Afganistanille korruptio on suurempi uhka kuin turvattomuus
YK:n huume- ja rikosvirasto (UNODC) julkaisi tässä kuussa maailmaa hätkähdyttäneen tutkimuksen Afganistanista. Vastoin yleistä käsitystä afganistanilaisten elämää uhkaa turvattomuuttakin enemmän korruptio.
Korruptiota pitää eniten elämäänsä uhkaavana tekijänä 59 prosenttia afganistanilaisista, kun taas turvattomuuden kokee eniten uhkaavana 54 prosenttia ja työttömyyden 52 prosenttia. Tutkimustulos antaa kehitysavunantajille aihetta miettiä, miten Afganistanin tilannetta tulee kokonaisuudessaan tarkastella.
Mistään pikku ilmiöstä ei siis ole kyse, koska tutkimus arvioi, että 23 prosenttia Afganistanin bruttokansantulosta tulee korruption kautta saaduista rahoista. Kun tämä yhdistetään huumekaupan tuloihin, päästään jo 50 prosenttiin BKT:sta. Tutkimus perustuu 7 600 haastatteluun kaupungeissa ja kylissä eri puolilla Afganistania.
Surullista luettavaa avunantajille on, että 54 prosenttia haastatelluista uskoo, että myös kansainväliset organisaatiot ja kansalaisjärjestöt ovat korruptoituneita ja toimivat maassa rikastuakseen.
Kaikki on myytävänä
Oikeusvaltion keskeinen tukijalka, eli oikeuslaitos, on Afganistanin suurin murheen aihe. Tuomarit ja syyttäjät ovat lahjottavissa – kaikki on mahdollista, jos hinnasta sovitaan. Poliisin ja tullin lisäksi valtion virkamiehiä, lääkäreitä, sairaanhoitajia ja opettajia lahjotaan säännönmukaisesti. Kalleimmat lahjottavat ovat juuri oikeuslaitoksesta, jossa lahjusten arvo on keskimäärin 200 Yhdysvaltain dollaria ja siitä ylöspäin.
Lähes kaikilla peruspalveluilla on hintansa. Laittomat maksut ovat näin ollen afganistanilaisten ihmisten jokapäiväistä arkea. Lahjusten maksu on laajempaa maaseudulla (56 prosenttia maaseudulla asuvista maksaa lahjuksia) kuin kaupungeissa (46 prosenttia). Miehet (53 prosenttia) maksavat naisia (39 prosenttia) useammin korruptiosta, joka on ristiriidassa kansainvälisen trendin kanssa. Tätä ilmiötä selittänee ainakin osittain afganistanilaisen yhteiskunnan erityispiirteet.
Lahjonta on usein elämän edellytys
Presidentti Hamid Karzailla on haasteita edessään. Näin laajamittainen korruptio johtaa siihen, että hallintoon ei luoteta ja sen legitimiteetti on heikko. Vain 9 prosenttia viitsii kannella korruptiosta. Ihmisten usko muutokseen on heikko. Korruption kierre on saatava katkaistua, koska se vain lisää yhteiskunnan epätoivoa ja turvattomuutta, jotka ovat jo ennestään vallalla Afganistanissa.
Avunantajat antavat rahaa Afganistanin yhteiskunnan jälleenrakentamiseen, mutta avoimeksi kysymykseksi jää, kuinka paljon siitä päätyy perille.
Afganistan ei selviä yhteiskuntaa sisältä päin syövästä korruptiosta ilman kansainvälistä yhteisöä. Avain korruption kitkemiseen on silti pääosin afganistanilaisilla. Korruptioketjussa on aina antaja ja ottaja. Tosin näin vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa oleva yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen näille korruption osapuolille. Lahjonta saattaa olla elämisen edellytys.
Presidentti Karzai onkin luvannut puuttua tähän ”rappeuttavaan korruptioon”. Afganistanilaiset ansaitsevat sen, että hän lunastaa lupauksensa.
Afganistanilaisten luottamus voitetaan puuttumalla korruptioon
Hiljaisuuden kulttuuri korruption ympäriltä tulisi pystyä purkamaan. Tieto lisää mahdollisuutta vaikuttaa. Paikallistasolla voidaan löytää sopivia malleja toimivaan tiedon kulkuun. Kansainvälisen yhteisön keskittyminen jatkuvaan turvallisuuskeskusteluun kaipaa myös näkökulman laajennusta. Yhteiskunnallinen kestävyys on noustava Afganistanista käytävän keskustelun keskiöön turvallisuuskysymysten rinnalle.
Afganistan tarvitsee läpinäkyvämpää ja tilivelvollisempaa hallintoa ja keskitettyä korruptioviranomaista, mutta myös paljon innovatiivisia paikallisia aloitteita, joita kansainvälisen yhteisön on hyvä tukea.
Toisaalta kansainvälisen yhteisön on mietittävä, miten se voi voittaa afganistanilaisten luottamuksen. YK:n korruptionvastainen yleissopimus (UNCAC) tarjoaa välineitä niin Afganistanille kuin kansainväliselle yhteisöllekin. Lopullista ratkaisun avainta se ei ongelmaan tarjoa. UNCAC on hankala toimeenpantava vaikeissa poliittisissa olosuhteissa ja vaatii laajaa poliittista tahtoa toimeenpanoon.
Kansainvälinen yhteisö voi myös tarkastaa omia käytäntöjään ja kiristää korruption seurantaa Afganistanissa. Avunantajan moraalinen velvollisuus on seurata, että apu menee sitä tarvitseville, ei sitä häikäilemättömästi omaksi hyödyksi käyttävälle.
Kevytmielinen suhtautuminen korruptioon ”vie kasvot” kansainvälisiltä toimijoilta. Nyt on tekojen aika korruption kitkemiseksi Afganistanissa.
Johanna Jokinen-Gavidia
Kirjoittaja työskentelee demokratian ja hyvän hallinnon neuvonantajana ulkoministeriössä.