Rauhanvälityksen ystäväryhmä kokoontui Helsingissä
Rauhanvälityksen ystäväryhmän pääkaupunkiedustajat kokoontuivat Helsingin Säätytalolle kaksipäiväiseen kokoukseen 17.–18. tammikuuta. Kaikkiaan 32 ystäväryhmän jäsenmaata ja järjestöä oli saapunut Helsinkiin jakamaan kokemuksia ja pohtimaan ryhmän tulevaisuuden haasteita.
Vuonna 2010 Suomen ja Turkin ulkoministerien aloitteesta perustettu rauhanvälityksen ystäväryhmä on reilun kaksivuotisen olemassaolonsa aikana onnistunut vahvistamaan rauhanvälityksen asemaa YK:ssa. Ryhmän aloitteesta aikaansaadut rauhanvälityksen päätöslauselmat ovat vahvistaneet rauhanvälityksen normatiivista perustaa.
Ystäväryhmällä oli lisäksi merkittävä rooli YK:n pääsihteerin antaman rauhanvälityksen ohjeistuksen laadinnassa. Ryhmän menestyksestä kertoo myös sitä kohtaan kasvava kiinnostus. Ystäväryhmään kuuluu tällä hetkellä 34 valtiota, YK ja alueelliset järjestöt AU, Arabiliitto, ASEAN, Etyj, EU, OAS ja OIC. Lisäksi useat maat ovat osoittaneet kiinnostuksensa ryhmään liittymisestä. Ystäväryhmä toimii pääsääntöisesti New Yorkissa, ja nyt myös pääkaupunkiverkosto on aktivoitumassa.
Helsingissä järjestetty kokous oli pääkaupunkiverkoston toinen tapaaminen. Useasti esiin nousseita teemoja olivat muun muassa naisten roolin vahvistaminen rauhanprosesseissa, koulutuksen merkitys sekä rauhan ja oikeuden suhde. Normatiivista työtä peräänkuulutettiin mm. uskonnollisten ja perinteisten johtajien roolista ja ns. perinteisen oikeudenkäytön asemasta. Naisten roolin vahvistamiseksi käytännössä on tarpeen, että jäsenvaltiot esittävät naispuolisia ehdokkaita esimerkiksi pääsihteerin erityisedustajan tehtäviin.
Paljon keskusteltiin myös rauhanvälityksen roolista konfliktien ennaltaehkäisyssä. Rauhanvälitys ei ole pelkästään konfliktin osapuolten saamista neuvottelupöytään vaan parhaimmassa tapauksessa sillä voitaisiin estää väkivaltaisuuksien puhkeaminen. Keskusteluissa nousi vahvasti esille, että keskinäisen tiedonvaihdon lisäksi rauhanvälityksen ystäväryhmällä olisi potentiaalia syventää rauhanvälityksen tietämystä edelleen ja välittää tietoa myös ryhmän ulkopuolelle.
Ulkoministeri Tuomioja otti kokouksen avanneessa puheenvuorossaan esille ystäväryhmän pääkaupunkiedustajien merkityksen. Ystäväryhmän pääkaupunkiedustajien roolia rauhanvälitystyön kehittämisessä kansallisella ja alueellisella tasolla korostettiin läpi kokouksen. Erityisesti ryhmän uusimmat jäsenet kokivat saavansa ideoita toteutettavaksi omissa ulkoministeriöissään. Esimerkiksi rauhanvälityksen kansallisen toimintaohjelman laatiminen Suomen esimerkin mukaisesti sai kannatusta.
Kokouksen puheenjohtajat yksikön päällikkö Katri Viinikka ulkoministeriöstä ja apulaisosastopäällikkö Levent Gümrükcü Turkin ulkoministeriöstä pitivät tärkeänä jokaisen jäsenvaltion ja -järjestön omaa aktiivisuutta ryhmän yhteisen toiminnan rinnalla.
Alueellisten järjestöjen asema konfliktien ratkaisussa ja rauhanprosesseissa oli yksi kokouksen tärkeimmistä teemoista. Alueelliset järjestöt toimivat lähempänä konflikteja ja tuntevat konfliktien osapuolet sekä kontekstin hyvin. Näin niiden on usein helpompi tukea rauhanprosessia ja toimia välittäjänä osapuolten välillä. Kokoukseen osallistuneet edustajat eri alueellisista järjestöistä pitivät esitykset viimeaikaisista rauhanvälitysaktiviteeteistaan ja kertoivat toiminnastaan laajemmin.
Alueelliset järjestöt myös kiittivät YK:n poliittisen osaston rauhanvälityksen tukiyksikköä (Mediation Support Unit, MSU) sen antamasta tuesta. Todettiin tarpeelliseksi, että ystäväryhmä esittäytyy aktiivisesti alueellisten järjestöjen omissa kokouksissa järjestöjen jäsenmaiden entistäkin vahvemmaksi sitouttamiseksi.
Rauhanvälityksen ystäväryhmän omien keskustelujen lisäksi kaksipäiväisessä kokouksessa kuultiin esitykset Crisis Management Inititativelta (CMI) ja Kirkon Ulkomaanavulta. CMI:n toiminnanjohtaja Tuija Talvitie avasi ei-valtiollisten toimijoiden merkitystä rauhanprosesseissa ja kertoi tarkemmin CMI:n toimista kentällä. Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäisen johdolla käytiin paneelikeskustelu uskonnollisten sekä perinteisten johtajien merkityksestä rauhanvälittäjinä.
Uskonnollisten johtajien rooli rauhanvälityksessä on suuri, mutta sen arvoa ei ole osattu aiemmin hyödyntää kansainvälisessä toiminnassa. Paneelikeskusteluun osallistui useita tärkeitä paikallisia toimijoita, muun muassa Myanmarista ja Somaliasta, jotka kertoivat konkreettisia esimerkkejä työstään konfliktien sovittelijoina. Somalialaiset Sultan Abdisalam, Afrikan sarven rauhankeskuksen johtaja, sekä Halima Ismail Ibrahim, aktiivinen naisten oikeuksien edistäjä, kertoivat työnsä olleen ajoittain jopa vaarallista. Viime aikoina Somaliassa on kuitenkin otettu huomattavia edistysaskelia klaanien välisessä yhteistyössä.
Läpi kokouksen vallinnut innostunut ilmapiiri osoitti selkeästi, että rauhanvälitykselle on runsaasti kysyntää. Ystäväryhmän merkittävistä saavutuksista huolimatta paljon on edelleen tehtävänä ja ystäväryhmällä on tärkeä rooli rauhanvälityksen kehittämisessä kansainvälisesti. Suomen ja Turkin johtama ystäväryhmä on esimerkki YK:ssa tärkeästä maaryhmärajat ylittävästä yhteistyöstä.
Kokouksen päätteeksi ystäväryhmän pääkaupunkiedustajat sopivat tapaavansa tulevaisuudessa säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa. Pääkaupunkiedustajien saapuminen Helsingin paukkupakkasten keskelle Ugandaa ja Kolumbiaa myöten oli jo itsessään osoitus vankasta sitoutuneisuudesta ystäväryhmää kohtaan.
- Ulkoministeri Tuomiojan puhe(Linkki toiselle web-sivustolle.) rauhanvlityksen ystäväryhmän kokouksessa (engl. 17.1.2013)
- Lue lisää ulkoministeriön Rauhanvälitys-sivulta(Linkki toiselle web-sivustolle.)