessä).

Hallitus julkisti vuoden 2009 tammikuun alussa vihreään talouskasvuun perustuvan nelivuotisen(2009–2012) nk. Green New Deal-ohjelman, jossa 50 triljoonaa wonia panostetaan puhtaaseen teknologiaan, energiatehokkuuteen sekä pääjokien kunnostamiseen ja teollisuus- ja ICT-infrastruktuuriin liittyviin kehityshankkeisiin seuraavan neljän vuoden aikana. Ohjelman tavoitteena on yhtäältä edistää talouden elpymistä ja toisaalta luoda uusia kasvualoja keskipitkä- ja pitkällä aikavälillä. Ohjelman uskotaan luovan 960 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2012 mennessä.

Etelä-Korean hallituksen vihreä suuntaus ja huomattava panostus uusiutuvaan energiaan ja puhtaaseen teknologiaan saattavat tulevaisuudessa tarjota yhteistyömahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle ja energiatehokkaille ratkaisuille.

Korean niemimaan tilanne

Etelä-Korean sisäpolitiikassa keskeisen kysymyksen muodostaa Korean niemimaan tilanne, jolla on suoria ja välittömiä vaikutuksia Etelä-Korean yhteiskuntaan ja talouteen. Etelä- ja Pohjois-Korean välit ovat kiristyneet presidentti Lee Myung-bak'in astuttua valtaan alkuvuodesta 2008 ja suhteiden kiristyminen huipentui lopulta Pohjois-Korean 5.4.2009 suorittamaan kantorakettilaukaisuun. Suhteiden huonontumisen syinä ovat olleet maiden välillä syntynyt kiista presidentti Leen edeltäjien aikana annettujen yhteisjulistusten toimeenpanosta ja sen ehdoista. Pohjois-Korea on vaatinut yhteisjulistusten toimeenpanoa ehdoitta ja Etelä-Korea on vuorostaan edellyttänyt edistymistä ydinaseriisuntaprosessissa maiden välisten suhteiden kehittämiselle (ml. talousavustuksille).

Laukaisun johdosta hätäistuntoon kokoontunut YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi laukaisun tuomitsevan puheenjohtajan lausunnon. Vastalauseena YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan lausunnolle Pohjois-Korea ilmoitti vetäytyvänsä kuusikantaneuvotteluista ja käynnistävänsä uudelleen ydinohjelmansa. Korean niemimaan ydinaseettomuuteen tähtäävät kuusikantaneuvottelut ovat olleet pysähdyksissä elokuusta 2008 lähtien Pohjois-Korean ydinohjelmien listauksen verifikaatiomenettelystä syntyneiden erimielisyyksien takia.

Sääntely-ympäristön kehitys

Presidentti Leen hallinto on argumentoinut vapaamman kaupan ja avoimemman talouden puolesta ja on korostanut kansainvälisillä foorumeilla orastavan protektionismin torjumisen merkitystä maailmanlaajuisen talouskriisin aikana.

Etelä-Korea on perinteisesti ollut monenvälisen kauppajärjestelmän vahva puolustaja, mutta WTO:n Dohan neuvottelukierroksen takkuilu on saanut Etelä-Korean muuttamaan kauppapoliittista strategiaansa siten, että se pyrkii myös kahdenvälisillä vapaakauppasopimuksilla takaamaan Etelä-Korean kilpailuaseman erityisesti suhteessa Kiinaan ja Japaniin sille tärkeillä markkinoilla. Nykyinen hallitus katsoo myös vapaakauppasopimusten muodostavan hyödyllisen työkalun tarpeellisten rakenneuudistusten aikaansaamiseen ja viennin elvyttämiseen. Ne pakottaisivat myös talouden sopeutumaan avoimen markkinatalouden sääntöihin.

Etelä-Korean taktiikkana näyttää olleen se, että se on solminut vapaakauppasopimukset ensin pienempien kauppakumppaniensa kanssa, jotka ovat toimineet tavallaan koekenttinä pyrittäessä niiden naapuruudessa oleville suuremmille markkinoille. Etelä-Korea solmi ensimmäisen vapaakauppasopimuksen Chilen kanssa tarkoituksenaan yrittää myöhemmin aikaansaada vapaakauppasopimus Mercosur -maiden kanssa. Sopimus Singaporen kanssa tuli voimaan elokuussa 2005.

Myös Asea-maiden kanssa on solmittu vapaakauppasopimus, tosin Thaimaa on osittain sen ulkopuolella. Etelä-Korea on solminut myös Efta-maiden kanssa vapaakauppasopimuksen. Kiinan kanssa Etelä-Korea on tehnyt yhteisen selvityksen sopimuksen vaikutuksista, mutta neuvottelut eivät ole vielä alkaneet. Maaliskuussa USA:n kanssa solmittu sopimus koki monia vaiheita neuvottelujen aikana. Kumpikaan osapuoli ei ole vielä ratifioinut sopimusta.

