Edustautumisen historia Iranissa
Persia tunnustanut Suomen 23.7.1918. Diplomaattiset suhteet solmittiin 12.12.1931.
Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917 Persia (nyk. Iranin islamilainen tasavalta) tunnusti Suomen suvereniteetin 23.7.1918.
Ensimmäiset vuodet suhteissa olivat melko hiljaisia. Tämä johtui todennäköisesti Suomen ja Persian maantieteellisestä etäisyydestä ja molempien maiden sisäpoliittisista tapahtumista. Iranissa tapahtui 1920-luvun alussa vallankaappaus, joka nosti Pahlavin dynastian valtaistuimelle.
Uusi shaahi oli uudistusmielinen johtaja, joka pyrki yhdistämään Iranin eri etnisiä ryhmiä yhdeksi kansakunnaksi ja halusi maansa lähentyvän länsimaita. Maan oikeusjärjestelmää ja perustuslakia uudistettiin. Persian lähettiläs Mirza Ritza Khan Arfa vetosi maansa uuteen perustuslakiin ehdottaessaan Kansainliiton yleiskokouksen yhteydessä syyskuussa 1927 Suomen ja Persian valtuuskuntien neuvotteluja kahdenvälisten sopimusten uudistamisesta.
Suomi vastasi Arfan ehdotukseen myönteisesti ja ehdotti neuvottelujen laajentamista koskemaan myös kauppapolitiikkaa. Diplomaattisuhteita perustamista koskeva sopimus allekirjoitettiin 12.12.1931. Suomen puolelta sen teki Suomen Moskovan lähetystön vs. asiainhoitaja Rafael Hakkarainen ja Iranin Moskovan suurlähettiläs Fatoullah Khan Pakrevan.
Ystävyyssopimuksesta neuvoteltaessa Persian suurlähettiläs esitti toivomuksen, että Suomi akkreditoisi Moskovan lähettiläänsä myös Teheraniin. Tämän Suomi tekikin sopimuksen ratifioinnin jälkeisenä vuonna 1934.
Uusi lämmittely sotien jälkeen
Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet miehittivät neutraaliksi julistautuneen, mutta saksalaismyönteisen Iranin sen strategisen sijainnin ja kulkuyhteyksien vuoksi. Iso-Britannia ja Neuvostoliitto ottivat maan haltuunsa 1941. (Iranin kautta kuljetettiin suuret määrät sotatarvikkeita silloiseen Neuvostoliittoon.)
Vaikka 1941 Suomen kunniakonsuli Eric Gustaf Carlberg joutui poistumaan maasta, Suomi ei missään vaiheessa poistanut Irania diplomaattilistalta. Suomen Ankaran lähettiläs pysyi Teheraniin akkreditoituna sodan ajan.
Suomen ja Iranin kauppasuhteet heikentyivät 1950-luvun alussa maan öljykriisin aikana. Iranilaisten tyytymättömyys Anglo-Iranian Oil Companyn toimintaa kohtaan kasvoi sodan jälkeen. Pääministeri Mossadeq päätti kansallistaa maan öljyvarat, mikä sai Iso-Britannian julistamaan Iranin kauppasaartoon. Haagin kansainvälinen tuomioistuin piti ratkaisussaan Iranin toimia laillisina. Iso-Britannia ja Yhdysvallat käynnistivät operaation Mossadeqin syrjäyttämiseksi. Operaatiota seurannut mellakointi kääntyi pian Mossadeqin vastaiseksi. Pääministeri syrjäytettiin vallasta ja shaahi palasi valtaan elokuussa 1953. Poliittisten muutosten myötä Iranin ja Suomen välinen kanssakäyminen väheni.
