Lohikäärmeen siivet eivät kanna kaikkia
Vietnam on onnistunut puolittamaan köyhyyden, mutta osa 82 miljoonan ihmisen kansasta ei ole päässyt nauttimaan talouskasvusta.
Legendan mukaan Vietnam sai alkunsa, kun lohikäärmekuningas Lac Long Quan nai kauniin Au Co -keijuprinsessan. Au Co muni sata munaa, joista syntyi sata vahvaa ja komeaa nuorukaista. Kun pojat kasvoivat isoksi, kuningas päätti jakaa perheen kahteen osaan, joista toinen osa matkasi vuorille tehdäkseen ne kukoistaviksi viljelys- ja metsästysmaiksi. Toiset 50 jäivät rannikolle harjoittamaan kalastusta ja märkäriisin viljelyä.
Legenda kuvaa, miten Vietnam nykyään muodostuu kymmenistä eri kansoista. Nykyaikaan sopii myös kuvaus uutterasta kansanluonteesta.
Vietnam onkin pystynyt nousemaan köyhyyden kurimuksesta paremmin kuin useimmat muut kehitysmaat. Maa onnistui ennätysajassa puolittamaan köyhyysrajan alapuolella eli alle eurolla päivässä elävien elävien kansalaisten määrän, mitä maan päättäjät kernaasti korostavat. Köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä on yksi YK:n vuosituhattavoitteista, joista sovittiin vuonna 2000. Myös muiden vuosituhattavoitteiden osalta Vietnam on edistynyt monia muita maita paremmin.
Doi moi uudisti talouden
Vietnamilaiset ovat herättäneet vuosisatoja uinuneen lohikäärmeen uuteen kukoistukseen, mutta läheskään kaikki vietnamilaiset eivät ole päässeet osallisiksi talouskasvun hedelmistä. Etenkin vuoristoalueiden etnisten vähemmistöjen ihmiset elävät edelleen vaatimattomissa oloissa. Lukumääriä 86-miljoonaisen Vietnamin köyhistä on vaikea arvioida, mutta tutkijan mukaan kyse voi olla vähintään sadoista tuhansista ihmisistä. Eriarvoisuus näkyy erityisesti enemmistönä olevien kinhien ja etnisten vähemmistöjen välillä, sillä köyhyysrajan alla elävien etnisten vähemmistöjen määrä on kinhejä korkeampi.
”Köyhyys kasaantuu ylänköseuduille ja etnisten vähemmistöjen osalle”, sanoo yliassistentti Eero Palmujoki Tampereen yliopistosta. Palmujoki on tutkinut Kaakkois-Aasian maita. Hän on ollut mukana ulkoministeriön Aid for trade – from policies to practice –julkaisun yhtenä kirjoittajana.
”Erot ylänköalueiden ja kaupunkiseutujen välillä ovat valtavat. Luulen, että kyse on ainakin osittain tietoisista laiminlyönneistä ja vähemmistöjen tahallisesta syrjinnästä.”
Palmujoki uskoo kuitenkin, että pieniä rippeitä heruu vähitellen myös köyhille seuduille, mutta talouspolitiikka ohjaa kehitystä ja investointeja jo nyt vauraammille alueille.
Palmujoen mukaan Vietnamin huima kehitys on määrätietoisen työn tulos.
”Talousuudistus on toteutettu hallitusti. Kansa on vaurastunut ja samalla se on pitänyt kommunistit vallassa”, Palmujoki sanoo.
1980-luvulla iso osa Vietnamin kansaa riutui nälänhädän partaalla. Ahtaalle ajautunut hallinto aloitti doi moi -nimellä tunnetun uudistuspolitiikan Kiinan esimerkin mukaisesti. Se mahdollisti yksityisyrittäjyyden, helpotti matkailua ja rohkaisi ulkomaisia yrityksiä investoimaan Vietnamiin.
Ja tulosta tuli. 2000-luvulla maa nousi maailman kolmanneksi suurimmaksi riisinviejäksi. Tänä vuonna vientiä on kuitenkin rajusti leikattu maailmaa riivaavan elintarvikkeiden hinnannousun takia. Myös monien elintarvikkeiden hinnat on jäädytetty.
Hallitus on joutunut puuttumaan talouden ylikuumenemiseen. Tämän vuoden talouskasvutavoitteita laskettiin aiemmasta kahdeksasta prosentista seitsemään. Pääministeri Nguyen Tan Dung ilmoitti vastikään, että hallituksen tärkein tehtävä on inflaation suitsiminen ja huolehtiminen talouden vakaudesta niin, että kaikki kansalaiset voivat nauttia hyvinvoinnista ja kestävästä kasvusta.
Samalla talouden avaamista jatketaan. äskettäin hallitus päätti sallia myös ulkomaalaisille mahdollisuuden ostaa asuntoja Vietnamista.
Kolme vahvuutta tukee kehitystä
”Uskon, että Vietnamin kehitys jatkuu, vaikka ehkä aiempaa hitaammin”, Palmujoki arvioi. Hänen mukaansa Vietnamilla on kolme selkeää vahvuutta, jotka tukevat kehitystä: iso väestö, hyvin organisoitunut yhteiskunta sekä hyvätasoinen peruskoulutus.
Palmujoen mukaan Vietnam pääsi kehityksen aallonharjalle, kun pienyritystoimintaa ja yksityisomistusta vapautettiin 1990-luvun alussa. Se toi maahan runsaasti investointeja ja ulkomaista pääomaa. Sitten valtio määrätietoisesti laajensi maataloustuotantoa riisistä esimerkiksi kahviin, kalanviljelyyn, katkarapuihin ja muihin mereneläviin.
”Kauppaa ei kuitenkaan vapautettu täysin, niin kuin monissa muissa maissa. Valtio perusti yhteisyrityksiä ulkomaisten toimijoiden kanssa ja kontrolloi tiukasti kaikkea. Myös tullisuoja pidettiin tiukkana, mikä suojasi kotimaan markkinoita.”
Ulkomaiset vaate- ja tekstiilituottajat pääsivät myös hyödyntämään Vietnamin suurta tekstiiliteollisuutta ja etenkin sen halpaa työvoimaa. Monet suuret urheiluvälinevalmistajat, kuten Nike ja Reebok ovat siirtäneet tuotantoaan Vietnamiin.
Myös kansainvälinen huonekaluteollisuus on saanut Vietnamista oivan tuotantoalueen.
”Esimerkiksi Ikea teettää paljon huonekaluja Vietnamissa”, Palmujoki sanoo. Varjopuolena huonekaluteollisuuden kasvulle ovat laittomat hakkuut. Vietnamiin tuodaan valtavia määriä laittomasti hakattua puuta etenkin Laosista ja Kambodzhasta. Tämä tapahtuu paljolti vietnamilaisviranomaisten tieten.
”Korruptio on aina ollut hyvin vakava ongelma”, Palmujoki sanoo.
Tutkija uskoo, että kansainväliset huipputekniikan yhtiöt ovat pian valmiita siirtymään Vietnamiin.
”Ammatillista koulutusta kehitetään siellä tarmokkaasti. Näyttää siltä, että seuraava teollistumisaalto tuo maahan korkean teknologian teollisuutta.”
Poliittinen järjestelmä säilyy
Poliittiset uudistukset ovat selvästi talousuudistuksia varovaisempia. Maata johtaa tiukalla otteella kommunistinen puolue, ja järjestelmän kaikkinainen arvostelu on ankarasti kielletty.
Yliassistentti Eero Palmujoki uskoo, että Vietnamin poliittinen järjestelmä säilyy suurin piirtein nykyisellään.
”Edustuslaitosta ja hallituksen roolia on pyritty vahvistamaan, mutta kommunistinen puolue pitää edelleen tiukasti hallinnon omissa käsissään”, Palmujoki sanoo.
Tiukka ote näkyy esimerkiksi toisinajattelijoiden kohtelussa. Palmujoen mukaan hallinnon arvostelu on kutakuinkin täysin tukahdutettu eikä julkisuudessa näy juurikaan poikkinaisia mielipiteitä.
Jotain valonpilkahduksia Palmujoki on kuitenkin havainnut.
”Kansalaisyhteiskunta on pikku hiljaa kehittymässä."
Kylmän sodan aikainen kommunistinen retoriikka nouseekin herkästi esiin heti, kun länsimaat nostavat esiin Vietnamille arkoja aiheita, kuten ihmisoikeudet ja sananvapaus", sanoo Suomen Vietnamin-suurlähettiläs Pekka Hyvönen. Vietnam perustelee rajoituksiaan raskaalla historialla.
"Doi moi -politiikka lisäsi vapauksia, mutta edelleen pitää keskustella monista kysymyksistä. Suomi on EU:n mukana keskustelemassa Vietnamin hallinnon kanssa ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksistä", Hyvönen sanoo.
Suurlähettilään mukaan vuonna 1984 Pha Rongin telakan vihkinyt silloinen ulkoministeri Paavo Väyrynen muisteli Vietnamin silloista ilmapiiriä "ahdistavaksi" vieraillessaan maassa helmikuussa 2008, Hyvönen kertoo.
"He vetoavat raskaaseen historiaansa ja oloihin, joissa tarvitaan tällaisia otteita."
Palmujoen mukaan Suomen kehitysyhteistyö on Vietnamissa ollut harvinaisen tuloksellista. Etenkin vesihuollon ja infrastruktuurin rakentamista voidaan pitää yhtenä Suomen parhaista saavutuksista. Painopiste on jo usean vuoden ajan ollut pienemmissä hankkeissa, jotka eivät määrällisesti näytä niin hienoilta, mutta ovat paikallisesti erittäin tärkeitä, Palmujoki muistuttaa.
”Monet maaseudun kehittämishankkeet ovat onnistuneita. Suomi on pieni auttaja verrattuna moniin muihin maihin, kuten Japaniin, jotka tekevät isoja ja näyttäviä rakennushankkeita.
Suomi on vähitellen vetäytymässä Vietnamista kehitysyhteistyötoimijana. Maiden välisiä suhteita halutaan muuttaa normaaleiksi kahden välisiksi kauppa- ja poliittisiksi suhteiksi. Palmujoki toivoo, että Suomi ei täysin lopettaisi avustamista.
”Ei olisi huono, jos Suomi jatkaisi toimintaansa maaseudulla, missä köyhyyttä edelleen on. Apua tarvitaan varsinkin rajaseuduilla ja vuoristoalueille. Vietnamin kannalta olisi hyvä, jos Suomi pystyisi jollakin tavalla tukemaan koulutusta, etenkin ammatillista ja ylempää koulutusta. Mutta se pitää tapahtua niin, että vietnamilaiset itse suunnittelevat tuen”, Palmujoki pohtii.
Teksti ja kuvat: Janne Salmivaara