EU:n ja Etelä-Korean kauppavaihto on jatkuvasti kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana kasvaen keskimäärin 9,8 prosenttia vuodessa. Etelä-Korea on suurempi kauppakumppani EU:lle kuin esimerkiksi Kanada, Intia, Brasilia ja Singapore.

Osapuolet aloittivat vapaakauppasopimusneuvottelut toukokuussa 2007. Saavutettava sopimus tulee kattamaan tavarakaupan, etabloitumisen, palvelut ja sähköisen kaupankäynnin, säännöt sekä regulatoriset ja institutionaaliset kysymykset. Sopimus edistäisi Etelä-Korean liiketoimintaympäristön avoimuutta ja vaikuttaisi siten myönteisesti myös suomalaisyritysten markkinoillepääsyyn ja toimintaedellytyksiin. Molemmat osapuolet ovat ilmaisseet halukkuutensa saada neuvottelut päätökseen kuluvan vuoden aikana.

Etelä-Korean markkinoille on vaikea päästä. Tullit ja muut maksut ovat korkeat verrattuna muihin OECD-maihin ja verrattuna talouden kehitysasteeseen. Erityisen ongelmallisia ulkomaisille yrityksille ovat ei-tariffääriset kaupanesteet. Monien tuotevaatimusten osalta Etelä-Korea soveltaa omia standardejaan kansainvälisten sijasta. Erityinen huoli on se, että eri viranomaiset tulkitsevat samaa lainsäädäntöä eri tavoin ja viranomaisten välinen koordinaatio on puutteellista. Suomalaisille yrityksille hankalia ovat olleet tuotestandardit, joita korealaiset ovat valikoivasti soveltaneet tiettyihin tuotteisiin sekä terveysstandardit, jotka on tehty hallinnollisesti varsin hankalaksi käytännöksi.   

Mielipidekyselyjen mukaan ulkomaiset investoijat näkevät Etelä-Korean vaikeana investointikohteena johtuen erityisesti työmarkkinaosapuolten vaikeasta suhteesta. Sijoittajien asenteeseen vaikuttavat lisäksi joustamaton työlainsäädäntö, joka vaikeuttaa yritysten uudelleenjärjestelyä, ja hallinnon läpinäkymättömyys sekä viranomaisten ajoittain valikoiva lakien, säännösten ja sopimusten tulkinta. Henkisen omaisuuden suojan puutteellinen täytäntöönpano on ollut myös omiaan karkottamaan ulkomaalaisia yrityksiä pois Etelä-Koreasta.

Presidentti Lee Myung-bak ja hänen hallituksensa ovat avoimen talouden ja vähemmän säännöstelyn puolestapuhujina sitoutuneet puuttumaan liike- ja sijoitustoimintaa vaikeuttaviin ongelmakohtiin ja ovat pyrkineet toteuttamaan lukuisia uudistuksia liike- ja sijoitustoimintaa rasittavan sääntelyn vähentämiseksi.

Ensimmäisenä konkreettisena esimerkkinä voidaan mainita Etelä-Korean päätös luopua vaatimuksestaan pelkästään Etelä-Koreassa käytössä olevan nk. WIPI (Wireless Internet Platform for Interoperability)-standardin käyttämisestä kaikissa kännyköissä, mikä on helpottamassa ulkomaisten valmistajien pääsyä markkinoille. WIPI-standardin poistumisen jälkeen Nokia teki paluun Etelä-Korean markkinoille huhtikuun alussa.

Yleisarvio

Etelä-Korea maailman 13. suurimpana taloutena on suomalaisille yrityksille varteenotettava markkina-alue ja on vientituotteiden markkinoillepääsyn kannalta haastava markkina-alue suhteellisen korkeiden tullien, mutta erityisesti lukuisien tariffienulkopuolisten esteiden vuoksi, joiden osalta lisäksi viranomaistulkinnat ajoittain vaihtelevat.

Rohkaisevana voidaan pitää sitä, että hallitus on avoimen talouden puolestapuhujana sitoutunut puuttumaan liike- ja sijoitustoimintaa vaikeuttaviin ongelmakohtiin ja on pyrkinyt toteuttamaan lukuisia uudistuksia rasittavan sääntelyn helpottamiseksi, keventänyt verotusta sekä lisännyt työmarkkinoiden joustavuutta. Sääntelyä suurempi haaste talouden avoimuuden lisäämiselle on kuitenkin muutoksen aikaansaaminen syvälle juurtuneessa ajattelutavassa, jossa ulkomaisten yritysten markkinoilletulo koituu paikallisen vahingoksi.

Nykyhallituksen vihreä talouspoliittinen suuntaus ja huomattava panostus uusiutuvaan energiaan ja puhtaaseen teknologiaan saattavat tulevaisuudessa tarjota yhteistyömahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle ja energiatehokkaille ratkaisuille.

Artikkeli on luettavissa graafisine esityksineen formin.finland.fi -sivuilla(Linkki toiselle web-sivustolle.).