Brasilian korkein oikeus äänesti samaa sukupuolta olevien parisuhteen laillistamisen puolesta

Brasilian liittovaltion korkein oikeus äänesti 5. toukokuuta 2011, että samaa sukupuolta olevien parisuhteet tulee laillistaa ja saattaa samaan oikeudelliseen asemaan kuin heteroavioliitot. Korkeimman oikeuden tuomarit äänestivät yksimielisesti äänin 10-0 homoparien tasavertaisten oikeuksien puolesta. Tämä päätös koskee ennen kaikkea elatusapua, kumppanin kuoleman aiheuttamia eläke-etuuksia sekä perintöoikeutta. Päätös mahdollistaa myös adoptio-oikeuden homopareille, mutta on odotettavissa, että poliittinen keskustelu asian tiimoilta jatkuu. Sinällään päätös ei vielä tarkoita virallista homoliittoa, mutta alempien tuomioistuinten ja avioliitot myöntävien notaarien on hyväksyttävä liitot pariskuntien niitä hakiessa. Korkeimman oikeuden päätös on kuitenkin sitova, ja alempien oikeusasteiden on kunnioitettava sitä esimerkkitapauksena.

Brasilia otti suuren harppauksen ihmisoikeusrintamalla ja liittyi kolmantena Etelä-Amerikan maana samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tunnustajien joukkoon. Argentiinassa on voimassa sukupuolineutraali avioliittolaki ja Uruguayssa valmistellaan lakialoitetta, joka muuttaisi nykyisen rekisteröidyn parisuhteen avioliitoksi.

Pyyntö korkeimman oikeuden käsittelylle tuli kahdelta eri taholta. Ensimmäisen kerran asian nosti vireille Rio de Janeiron osavaltion kuvernööri Sérgio Cabral (PMDB). Hän puuttui osavaltion homoseksuaalisissa parisuhteissa elävien työntekijöiden lainsäädännöllisiin puutteisiin muun muassa eläkeasioissa, ja vei asian täten liittovaltion korkeimman oikeuden käsittelyyn vuonna 2008. Myöhemmin samana vuonna myös Brasilian yleisen syyttäjän toimistosta tehtiin kantelu korkeimpaan oikeuteen lähinnä lainsäädännöllisen kankeuden takia. Lakialoite, joka olisi suonut samat oikeudet niin homo- kuin heteropareillekin, oli seissyt yli 15 vuotta liittovaltion parlamentin lainsäädäntökoneistossa.

Brasiliassa on erittäin aktiivinen seksuaalivähemmistöjen etuja ajava kansalaisjärjestöliike, ja kansallisen ABGLT:n puheenjohtaja Toni Reis piti päätöstä historiallisena merkkipaaluna brasilialaisten ihmisoikeuksien puolesta. Hänen mukaansa kukaan ei hävinnyt päätöksen myötä, vaan voittajina ovat ennen kaikkea ne 60 000 epävirallisissa homoliitoissa elävää pariskuntaa sekä kaikki homot, lesbot ja transsukupuoliset, jotka saavat päätöksen myötä oikeuden tasa-arvoiseen kohteluun parisuhteittensa osalta. ABGLT lähetti oikeuden päätöksen jälkeen erityiskiitokset muun muassa kuvernööri Cabralille, yleisen syyttäjän toimistolle, korkeimman oikeuden tuomareille sekä ex-presidentti Lulalle ja presidentti Dilmalle. Presidentti Dilma on presidenttikautensa alkutaipaleella korostanut ihmisoikeuksien puolustamista myös kansainvälisellä rintamalla, ja tämä päätös tukee tätä politiikkaa myös kansallisten ihmisoikeuksien puolesta. Presidenttikampanjansa aikana Dilma ilmaisi tukensa homoseksuaalien rekisteröidyille parisuhteille, muttei suoraan kannattanut avioliittoa samaa sukupuolta olevien välillä.   

Brasilian perustuslaki määrittelee ”perheen” ”vakaana liittona miehen ja naisen välillä”. Liittovaltion korkeimman oikeuden tuomarit kuitenkin näkivät tämän laajana määritelmänä eikä rajoittavana tekijänä samaa sukupuolta olevien liitoille – määritelmä kun ei ole muodossa ”vain miehen ja naisen välillä”. Perustuslain ei myöskään katsottu kieltävän homoliittoja, ja niiden kieltämisen katsottiin rikkovan perustuslaillista oikeutta ihmisyyteen ja tasa-arvoon. Vaikutusvaltainen Brasilian piispainkokous lähetti asianajajansa vastustamaan tasa-arvoa puoltanutta äänestystä. Myös piispainkokous perusti lainopillisen kantansa perustuslain tulkintaan – sen mukaan lailliset parisuhteet voivat syntyä vain heteroseksuaalien välille. Brasilian noin 190 miljoonasta asukkaasta 140 miljoonaa kuuluu katoliseen kirkkoon. Sen valtaa ei tule väheksyä, vaikkakin katolilaisuuden sateenvarjon alle mahtuu paljon sekulaarista ainesta brasilialaisessa yhteiskunnassa. Konservatiivisemmat näkökannat löytyvät nykyään useimmiten nousevista evankelisista kirkkoyhteisöistä.

Brasilialaisessa yhteiskunnassa homoseksuaalien rooli on ollut näkyvä ennen kaikkea diktatuuriajoilta kummunneen taidesuuntauksen osalta. Etenkin muusikkojen parissa homojen ja lesbojen edustus on ollut aina näkyvää, mutta tämän tiede- ja taide-eliitin ulkopuolella, ns. tavallisen brasilialaisen elämään ei avoimesti osoitettu homoseksuaalinen suuntautuneisuus ole perinteisesti kuulunut. Transseksuaalit ovat myös suhteellisen näkyvä osa brasilialaista katu- ja populaarikulttuuria, joskin heidän asemansa on mittavassa määrin seksityöläisen tasolla. Julkisia hellyydenosoituksia ei samaa sukupuolta olevien parien kesken muutamaa Rio de Janeirossa, São Paulossa ja muissa suurimmissa kaupungeissa olevaa kaupunginosaa lukuun ottamatta näe. São Paulossa järjestetään vuotuinen Pride-kulkue, jonka osanottajamäärä on noin kaksi miljoonaa henkeä. Sen sanotaan olevan maailman suurin seksuaalivähemmistöjen mielenosoitus.