Irakin talous, öljyntuotanto ja rooli alueen energianjakelussa

Irak on alemman keskitulotason maa, joka kärsii useista köyhien maiden ongelmista. Irakin öljyvarat kuuluvat maailman suurimpiin ja ulkomaisilla yhtiöillä on harvinainen tilaisuus päästä käsiksi valtaviin määriin hyvälaatuista raakaöljyä. Riskeinä ovat öljylain puute, vanhentunut infrastruktuuri sekä väkivallan ja sabotaasin uhka. Kehittyäkseen aidosti talous ja yhteiskunta tarvitsevat muidenkin sektorien kuin öljyn vahvistumista.
 

Irak on alemman keskitulotason maa, mutta se kärsii monista köyhien maiden ongelmista johtuen kolmesta sotien, talouspakotteiden, eristyksen ja huonon hallinnon vuosikymmenestä. Talous on kehittymätön ja velkaantunut. Jatkuvat, joskin vuoden 2006 verisen huipun jälkeen huomattavasti vähentyneet väkivaltaisuudet eivät houkuttele sijoittajia. Infrastruktuuri on varsin puutteellinen, valtiovalta heikko ja korruptio yleistä Noin viidesosa irakilaisista ja jopa 40 prosenttia koulutetusta keskiluokasta on muuttanut ulkomaille.

Vuoden 2003 jälkeen Irak on siirtynyt keskusjohtoisesta taloudesta liberaalimpaan. Öljyteollisuus muodostaa valtaosan tuloista mutta työllistää vain pienen osan irakilaisista. Kansantaloutta pyritään monipuolistamaan maataloutta, palveluja ja teollisuutta kehittämällä. Olojen rauhoittuessa turismi tulee kasvamaan, sillä Irakiin saapuu jo nyt paljon shiialaisia pyhiinvaeltajia heihin kohdistuneista terrori-iskuista huolimatta.

 BKT-kasvu 5,5%

 Irakin BKT on 117,7 miljardia dollaria ja 3600 dollaria per asukas (arvio 2010). Vientitulot putosivat 31 prosenttia vuonna 2009 öljyn hinnan laskun vuoksi. Tämän jälkeen talouskasvu on kääntynyt nousuun öljyn hintojen ja sen tuotannon kasvun myötä. Viime vuonna BKT:n kasvu oli noin 5,5 prosenttia. Tänä vuonna sen arvioidaan nousevan 6,5:een ja ensi vuonna 7,4 prosenttiin.

Talouskasvunäkymät ovat lupaavimmat Kurdistanin itsehallintoalueella ja Etelä- ja Länsi-Irakin etnisesti ja uskonnollisesti homogeenisilla ja öljyrikkailla alueilla. Irakin tärkeimmät vientimaat ovat USA (26,3 % viennistä), Intia (13,7 %) ja Italia (9,6 %), ja tärkeimmät tuontimaat Turkki (24,5 %), Syyria (17 %) ja Kiina (8,8 %).

Irak kuuluu vuonna 2005 perustettuun arabimaiden vapaakauppaliitto GAFTA:an. EU:n ja Irakin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (PCA) parafointi on valmisteilla ja uusi hallitus allekirjoittanee sen lähitulevaisuudessa. Sopimus tähtää kaupan, investointien ja muun yhteistyön edistämiseen EU:n ja Irakin välillä.

YK:n turvallisuusneuvosto päätti joulukuussa 2010 luopua viimeisistä voimassaolevista Saddam Husseinin ajalta periytyvistä talouspakotteista. Irakin kehitysrahasto, johon on talletettu öljytuloja ja aikaisemmin jäädytettyjä varoja, suljetaan 30. kesäkuuta 2011. Tämän jälkeen sen 180 miljardia dollaria (2009) jäävät vain Irakin hallituksen hallintaan.

 Irakin saamaa jälleenrakennustukea koordinoidaan YK:n ja Maailmanpankin perustaman Irakin kansainvälisen jälleenrakennusrahaston kautta. Sen tämänhetkinen arvo on noin kaksi miljardia dollaria.

