Tervetuloa unioniin, Islanti

Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 30/2009.

Maailmantalouden lama vaikuttaa myös Euroopan yhdentymiseen - myönteisestikin. Islannin hallitus päätti äskettäin hakea Euroopan unionin jäsenyyttä. Laukaisevana syynä oli lopulta Islannin ajautuminen ennen näkemättömiin talousvaikeuksiin.

Islannin jäsenyyshakemus on otettu vastaan EU-piirissä myönteisesti, EU-pohjoismaissa jopa innostuneesti. Pienimmän pohjoismaan jäsenyys unionissa voi toteutua piankin. Miltä Islannin pääsy unioniin näyttää EU-jäsenyysvaatimusten valossa?

Ensimmäinen perusvaatimus on, että hakijamaan on oltava demokratia, kansanvaltaisesti hallittu eurooppalainen valtio. Lisäksi sillä on oltava valtiorakenne, jossa kansanvalta, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet aidosti toteutuvat.

Tässä suhteessa islantilaiset voivat jopa ylpeillä. Islannilla on maailman vanhin kansanedustuslaitos Althing, joka perustettiin jo keskiajalla vuonna 930. Kukaan ei epäile Islannin valtiovallan kykyä tai halua toteutaa edellä mainittuja perusarvoja.

Viime parlamenttivaaleissa huhtikuussa 2009 voittajiksi kampanjoivat talouskriisin aallonharjalla sosiaalidemokraatit ja vasemmistovihreät, joiden toimesta myös Althingin niukka enemmistö kannatti EU-jäsenhakemusta.

Toisena EU-perusvaatimuksena hakijamaassa tulee olla sellainen markkinatalous, että se kykenee sulautumaan ongelmitta EU-sisämarkkinoihin. Tällainen talousrakenne Islannissa on ollut jo kauan. Muut syyt, varsinkin muutamien islantilaisten sijoittajien hullunrohkea toiminta maailmanmarkkinoilla, veivät koko maan nyt koettavaan talousahdinkoon.

Islannin talouden selkärankana on perinteisesti ollut kalastus ja kalanjalostus. Tämä on se aiheisto, josta kiperimmät kiistat EU-jäsenyysneuvotteluissa syntynevät. Islanti haluaa varmasti kalastajilleen erioikeuksia ja kalataloudelleen suojaa vapaalta kilpailulta myös EU-piirissä.

Kalastus on ollut Islannille niin elintärkeää, että se on käynyt jopa eräänlaista turskasotaa yksinoikeudestaan kalastaa 200 meripeninkulman etäisyydellä rannikoistaan. Päävihollinen näissä merelläkin sattuneissa kahakoissa on ollut Britannia 1970-luvulta lähtien. Se ajanee brittikalastajien etua pontevasti myös Islannin jäsenyysneuvotteluissa. Olisi kuitenkin erikoista, jos Atlantin turska kaataisi Islannin jäsenyyshankkeen.

Kalastuksen lisäksi Islannissa on muutakin taloudellista toimintaa niin, että siitä on parin viime vuosikymmenen aikana tullut vauras hyvinvointivaltio. Kansakuntien elämänlaatua mittaavissa selvityksissä islantilaiset ovat sijoittuneet aivan kärkeen, jopa EU-keskitason yläpuolelle. Keskiverto islantilaisella oli ennen nykyistä talousahdinkoa paremmat vuositulot kuin suomalaisella.

Kolmantena perusvaatimuksena EU-jäsenyydelle on hakijamaan tahto ja kyky suoriutua kaikista muistakin velvotteista, joista unionin perussopimuksissa ja toimielimissä on yhteisesti sovittu ja sovitaan. Tässä keskeistä on jäsenvaltion valmius soveltaa ja hallinnoida kansallisesti EU-lainsäädäntöä, direktiivejä ja muita säädöksiä. Tätäkään ei Islannin tapauksessa epäillä.

Jos ja kun Islannista tullee Euroopan unionin 28. jäsenmaa, me aiemmin unioniin liittyneet pohjoismaalaiset toivotamme sen lämpimästi tervetulleeksi. Sen myötä unionissa pohjoinen ulottuvuus ja pohjoismaisuuskin vahvistuisivat.

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.