Korkean tason vierailuja
Kahdenvälisten suhteiden kohokohtia olivat 1960-luvulla kaksi korkean tason vierailua. Maaliskuussa 1963 presidentti Kekkonen puolisoineen poikkesi epävirallisesti Teheranissa matkalla Intiaan ja tapasi samalla shaahin. Pitkään valmisteltu shaahin vierailu Suomeen toteutui 22.6.-26.6.1970. Vierailu herätti mediassa ja suomalaisissa paljon kiinnostusta. Shaahia vastassa Suomessa olivat suosiota osoittaneet ja mielenosoittajat.
Lokakuussa 1971 presidentti Kekkonen osallistui Persian 2500-vuotisjuhliin, mikä herätti Suomessa paljon keskustelua. Loisteliaisiin juhliin Persepoliksella oli kutsuttu vain ulkomaisia päämiehiä.
Kasvava kaupankäynti öljystä vaurastuneen Iranin kanssa 1970-luvulla edellytti Suomelta lisää panostusta Iranissa edustautumiseen. Helmikuussa 1973 Teheranin pääkonsulinvirasto muutettiin suurlähetystön kaupalliseksi osastoksi, jonne perustettiin kaupallisen sihteerin toimi. Iran ei enää hyväksynyt uusien kunniakonsuleiden nimityksiä. Suurlähetystön perustaminen Teheraniin todettiin välttämättömäksi suhteiden hoidon kannalta ja kaupallinen osasto muuttui suurlähetystöksi 1974.
Tuoreen suurlähetystön toiminnan painopiste oli koko 1970-luvun ajan kaupallisella puolella. Vienti Iraniin kasvoi niin, että vuosikymmenen puolivälissä Iran oli Euroopan ulkopuolisista maista Suomen viennissä toisella sijalla Yhdysvaltojen jälkeen. Suomen tuonti Iranista oli lähes 99-prosenttisesti öljyä.
Kauppasopimus Suomen ja Iranin välillä solmittiin 1975. Vierailuvaihto painottui myös kaupalliseen yhteistyöhön. Ulkoministeri Väyrynen ennätti vierailullaan 1997 tavata Iranin pää- ja ulkoministerin sekä muita ministereitä.
Islamilaisen vallankumouksen jälkeisinä vuosina Iranin viranomaisten länsivastaisuus heijastui maan ulkopolitiikkaan, mutta Suomi koettiin puolueettomaksi ja luotettavaksi kumppaniksi. Teheranissa toimivien edustustojen ml. Suomi yhteydenpito paikallisiin viranomaisiin rajoittui noina vuosina minimiin. Yhteyttä pidettiin pääasiassa ulkomaisiin kollegoihin, yksityissektoria edustaviin iranilaisiin sekä vieraileviin toimittajiin. Vähitellen yhteydenpidossa palattiin normaaliin kanssakäymiseen. Iran otti myös näkyvämmän roolin YK:ssa ja sitoutumattomien maiden liikkeessä. Iraniin kohdistuvat kansainväliset pakotteet rajoittivat kuitenkin taloudellista yhteistyötä ja kauppavaihtoa.
Suomen ja Iranin suhteissa siirryttiin uuteen aikakauteen 2000-luvulla. Iranin ydinsovun myötä 2016-2017 koettiin kaupassa ja taloudellisessa yhteistyössä aktiivinen jakso, joka päättyi kuitenkin 2018 Yhdysvaltain palautettua Iranille yksipuoliset pakotteet. EU ml. Suomi sen jäsenmaana, piti ydinsovun jatkamista välttämättömänä ja pyrki jatkamaan yhteistyötä Iranin kanssa. Iranin ydinsovun tilanne on myös yksi pääteemoja Suomen tulevalla EU-puheenjohtajakaudella syksyllä 2019.
Merkittävimmät vierailut olivat Iranin ulkoministeri Zarifin vierailu keväällä 2015 Suomeen, jossa hän tutustui eurooppalaisiin turvallisuusyhteiskuvioihin. Valtionpäämiestasolle vierailuvaihdossa siirryttiin, kun TP Niinistö vieraili Teheranissa ison yritysvaltuuskunnan kanssa syksyllä 2016.