 Irakin sähkötuotanto ja jakelutilanne on parantunut viime aikoina huomattavasti, mutta jää silti kauas kansalaisten kasvavasta tarpeesta. Sähköstä on tullut irakilaisille hallituspolitiikan onnistumisen mittari, ja sen puutteesta protestien yleisin aihe. Kesällä 2010 helleaalto ja sähkökatkot johtivat mielenosoituksiin ympäri maata ja sähköministerin eroon.

 Energiavarat ja niiden hallinnointi
 

 Irakin öljyvarat kuuluvat maailman suurimpiin. Niitä on hallituksen tuoreen kartoituksen mukaan 143,1 miljardia barrelia. Öljyä voi löytyä vielä lisää läntisestä erämaasta ja pohjoisilta kurdialueilta. Öljyteollisuus on Irakin talouden moottori, josta muodostuu noin kaksi kolmasosaa BKT:stä, 95 prosenttia valtion tuloista ja 98 prosenttia vientituloista. Maan nousu aiotaan rahoittaa öljyllä, mikä kuitenkin myös tekee siitä haavoittuvaisen. Talouskasvu on vahvasti riippuvainen öljyn tuotannosta, kysynnästä ja markkinahinnasta. Tammikuussa 2011 päivittäinen öljyntuotanto nousi ennusteet ylittäen 2,7 miljoonaan barreliin/päivä. Etelä-Irakin öljyvienti kohosi 1,8 miljoonaan barreliin/päivä tammikuussa.

Suurimmat öljykentät Rumaila ja Länsi-Qurna sijaitsevat Etelä-Irakissa Basran lähettyvillä. Majnoonin kenttä maan pohjoisosissa on kolmanneksi suurin. Kaikki kentät kuuluvat maailman yhdeksän suurimman joukkoon. Irakin öljyvarojen hyödyntämisaste on korkea maaperän poikkeuksellisen sedimenttirakenteen ansiosta. Jo kolme eteläistä jättikenttää – Rumaila, Länsi-Qurna ja Zubair – voisivat kolminkertaistaa Irakin öljyntuotannon. Irakilla on maailman yhdenneksitoista suurimmat maakaasuvarat.

Tammikuun 2011 lopulla Irakin Kurdistanissa tehtiin uusi, arviolta 192,6 – 257,7 kuutiokilometrin kaasulöytö. Maakaasuteollisuus on kuitenkin hyvin kehittymätön, ja kentät sijaitsevat poliittisesti epävakailla ja kiistanalaisilla seuduilla. Hallitus on varoittanut, että kaasua riittää vientiin vain pieniä määriä seuraavan seitsemän vuoden aikana.

Ratkaistakseen oman sähköongelmansa Irak on tehnyt turkkilaisen Calik Enerjin kanssa sopimuksen 1250 MW:n kaasulla toimivan kombivoimalan rakentamisesta ja suunnittelee mittavia lisäsopimuksia. Irakin öljynjalostuksen tehokkuudeksi on arvioitu 637 500 – 790 000 barrelia/päivä.

 Ongelmana vanhentunut infrastruktuuri 

 Jalostamojen infrastruktuuri on vanhentunutta, ja Irak joutuu tuomaan 30 prosenttia polttoaineesta ja 17 prosenttia nestekaasusta ulkomailta.

Uuden hallituksen öljyministeri on alan konkari ja öljykauppoihin osallistunut Abdul Karim Al-Luaibi. Hänen edeltäjälleen Hussein Al-Shahristanille annettiin energia-asioiden varapääministerin salkku, mikä takaa öljypolitiikan jatkuvuuden. Öljyministeriön puhemies on Assem Jihad. Irakin öljyministeriö on paremmin johdettu kuin useimmat muut ministeriöt, ja sen alaisuudessa toimii parikymmentä valtionyhtiötä.

Irakilta puuttuu ajantasainen laki öljyomistuksista. Bushin hallinto vaati öljylain laatimista osana benchmark-säädöksiä, joiden toteutuminen asetettiin USA:n joukkojen Irakista poistumisen ehdoksi. Lakia tarvitaan määrittämään, kuinka suuren osan öljytuloista irakilaiset saavat itse, ja mikä on eri kansanryhmien ja alueiden osuus. Vuonna 2007 Irakin parlamentille esitelty lakiehdotus on yhä poliittisten kiistojen kohteena. Shiiat ja kurdit kannattavat regionaalista mallia, koska suurimmat öljyvarat ovat heidän alueillaan. Sunnit taas kannattavat vahvaa keskusjohtoa ja haluavat estää Irakin jakautumisen
autonomisiin osiin.

