Kosovon serbit luottivat vain yhteen poliitikkoon, mutta hänetkin murhattiin – Pekka Mykkäsen HS:n reportaasi kymmenenvuotiaasta Kosovosta, joka on täynnä toivottomuutta, mutta myös nuorta tarmoa.
Kymmenvuotias Kosovo toivoo EU-jäsenyyttä ja taistelee sodan haamujen ja korruption kanssa. Luottamus poliittisen eliitin kykyyn muuttaa asioita on tyrmistyttävän vähäistä, etenkin serbien parissa.
Kosovossa asuu tuhansia kunnianhimoisia lapsia ja nuoria, jotka haluavat oppia vieraita kieliä, 3d-tulostusta ja robottien suunnittelua. Moni nuori etsii rahoitusta innovatiivisten startup-yritystensä kasvattamiseksi. He haluavat viedä maata tai ainakin itseään eteenpäin. Mutta menestyksen tiellä seisoo rappeutunut, kommunismin ja sodan haamujen sekä etnisten jakolinjojen tahrima järjestelmä, jota poliitikot ovat haluttomia tai kyvyttömiä korjaamaan.
Näin voisi tiivistää sen, mitä Kosovossa ehtii muutaman päivän vierailulla oppia. Ihmisten suusta voi kuulla sekä riemukasta optimismia että äärimmäisen synkkää näköalattomuutta. Kosovo on sama maa, jonka sota johti kansainväliseen väliintuloon 1990-luvun lopussa ja joka julistautui kymmenen vuotta sitten itsenäiseksi Serbiasta. Nyt Kosovo haluaisi liittyä Euroopan unioniin ja sotilasliitto Natoon, mutta sitä ei ole huolittu vielä edes YK:n jäseneksi.
”Olemme väsyneet puhumaan asioistamme, koska mikään ei muutu miksikään. Ihmiset ovat menettäneet toivonsa jo kauan sitten”, sanoo Aleksandar Arsić Mitrovican jaetun kaupungin pohjoispuolella, jossa suuri enemmistö asukkaista on serbejä. Haluaisiko kolmannes Kosovon noin 1,9 miljoonasta asukkaasta todella jättää maansa, kuten kyselyt näyttävät? Serbialueilla lähtöä harkitsee miltei puolet. Arsić päättää tehdä ravintolassa pikakyselyn. Ympärillä istuvista viidestä serbistä neljä kertoo suunnittelevansa lähtöä.
Pöydässä istuu myös matkaseuraksi Mitrovicaan lähtenyt suomenkosovolainen, albaani Arben Sejdaj, 27, joka saapui Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 1997 mutta on palannut synnyinmaahansa. Hän työskentelee European Center for Minority Issues Kosovo -järjestössä ja on tutkinut Kosovon jakolinjoja ja politiikan ongelmapisteitä. Tutkittavaa ja ongelmia riittää.
”Kansalaisten tasolla on paljon etnistä nationalismia molemmin puolin, mutta moni pystyy katsomaan eripuran ja vihan yli ja keskittymään tärkeisiin asioihin, kuten huonolaatuisen koulutus- ja terveysjärjestelmän parantamiseen sekä taisteluun köyhyyttä ja työttömyyttä vastaan”, Sejdaj kertoo. Noin 90 prosenttia kosovolaisista on albaaneja ja seitsemisen prosenttia serbejä. Molemmat osapuolet suhtautuvat toisiinsa yhä kyräillen ja jopa pelokkaasti. Mitrovicassa kahden kansanryhmän asuinalueita jakavaa Ibarjoen siltaa vartioivat tiesuluillaan kosovolaiset ja italialaiset poliisit. Turvallisuussyistä sitä ei voi ylittää autolla.
Luottamus poliittisen eliitin kykyyn muuttaa asioita on tyrmistyttävän vähäistä, etenkin serbien parissa. Aktiv-kansalaisjärjestön viime vuoden kyselyssä 96 prosenttia serbeistä kertoi, että he eivät luota yhteenkään albaanipoliitikkoon. Luottamus myös ”omiin” serbipoliitikkoihin oli niukkaa: 78 prosenttia ei luottanut kehenkään. Kyselyssä suosituin poliitikko oli Oliver Ivanović, johon kertoi luottavansa 10 prosenttia. Tammikuussa hänet surmattiin kuudella luodilla puoluetoimistonsa edessä. Murha on edelleen selvittämättä.
