Nepal: Pitkä polku perustuslakiin
Nepal on jo yli kolme vuotta yrittänyt laatia perustuslakia, joka tasaisi tietä kohti vakaata yhteiskuntaa. Seuraava määräaika on elokuun lopulla.
”Suomen malli” on käsite, jota on pyöritelty Nepalin perustuslakiprosessissa. Maan valtapuolueista maoistit haluaisivat maahan presidenttivetoisen järjestelmän, Nepalin kongressipuolue puolestaan parlamenttivetoisen. Tällä hetkellä arvaillaan, mihin välimuotoon päädytään, Suomen malliseen vai mahdollisesti Ranskaa muistuttavaan.
Kansainvälisen IDEAn (Institute for Democracy and Electoral Assistance) palveluksessa Nepalin perustuslakiprosessia tiiviisti seuraava Leena Rikkilä arvioi, että perustuslakiprosessissa vaikeimmat kysymykset liittyvät juuri hallitusmuotoon, vaalijärjestelmään sekä siihen, millä perusteilla osavaltiot muodostetaan.
Prosessia jarruttaa epätietoisuus piirikunnissa edelleen leiriä pitävien maoistitaistelijoiden kohtalosta. Kahden rinnakkaisen armeijan malli on hauraan rauhan kannalta vaarallinen, mutta missä määrin maoistit integroitaisiin maan armeijaan, minkälaisia korvauksia siviiliin päätyville sotilaille maksettaisiin? Ja mistä asiasta uskalletaan sopia ensimmäiseksi?
Valtio olen minä
Kuningasvalta murtui Nepalissa kansannousuun huhtikuussa 2006. Samana vuonna solmittua rauhansopimusta oli edeltänyt kymmenen vuotta kestänyt sisäinen konflikti, jossa kaltoin kohdeltujen kansanosien tyytymättömyydestä kasvoi maoistisissien vastarintaliike.
Vuonna 2008 järjestetyissä ensimmäisissä vaaleissa maoistit selvisivät yllätysvoittajiksi. Puolue sai 38 prosenttia kansalliskokouksen paikoista. Vaalien jälkeiset kolme vuotta ovat olleet poliittisesti epävakaat, pääministerit ovat vaihtuneet ja hallitukset ovat hajonneet.
Samaan aikaan tavalliset nepalilaiset odottavat, että rauhan vuodet toisivat köyhään maahan kipeästi kaivattua kehitystä. Sille on Nepalissa oma sanakin: rauhanosinko.
Perustuslain laadinnassa valtion kokoisten ja muotoisten kiistojen varjossa ratkotaan myös yksittäisten ihmisten ja perheiden elämää määrittäviä kysymyksiä. Niin kansainvälisten kuin kansallisten järjestöjen keskuudessa huolta on herättänyt kysymys kansalaisuudesta.
Sekä isä että äiti
Nepalin vanha perustuslaki myönsi lapselle kansalaisuuden vain, jos isä oli nepalilainen. Nyt voimassa olevan väliaikaisen perustuslain mukaan riittää, että joko isä tai äiti on nepalilainen. Mutta uuden perustuslain laadintaprosessissa on päässyt vallalle kanta, jossa kansalaisuuden vaatimuksena olisikin sekä isän että äidin nepalilaisuus.
Jos tiukennettu kansalaisvaatimus perustuslakiin kirjattaisiin, suuri joukko lapsia jäisi vaille kansalaisuutta ja sen suomia perusoikeuksia. Jos kansalaisuus puuttuu, puuttuu myös sosiaalinen suoja. Ilman kansalaisuutta ei ole esimerkiksi mahdollista käydä korkeakoulua, saada passia tai avata pankkitiliä.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR tähdentää, että perustuslain kansalaisuuspykälien suunnitellunkaltainen muotoilu olisi myös kansainvälisten sopimusten vastainen.
Nepalilaiset kansalaisjärjestöt ovat aktiivisesti vastustaneet kaavailtuja kansalaisuuspykäliä.
”Ne loisivat suurta yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Monet tuhannet lapset olisivat vaarassa jäädä ilman kotimaata”, sanoo Nepalin kansalaisjärjestöjen liittoa johtava Netra Timsina.
Nykyisellään Nepalin perustuslaki kohtelee kansalaisuuden osalta eri tavoin miehiä ja naisia. Nepalilaisen miehen kanssa avioituva ulkomaalainen nainen saa kansalaisuuden välittömästi, jos luopuu aiemmasta kansalaisuudestaan. Mutta nepalilaisen naisen kanssa avioituva mies joutuu odottamaan 15 vuotta ennen kuin voi anoa kansalaisuutta.
Ulkomaiset liitot ovat tavallisia maassa, josta vuosittain yli 100 000 nuorta aikuista lähtee ulkomaille töihin ja vielä suurempi tilastoimaton joukko kulkee Intian ja Nepalin väliä.
Erja-Outi Heino