Kurdistanin alueellinen hallitus on tehnyt 40 öljyntuotannon jakamista koskevaa sopimusta sen alueella toimivien kansainvälisten öljy-yhtiöiden kanssa konsultoimatta Bagdadia. Irakin uuden hallituksen edustajat ovat antaneet keskenään ristiriitaisia tietoja siitä, kunnioittaako hallitus näitä sopimuksia vai ei. Pääministeri Al-Maliki sanoi helmikuun alussa, että hallitus on valmis tunnistamaan KRG:n tekemät sopimukset, mutta muutamaa päivää myöhemmin Al-Shahristani sanoi, että pääministeriä oli siteerattu väärin eikä sopimuksia hyväksyttäisi niiden nykyisessä muodossa. Myös heimojärjestöt ovat vaatineet korvauksia öljynporauksesta esi-isiensä mailla.
 

Irakin öljyputket ovat olleet jatkuvasti terrori-iskujen ja sabotaasin kohteena, mutta viime vuonna hyökkäyksiä oli vähemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 2003. Myös öljyonnettomuuden riski on suuri, kun yhä suurempia öljymääriä johdetaan vanhojen putkien läpi. Irakin ympäristöministeriön mukaan valtiolla ei ole kapasiteettia mittavan öljyonnettomuuden hallintaan. Sellainen aiheuttaisi tapahtuessaan valtavaa vahinkoa Irakin taloudelle ja monen maan ympäristölle.

 Kansainväliset öljy-yhtiöt Irakissa

 Irakin poikkeuksellisen suuret, hyvälaatuiset raakaöljyvarat houkuttelevat maahan kansainvälisiä öljyyhtiöitä riskeistä huolimatta. Hallitus ilmoitti kenttien avaamisesta ulkomaisille yhtiöille vuonna 2008. Kauppoja tehneet yritykset ottavat vastuulleen kenttien kehittämisen. Päätös poikkeaa alueen muiden öljymaiden toimintamallista ja tuo eräiden mieleen kolonialistisen menneisyyden. Irakin valtion öljyyhtiöt
ovat olleet lakkojen ja helmikuussa 2011 myös rauhanomaisten poliittisten protestien kohde.
 

Öljykentistä käytiin kaksi huutokauppakierrosta vuosina 2009 ja 2010. Kauppojen tekeminen on vielä kesken. Jos kaikki tähän asti myönnetyt öljysopimukset pääsevät tuotannollisiin tavoitteisiinsa, niin Irakin öljyntuotanto nousee nykyisestä 2,7 miljoonasta barrelista/päivä jopa 11,9:ään. Tämä nostaisi tuotannon lähes Saudi-Arabian tasolle (12,5 mb/pv).

Irakin hallitus on sanonut tuotannon nelinkertaistuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta tämä edellyttäisi ennennäkemätöntä ponnistusta riskialttiilla alueella. Shellin edustaja piti helmikuussa 2011 kaksinkertaistamista realistisempana tavoitteena. Ensimmäisellä kierroksella Irakin hallituksen tarjoama vähäinen korvaus (2-4 $/barreli) kenttien kehittämisestä sai monet öljyjätit kääntymään kannoillaan. Oikeudet Rumailaan menivät brittiyhtiö BP:lle ja sen partnerille, Kiinan valtionyhtiö CNPC:lle. Ränsistyneen ”superjättiläiskentän” kunnostamisen arvioidaan maksavan 15 -20 miljardia dollaria ja vaativan kymmenien tuhansien työntekijöiden panoksen.

Toisella kierroksella tarjoajia oli enemmän. Länsi-Qurnan ensimmäisen kentän omistukset menivät Exxonille ja Shellille. Exxon maksaa hallitukselle 1,9 dollaria /barreli, ja uskoo voivansa nostaa kentän öljyntuotannon 2,3 miljoonaan barreliin/päivä. Länsi-Qurna 2:en saivat norjalainen Statoil ja venäläinen Lukoil.