Kaiken mutkikkuudesta kertoo se, että Ivanovićia vastaan käytiin sotarikosoikeudenkäyntiä mutta häntä pidettiin myös harvinaisena sillanrakentajana kahden kansanryhmän välillä. Hän puhui hyvää albaniaa ja tarjosi Kosovossa vaihtoehdon Serbia-johtoiselle serbipolitiikalle. ”Vie pitkään, että Kosovon serbit saavat jonkun vastaavanlaisen poliittisen johtajan”, sanoo Ivanovićin henkilökohtaisesti tuntenut Aktiv-järjestön ohjelmajohtaja Miodrag Marinković. Ivanovićin murha oli ikävä ajoitukseltaankin, sillä juuri tämän vuoden alussa EU on yrittänyt valaa uutta uskoa kuuden Länsi-Balkanin maan – myös Kosovon – jäsenyysunelmiin. Tosin viisi EU-maata ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä.
Kosovon albaanit ovat vahvasti länteen suuntautuneita ja haluavat unioniin. Yhdysvaltoja maassa suorastaan rakastetaan: Pristinan keskustassa on kosovolaiset Nato-johtoisilla pommituksilla vapauttaneen presidentti Bill Clintonin patsas ja sen vierellä muotiliike nimeltä Hillary. ”Kosovossa voi kritisoida Jumalaa mutta ei Yhdysvaltoja tai Natoa”, sanoo maan suurimman päivälehden Koha Ditoren EU-kirjeenvaihtaja Augustin Palokaj.
Maassa on yhä noin 4 000 Naton Kfor-operaation sotilasta, jotka muodostavat ainoan maan alueella toimivan armeijan. Sen vuoksi Natoon pääsyä ei pidetä niin tarpeellisena kysymyksenä kuin EU-jäsenyyttä. Serbeistä taas vain joka kymmenes haluaisi Kosovon liittyvän EU:hun. Moni serbi vastustaa jopa Kosovon itsenäisyyttä, eikä sitä hyväksy ”emomaa” Serbiakaan. Kosovon serbeistä 65 prosenttia pitää Venäjää tärkeimpänä kansainvälisenä liittolaisena. Pohjois-Serbian neljässä serbienemmistöisessä kunnassa julkiset instituutiot ovat Serbian hallituksen alaisia ja rahoittamia. Noin 80 prosenttia näistä serbeistä sanoo käyvänsä vain harvoin tai ei ollenkaan albaanienemmistöisillä alueilla.
Kosovon EU-taipaleen edessä on monia kansainvälisen politiikan kyynisiä käänteitä, mutta yleisesti tunnustetaan, että maa ei ole lähelläkään EU-jäsenyyskuntoa. Järjestäytynyt rikollisuus, kuten huumeiden salakuljetus, oikeusvaltion ongelmat ja etenkin korruptio, tulevat keskusteluissa esiin toistuvasti.
Korruption sanotaan jäytävän joka tasolla terveydenhuollosta epämääräisesti kilpailutettuihin julkisiin suurhankkeisiin. Marinković kertoo, että hänen veljensä joutui maksamaan 1 200 euroa päästäkseen läpi tentistä, jonka läpäisy oli ehtona hänen valmistumiselleen yliopistosta. ”Hän yritti kuusitoista kertaa läpäistä tentin. Sitten hän maksoi, eikä sen jälkeen tarvinnut opiskella ollenkaan.” Tutkintojen ostaminen tai lahjusten maksaminen opinto- ja työpaikoista on joidenkin mukaan tavallista. Kaiken lisäksi peruskoulujärjestelmä on huterassa tilassa. Suuren syntyvyyden vuoksi luokissa voi istua yli 40 oppilasta.
Koska maan poliitikot eivät osoita halua korjata koululaitosta, eräs kosovolainen on päättänyt tehdä sen omin käsin ja järjestelmän ulkopuolelta. Toivo herää, kun tapaa Vllaznim Xhihan ja tutustuu hänen Bone.vet-projektiinsa. Bone vet on suomeksi ”tee se itse”. Järjestön kahdessa toimipaikassa, Gjakovassa ja Pristinassa, 6–16-vuotiaat lapset oppivat kursseilla esimerkiksi koodaamista sekä robottien ja muiden elektronisten laitteiden rakentamista omin käsin. Yhdellä kurssilla kuuden 16-vuotiaan nuoren ryhmä rakensi Kosovon historian ensimmäisen sähköauton.
