Historia
Kenia itsenäistyi Ison-Britannian alaisuudesta 12. joulukuuta 1963. Suomi tunnusti Kenian heti seuraavana päivänä, ja samalla maiden välinen suhde alkoi kehittyä. Suomi ja Kenia solmivat diplomaattiset suhteet 14.6.1965.
Itä-Afrikassa vallitsi 1960-luvun alussa suotuisat talousnäkymät ja OAU:n päämajan perustaminen Addis Abebaan lisäsi entisestään alueen kiinnostavuutta. Vuoden 1963 elokuussa Suomen kaupallinen sihteeri aloitti toimintansa Nairobissa.
Ulkoministeriössä päätettiin edustustoverkon laajentamisesta Itä-Afrikkaan, joko Addis Abebaan tai Nairobiin. OAU:n päämajan ansiosta Addis Abeba valittiin perustettavan suurlähetystön toimipaikaksi, josta käsin Nairobia hoidettiin sivuakkreditointina, kunnes 1.5. 1974 Nairobiin perustettiin va. asiainhoitajan johtama Etiopiassa asemapaikkaansa pitäneen suurlähettilään alaisuudessa toimiva edustusto. Veikko Hietanen oli viimeinen Addis Abebaa asemapaikkanaan pitänyt suurlähettiläs. Ensimmäisenä suomalaissuurlähettiläänä Unto Tanskanen asettui taloksi Nairobin ylämaille keväällä 1977. YK:n ympäristönsuojeluohjelman sihteeristön sijoittuminen Nairobiin vaikutti ratkaisevasti Nairobin aseman korottamiseen.
Maiden välisen korkeantason vierailuvaihdon aloitti liikenneministeri Pekka Tarjanne vieraillessaan Keniassa 1973 ja jo seuraavana vuonna ulkoministeri Ahti Karjalainen seurasi Tarjanteen esimerkkiä. Ensimmäinen Suomeen valtiovierailun tehnyt kenialainen oli valtiovarainministeri Mwai Kibaki vuonna 1975, jonka jälkeen yhteydenpito puolin ja toisin on ollut tiivistä.
Edustuston perustaminen osoittautui pian oikeaksi ratkaisuksi Nairobin kehittyessä lyhyessä ajassa kansainvälisesti merkittäväksi konferenssikaupungiksi, jossa mm. Maailmanpankki ja Kirkkojen maailman neuvosto kokoontuivat. Helmikuussa 1975 suurlähetystö muutti uusiin toimitiloihin Government Roadille.
Tärkeä osa suurlähetystön toiminnasta keskittyy kehitysyhteistyöhön. Suomen kehitysyhteistyö Kenian kanssa alkoi pohjoismaisesta osuustoimintaprojektista 1960-luvulla. Kehitysyhteistyön puitesopimus solmittiin vuonna 1975, ja vuonna 1980 Keniasta tuli Suomen kehitysyhteistyön ohjelmamaa. Tämän jälkeen sekä maaraami että maksatukset ovat kasvaneet nopeasti. Avun määrä lisääntyi vuoden 1980 vajaasta 10 miljoonasta markasta 127,5 miljoonaan markkaan vuoteen 1991 mennessä.
Toimialoja ja hankkeita valittaessa on pyritty sovittamaan yhteen Kenian keskeiset tarpeet ja Suomesta saatavilla olevat resurssit niiden täyttämiseksi. Näin jo varsin pian päädyttiin yhteistyöhön maaseudun vesi- ja terveydenhuollossa, maaseudun maitotaloudessa, metsätaloudessa ja -teollisuudessa sekä energiahuollossa. Yhteistyön terävin kärki on vuosien saatossa suuntautunut maaseudun kehittämiseen, mikä on itsenäistymisestä asti ollut tärkeällä sijalla Kenian omissa kehittämissuunnitelmissa.
1970-luvulla Suomen apu oli pääasiassa luottopohjaista. Kenialle myönnettiin kaksi kehitysluottoa, jotka vuonna 1979 muutettiin lahja-avuksi. Kolmas 20 miljoonan markan kehitysluotto myönnettiin 1982. Sen jälkeen Kenian apu on ollut valtaosaltaan lahja-apua.
Suomen kehitysyhteistyö Kenian kanssa kohdistuu pääpiirteittäin Kenian kehityssuunnitelmissa esitetyille keskeisille toimialoille. Apu ei ole keskittynyt ainoastaan toimialakohtaisesti vaan myös maantieteellisesti. Suurimmat maaseudun kehittämishankkeet toteutetaan Länsi-Keniassa.
Kenia on useista naapurivaltiosta poiketen omaksunut monet siirtomaakauden tavat. Ministereiden tapaamiset hoidetaan säännöllisesti UM:n protokollan kautta. Yhteydenpito maan johtoon on kuitenkin toiminut afrikkalaisen lämpimässä ilmapiirissä tiukasta protokollasta huolimatta. Osittain tämä on seurausta kehitysyhteistyöstämme ja aktiivisesta suhteiden hoidosta. Matti Kääriäisen tullessa suurlähettilääksi kehitysyhteistyön hiljainen kausi 1993-2003 oli sivuutettu. Vuonna 2004 käydyissä hallitusten välisissä neuvotteluissa päätettiin aloittaa uudelleen kahdenvälisten hankkeiden valmistelu. Suomen uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa Kenia on yksi Suomen seitsemästä päävastaanottajamaasta.
Suomen liittyminen EU:hun merkitsi kosketuspintaa asioihin, joihin Suomen ei aiemmin ollut tarvetta ottaa kantaa. Jäsenyys on merkinnyt osallistumista laajempaan yhteistyöhön ja samalla edellyttänyt Suomelta kannanottoja, ja antanut mahdollisuuden vaikuttaa sekä Keniaa että suurlähetystön jalkamaita koskevan EU-politiikan muotoilemiseen.
Syyskuusta 2021 Suomea Keniassa edustaa suurlähettiläs Pirkka Tapiola.
Suurlähettiläät aikajärjestyksessä
- Henrik Blomstedt, (Nairobi/Addis Abeba) 1966–1969
- Joel Pekuri, (Nairobi/Addis Abeba) 1969–1971
- Veikko Hietanen, (Nairobi/Addis Abeba) 1973–1977
- Unto Tanskanen, (Nairobi) 1977–1980
- Raimo Salmi, (Nairobi) 1980–983
- Tom Grönberg, (Nairobi) 1983–1987
- Ilkka Ristimäki, (Nairobi) 1987–1990
- David Johansson, (Nairobi) 1990–1995
- Glen Lindholm, (Nairobi) 1995–1998
- Lauri Kangas, (Nairobi) 1998–2003
- Matti Kääriäinen, (Nairobi) 2003–2007
- Heli Sirve, (Nairobi) 2007–2011
- Sofie From-Emmesberg, (Nairobi) 2011–2015
- Tarja Fernández, (Nairobi) 2015–2018
- Erik Lundberg (Nairobi) 2018–2021
- Pirkka Tapiola, (Nairobi) 2021-