Pohjois-Irakin Kurdistanin itsehallintoalueen johtajat ovat tehneet kannattavia öljysopimuksia norjalaisen DNO Internationalin, turkkilaisen Genel Enerjin ja Calgaryn Addax Petroleumin kanssa. Vaikka Bagdad ei ole virallisesti hyväksynyt sopimuksia, on se antanut kurdeille luvan laivata öljyä maailmalle Turkin kautta. Kurdistanista aloitettiin öljyvienti uudelleen helmikuussa noin 10 000 barrelin päivävauhdilla. Hallitus saattaa näyttää sopimuksille vihreää valoa, koska se saa hyvän osuuden öljystä.

Tulevaisuudessa ulkomaisten öljy-yhtiöiden rooli maassa tulee kasvamaan. Kiina on tällä hetkellä suurin ulkomainen investoija Irakin öljy- ja kaasusektorilla. Kiinalaiset yritykset ovat solmineet sopimuksia 18 prosenttiin myynnissä olleesta öljystä.
 

Lokakuussa 2010 pidettiin kolmas huutokauppakierros kaasukentistä. Vain viisi kansainvälistä öljyyhtiötä teki tarjouksia. Hallitus piti kierrosta kuitenkin voittona kehittymättömälle alalle. Eteläkorealainen Kogas ja kazakstanilainen Kazmunaigas ostivat oikeudet suurimpaan kenttään Akkasiin. Toiseksi suurimman Mansurlyah’n ja pienen Siban omistukset jaettiin Turkin TPAO:n ja Kuwait Energy Companyn
kesken.

Energianjakelu

 Irakin öljy kulkee kentiltä Iraq Strategic Pipelinea pitkin etelän satamiin. Niistä merkittävin on Umm Qasr. Se on liian pieni öljynporauslaitteiden kuljetuksille ja lähellä Shatt Al-Arab-joen suuta, joka on ollut kiistakapulana useissa Irakin ja Iranin välisissä konflikteissa. Salakuljetus rehottaa Umm Qasrissa, minkä vuoksi Kuwait harkitsee uuden rajapisteen avaamista varusteiston maakuljetuksia varten.

Öljy-yhtiö Shell ja sen kumppani Petronas rakentavat omaa satamaa Basra's Shatt al-Arabiin. Suurin Irakin raakaöljyä ulkomaille kuljettava putki kulkee Kirkukista 941 kilometriä Turkin Ceyhaniin. Sitä operoivat maiden kansalliset öljy-yhtiöt ja sen kapasiteetti on noin 700 000 barrelia/pv – kunnostettuna se olisi miljoona b/pv.

Putki on ollut jatkuvasti sabotaasin kohteena, ja Irakin hallitus on harkinnut uuden putken rakentamista rauhallisemman alueen läpi. Irak ja Turkki solmivat syksyllä 2010 sopimuksen putken toiminnan jatkamisesta 15 vuoden ajan. Irakista aikaisemmin Syyriaan ja Libanoniin sekä Saudi-Arabiaan kulkeneet öljyputket on suljettu. Irak on allekirjoittanut Syyrian kanssa sopimuksen kahden öljyputken ja yhden maakaasuputken rakentamisesta vanhojen tilalle. Ne tulevat kulkemaan Kirkukista Syyrian Baniakseen Välimeren rannalle.

Myös Jordaniaan suunnitellaan öljyputkea. Irak vie Jordaniaan päivittäin 10 000 barrelia öljyä maanteitse. Jordania haluaisi kolminkertaistaa määrän. Saudiarabialainen Ali Mahir-yritys on tehnyt Irakin hallitukselle tarjouksen Irak-Saudi-Arabia-öljyputken uudelleenrakentamisesta.

Kaasuputki Irakista tullaan liittämään Turkin ja Itävallan yhdistävään Nabucco-putkeen, jota aletaan rakentaa vuoden 2011 lopulla. Irak harkitsee myös maakaasunsa johtamista Arab Gas Pipelineen, joka jakelee Egyptin maakaasua Jordaniaan, Syyriaan ja Libanoniin. Penspen Groupin johtaja David Stanleyn mukaan on rakennettava jopa 7000 kilometriä uusia öljyputkia, jos Irak haluaa päästä vientitavoitteisiinsa.

Kaisa Honkala