Xhiha kutsuu synnyinmaansa koulujärjestelmää ”aikansa eläneeksi katastrofiksi”. ”Poliitikkojen pitäisi palvella maataan eikä toisin päin. Heidän ahneutensa on rajatonta, ja ihmiset ovat väsyneet siihen.” Xhiha opiskeli nuoruudessaan sähköinsinööriksi Sveitsissä. Hän perusti virransyöttöjärjestelmiä kehittäneen Newave-yrityksen, jonka suuryhtiö ABB osti 150 miljoonan euron hintaan. Nyt niillä miljoonilla rakennetaan Kosovon tulevaisuutta.
Xhihan itsensä ja kansainvälisten tukijoiden rahoittama järjestö tekee yhteistyötä 55 koulun kanssa ja houkuttelee mukaan Kosovon jokaista tuhatta koulua. Xhiha laskee, että vuosikymmenen päästä maassa on ”70 000 taitavan lapsen armeija”, joka on saanut inspiraatiota Bone.vetin kursseilta. Se voisi mullistaa Kosovon yrityskentän. Järjestön yhtenä apuohjaajana toimii 21-vuotias Andi Dragusha. Hän oli aiemmin aikeissa muuttaa ulkomaille, mutta nyt mieli on muuttunut. ”Vllaznimin innostus on tarttunut minuun. Haluan jäädä tänne.”
Yhtä Bone.vetin kurssia vetää melko erikoinen persoona: 51-vuotias Glenn Noble, Yhdysvaltain Idahosta kotoisin oleva sähköinsinööri. Hän on asunut perheineen Kosovossa kymmenen vuotta. ”Rakastan Kosovoa. Tämä on nuori ja dynaaminen maa, jossa on paljon energiaa ja potentiaalia. Olen hyvin optimistinen ja luulen, että olen täällä kuolemaani asti.” Noblen takana kaksi teinityttöä rakentaa auringon liikkeitä seuraavaa laitetta. Toisella puolella pöytää häärätään robotin kimpussa.
Samanlaista ”uuden Kosovon” intoa hehkuu Kosovon innovaatiokeskuksen ICK:n johtaja Uranik Begu, joka tekee yhteistyötä esimerkiksi Helsingin Slush-tapahtuman kanssa. Hänen johtamissaan tiloissa toimii monenlaisia huipputekniikan startup-yrityksiä. Esimerkiksi Formon-yrityksen nuori miesjoukko esittelee ylpeänä itse kehittämäänsä 3d-tulostinta, jonka osat on valmistettu luonnossa hajoavasta materiaalista.
Toisessa huoneessa on kehitetty Happy Feet -kännykkäsovellus. Sillä skannataan jalkojen muoto, jotta netistä voisi ostaa täydellisen mukavat kengät. Yhdellä seinällä komeilee palkinto Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan sovelluskilpailusta. Begu sanoo, että ICK-keskuksen tavoitteena on uudistaa Kosovon taloudellinen rakenne ja päästä eroon lahjakkuuksien ”aivovuodosta”. ”Jos saamme luotua yrityksille kunnon ekosysteemin, voimme tuoda aivot takaisin. Meistä voi tulla tämän alueen Berliini tai Piilaakso”, Begu haaveilee.
Suomenkosovolainen Arben Sejdaj sanoo, että Kosovon tulehtuneen politiikan ja yhteiskunnan keskeneräisyyden takia nuoret on pakotettu omatoimiseen ponnisteluun. ”Tämä on se kultasuoni, joka vie tätä maata eteenpäin. On positiivista, että ihmiset eivät luovuta. Toivo ei ole kuollut.”
Fakta
Köyhä maa, nuori väestö
■ Entisen Jugoslavian hajoamissotien seurauksena syntynyt Kosovo julistautui itsenäiseksi helmikuussa 2008. Itsenäisyyden on tunnustanut yli 110 maata, mutta Serbia pitää aluetta yhä omana maakuntanaan.
■ EU-maista viisi ei ole tunnustanut Kosovoa. Venäjän ja Kiinan vastustuksen takia Kosovo ei kuulu YK:hon.
■ Kosovo on köyhin kuudesta Länsi-Balkanin maasta, jotka tavoittelevat EU-jäsenyyttä. Bruttokansantuote asukasta kohden on viidennes Saksan tasoon verrattuna. Työttömiä on kolmannes väestöstä, nuorista miltei 60 prosenttia.
■ Kosovossa on Euroopan nuorimpiin kuuluva väestö. Mediaani-ikä on vain 29 vuotta, kun esimerkiksi Suomessa se on 42 vuotta.
Linkki artikkeliin: