Nepalin rauhansopimuksen solmimisesta kolme vuotta

Nepal ratkoo edelleen rauhanprosessin edistämiseen liittyviä ongelmia. Osapuolet ovat pitäytyneet sopimuksessa puheissaan, mutta eivät aina teoissaan. 

Alun perin kuuden kuukauden väliaikaisratkaisuksi suunnitellut maoistitaistelijoiden leirit ovat olleet pystyssä jo kolme vuotta. Kuva: Milma Kettunen

Lähes kymmenvuotinen sisällissota maoisti-taistelijoiden ja silloisen Nepalin kuninkaallisen armeijan välillä päättyi 2006 kansannousuun ja tulitauon kautta rauhansopimukseen. Tilannetta, jossa ei julistettu voittajia tai häviäjiä edelsi niin kutsuttu 12 kohdan sopimus, joka luonnosteltiin Intian Delhissä vuonna 2005. Sopijaosapuolina olivat maoistit ja silloisen 90-luvun lopussa valituksi tulleen, mutta 2000-luvun alussa hajonneen parlamentin seitsemän puolueen liitto. Kuninkaan valta heikkeni ja seitsemän puolueen liitto Nepal Congress -puolueen (NC) johdolla vahvisti asemaansa. 

Tilanne oli ainutlaatuinen, sillä maoistien kanssa ei todellisuudessa sopinut heitä vastustanut kuninkaan kontrolloima Nepalin armeija, vaan muut poliittiset puolueet. Kuninkaan itsevaltius päättyi, mutta armeijan autonomia paradoksaalisesti vahvistui, mitä se on tehnyt aina näihin päiviin saakka. Nepalin keskeneräisen rauhanprosessin tärkein kysymys liittyykin kansalliseen armeijaan, sen kokoon ja sen johtamiseen. 

Rauhansopimuksen ulkoisiksi ratkaisijoiksi osoittautuivat USA ja Intia, jotka vaativat taisteluissa käytettyjen aseiden riisumista. Maoistit antoivat aseensa YK:n UNMIN:in valvontaan, mikä ei edellyttänyt niistä kuitenkaan luopumista. Myös armeija antoi vastaavan lukumäärän aseistaan YK:n valvontakontteihin. 

Maoistit sitoutuivat monipuoluejärjestelmän arvoihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja yhteiskuntarauhan ylläpitämiseen. Seitsemän puolueen liitto lupautui mm. perustuslakia säätävän valtakunnallisen kansalaiskokouksen vaalien järjestämiseen ja valtiorakenteen uudistamiseen. Nepalissa pidettiinkin vaalit huhtikuussa 2008 ja entisestä kuningaskunnasta tehtiin Nepalin liittotasavalta. 

Vaalien selkeäksi voittajaksi julistautuivat maoistit, mutta heidän hallituksensa kaatui vuodessa. Nepalia johtaa taas keskustaoikeistolaiseksi mielletty Nepal Congress yhdessä sosiaalidemokraattisen UML:n (United Marxist Leninists) ja joidenkin pienpuolueiden kanssa.Tänään suurpuolue maoistit on ajautunut oppositioon ja jatkaa edeltäjänsä (NC) tapaan poliittisen päätöksenteon ja perustuslain valmistumisen tahallista häirintää.

Intia vaikuttaa edelleen voimakkaasti maan sisäpolitiikkaan ja sen sidokset rauhasopimuksen toteuttamiseen ovat monitahoiset. Lähes kaikilla nepalilaisilla päättäjillä on läheiset suhteet Intian vaikutusvaltaisiin tahoihin. 

Viisi perussitoumusta

YK:n Nepal-operaatio UNMINin rooli ei ole kuluneina vuosina ollut yksinkertainen. Sitä ovat kritisoineet monet poliittiset tahot maan sisäisiin asioin puuttumisesta, vaikka sen tehtävä on ainoastaan ollut valvoa leireille asutettujen maoisti-taistelijoiden aseita ja kannustaa rauhansopimuksen hengessä eri osapuolia yhteistyöhön taistelijoiden integroimisessa ja kuntouttamisessa. Tämä taas on vaatinut Nepalin poliittisen johdon sitoutumista rakentavaan päätöksen tekoon, mikä ei ole useinkaan näkynyt teoissa. 

UNMIN:n ensimmäinen päällikkö ja YK:n pääsihteerin entinen Nepalin erityisedustaja Ian Martin on puheessaan arvioinut rauhansopimuksen toteutumisen edellytyksiä viiden perussitoumuksen näkökulmasta.

1. Osapuolet ovat sitoutuneet yhteistyöhön ja vallanjakoon. Tämä sitoumus liittyy siirtymävaiheen poliittiseen päätöksentekoon ja ulottuu uuden perustuslain valmistumiseen saakka. Osapuolet ovat siis sitoutuneet yhteistyöhön yli onnistuneiden kansalliskokousvaalien huhtikuussa 2008.
2. Maoistit ovat sitoutuneet monipuoluedemokratiaan ja he ovat myös lupautuneet palauttamaan konfliktin aikana väkisin haltuunottamansa omaisuuden.
3. Osapuolet ovat sitoutuneet turvallisuussektoriuudistukseen, johon sisältyy entisten maoisti-taistelijoiden integraatio ja kuntouttaminen, sekä Nepalin armeijan demokratisoiminen.
4. Rauhansopimuksessa lupauduttiin myös radikaaleihin järjestelmätason muutoksiin, kuten maareformiin, korruption vastaisiin toimiin ja syrjittyjen yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman parantamiseen.
5. Ihmisoikeuksien edistäminen ja rankaisemattomuuden vastainen työ ovat keskeisiä rauhansopimuksessa. Osapuolet ovat sitoutuneet totuuskomission perustamiseen, väkisin hajaannutettujen ihmisten kotiinpalauttamiseen, kadonneiden kohtalojen selvittämiseen, konfliktin uhrien menetysten hyvittämiseen sekä ihmisoikeusrikkomusten rankaisemiseen. 

Martinin analyysi on varovaisen pessimistinen. Hän myöntää tosin, että jollain tapaa nämä sitoumukset ovat pitäneet, vaikka niiden uudelleen tarkastelulle on selvä tilaus. Poliittiset puolueet eivät ole pyrkineet toteuttamaan rauhansopimuksen sitoumuksia toivotussa hengessä, vaikka niihin viitataan puheissa usein. Aivan viime aikoina rauhansopimuksen noudattamista valvomaan on yritetty perustaa maoistien ja NC:n johdolla korkean tason mekanismi, mikä sekään ei ole vielä tuottanut tulosta. Maasta puuttuu yhteinen päämäärä ja poliittiset tavoitteet. Poliittista ohjausta leimaa heikkous, mikä on vahvistanut entisestään nepotismia ja opportunismia. 

Alaikäisten taistelijoiden kotiuttaminen käyntiin

Maoistit ovat retorisesti sitoutuneet demokraattisiin arvoihin, mutta he eivät ole virallisesti irtisanoutuneet väkivallasta ja painostuksesta. He eivät myöskään ole palauttaneet anastamaansa omaisuutta kaikilta osin. Toisaalta maoistitaistelijoita ei ole integroitu leireiltä yhteiskuntaan saati armeijaan tai muihin turvallisuusjoukkoihin. Leireillä on myös lähes 4000 henkilöä, joita ei ole luokiteltu entisiksi maoistitaistelijoiksi ja heidän kotiuttamisensa on pahasti myöhässä. Positiivista on kuitenkin se, että 16.12.2009 hallitus, maoistit ja UNICEF sopivat yhteisesti ei-kvalifioitujen alaikäisten taistelijoiden kotiuttamisohjelman toimeenpanosta 27.12.2009 lähtien. 

Niin ikään armeijan autonomia on kasvanut, ja on epäselvää, mitä sen uudistaminen ja demokratisoituminen merkitsee. Se jatkaa uusien sotilaiden rekrytoimista, eikä aina inklusiivisessa hengessä. Sen koko onkin uhkiin verrattuna suhteettoman suuri.

Poliittisen ohjauksen heikkoudesta johtuen maan korruptioon ei ole puututtu tarvittavalla tarmolla. 

Eliittiä edustavat ylimmän kastin jäsenet Kathmandusta. Muilla on vain vähäiset mahdollisuudet vaalituloksesta riippumatta päästä vaikuttamaan yhteiseen päätöksentekoon. Perustuslain valmistumisen pelätäänkin myöhästyvän, mikä pahimmillaan voi johtaa perustuslakia säätävän kansalliskokouksen hajoamiseen ensi toukokuun jälkeen. Tämä lisäisi maan epävakautta edelleen ja olisi todellinen uhka maan demokraattiselle tulevaisuudelle.

Ihmisoikeuksien tila Nepalissa on vaikea ja rankaisemattomuus lähes epideemistä. Konfliktinaikaiset rikkomukset on selvittämättä ja niihin viittaaminenkin aiheuttaa osapuolissa ärtyneisyyttä. 

Etenkin Nepalin armeija suojelee ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneitä sotilaitaan. Huolestuttavaa armeijan osalta on ollut se, että armeija on edistänyt rikollisten sotilaitten palvelua YK:n rauhanturvaoperaatioissa ympäri maailmaa. Nepal on poikkeuksellisen suurirauhanturvaajien tarjoaja (noin 5 000 henkilöä). 

Kansallinen ihmisoikeuskomissio NHRC on moittinut hallitusta kyvyttömyydestä tarttua toimeen sen suositusten osalta. Totuuskomissiota ei ole saatu perustettua ja kadonneiden asioita ajava lakimuutos on jäänyt byrokratian rattaisiin. Konfliktin uhrien kompensaatio on näin ollen jäänyt vähälle. 

Suomi edistää rauhansopimuksen sitoumuksia

Suomi on toiminut monella tapaa aktiivisesti sitoumusten edistämisen eteen koko rauhansopimuksen olemassaoloajan. Erityisesti Suomen rooli yhteisten EU-tapaamisten, analyysien ja kannanottojen edesauttamisessa korostui Tsekin puheenjohtajakaudella 2009, jolloin Suomi toimi paikallisena puheenjohtajana. Poliittinen toiminta on ollut tärkeää myös kehitysyhteistyön näkökulmasta. Tärkeimpiä suoraan rauhansopimuksen toteutumista edistäviä välineitä ovat olleet Nepalin rauhanrahaston tuki (NPTF) ja ihmisoikeustuki maatasolla. 

Rauhanrahaston tuki on edistänyt erityisesti kansalliskokousvaalien toteutumista huhtikuussa 2008, mutta se on myös pystynyt vakauttamaan turvallisuustilannetta pienimuotoisilla perusparannushankkeilla entisten taistelijoiden asuttamilla leireillä. Lisäksi rauhanrahastosta tuetaan muun muassa poliisiasemaverkoston perusparannusta pilottihankkeella. Rauhanrahaston tekninen toteutus on ollut pitkälti riippuvainen poliittisesta tahdosta ja sen toiminnassa on heijastunut maan hauras tilanne. 

Rauhansopimukseen liittyvät ihmisoikeussitoumukset eivät ole toteutuneet toivottavalla tavalla, mutta edistystä on saavutettu paikallisen yhteistyön määrärahoilla, joilla kansalaisyhteiskunnan ääntä ja osallistumista on pystytty vahvistamaan. Suomen näkyvä tuki YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Nepalin-toimistolle (OHCHR) on ollut välttämätöntä, sillä toimiston rooli ihmisoikeusseurannassa ja paikallisten tahojen kapasiteetin vahvistamisessa on avainasemassa. Suomi on tukenut myös suoraan Nepalin ihmisoikeuskomissiota (NHRC) kahdella YK:n kehitysohjelma UNDPN:n kautta kanavoidulla hankkeella. Lisäksi Suomi on tarjonnut oikeuslääketieteen apua rankaisemattomuuskysymyksissä. 

Ihmisoikeuskysymykset liittyvät keskeisesti rauhanprosessin tilaan ja nepalilaisten kansalaisoikeuksien toteutumiseen. Ihmisoikeuksien toteutuminen on myös edellytys toimivalle kehitysyhteistyölle, jota Suomi edistää yhdessä muiden avunantajien kanssa. 

Osapuolet sitoutuivat rauhansopimuksessa 2006 parantamaan erityisesti osattomien ihmisten elinoloja. Heidän yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman edistämiseksi Suomella on kasvava kehitysyhteistyöohjelma erityisesti luonnonvara- ja opetussektoreilla. Rauhanosingon (peruspalvelujen) turvaaminen suoraan ihmisille ja kansalliskokouksen äänestäjille on maata vakauttavaa toimintaa. 

Luonnonvarasektorilla Suomi on edistänyt vesi- ja sanitaatiohankkeiden avulla puhtaan juomaveden ulottamista kaikille vaativissa ja syrjäisissä olosuhteissa. Terveysolot ovat parantuneet ja elinkeinomahdollisuudet vahvistuneet. Myös ilmasto-, ympäristö- ja metsähankkeissa elinkeino- ja elinoloulottuvuudet ovat keskeisiä. Pitkällä tähtäimellä Nepalin vakaus riippuu taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kestävästä kehityksestä. Hauraassa tilanteessa myös kaupankäynnin tukemista on aloitettu pienimuotoisesti. 

Koulutus avain tulevaisuuteen

Opetussektorilla Suomi on toiminut aktiivisesti konfliktin aikana ja sen jälkeen. Perusopetuksen ja kouluverkon edistäminen on näkyvästi parantanut lasten arkea. Heikko turvallisuustilanne ja lukemattomat mielenilmaukset vähentävät kuitenkin edelleen lasten koulukäyntimahdollisuuksia jatkuvasti. 

Koulutettu väestö on Nepalin tulevaisuus. Suomi on perusopetuksen lisäksi suuntaamassa tukeaan ammattikoulutukseen maassa, jossa alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä on 48 %. Rakennemuutos on modernisoituvassa Nepalissa käsinkosketeltava ja toimettomien nuorten osuus huolestuttava. Kestävä kehitys ja rauhan toteutuminen edellyttävät lukutaitoa ja ammatillista koulutettavuutta. 

Rauhansopimuksen tulevaisuus on ensisijaisesti nepalilaisten päättäjien käsissä. Positiivista kehitystä osoittaa osapuolten välinen jatkuva dialogi, ja se tosiasia, että vaalit toteutuivat huhtikuussa 2008. Kriittistä prosessissa on edelleen uuden perustuslain aikataulu ja armeijoiden yhdistäminen. Nämä ovat rauhansopimuksen ytimessä ja niihin on saatava lähiaikoina jonkinlainen ratkaisu ja poliittinen yksimielisyys. Niin ikään leireillä asuvien ei-maoistitaistelijoiksi luokiteltujen kotiuttaminen on kesken ja vaatii pikaisia toimia. Positiivista on kuitenkin entisten alaikäisten taistelijoiden kotiuttamisohjelman aloittaminen joulukuun lopussa 2009.  

Myös kansainvälisen yhteisön on ponnisteltava edelleen johdonmukaiseen ja ennakoitavaan osallistumiseen näiden kriittisten kysymysten ratkaisemisessa.