Tanssinopetusta Guatemalassa – palkitsevaa vapaaehtoistyötä suurten vastakohtien keskellä
Suomalainen tanssitaiteilija Kati Korosuo vietti viisi viikkoa Guatemalassa vapaaehtoisena tanssinopettajana itse kehittämäänsä DTB-tanssitekniikkaa opettaen. Viiden viikon aikana hän opetti mitä erilaisimpia ryhmiä aina slummien lapsista rikkaiden eliittiperheiden lapsiin. Suurten ristiriitaisuuksien maa yllätti paljon matkustaneenkin, mutta silti ajatus paluusta Guatemalaan jäi kytemään.
Kati Korosuon lähtö Guatemalaan ei tullut hetken mielijohteesta, sillä Korosuon Guatelamassa asuva ystävänsä oli vuosien ajan houkutellut häntä lähtemään sinne opettamaan tanssia. Pari vuotta sitten aktiivista tanssijan ja koreografin uraa tehnyt Korosuo alkoi kehitellä improvisaatioon ja toistoon perustuvaa tanssitekniikkaa nimeltä Dances to a Beat (DTB). DTB:ssä on kyse oman itsensä ja omien liikkeiden hyväksymisestä, sekä oman merkityksellisyyden ymmärtämisestä osana suurempaa kokonaisuutta. Viime keväänä kutsu Guatemalaan toistui jälleen, ja Korosuo tiesi oikean hetken koittaneen.
"Tiesin Guatemalasta etukäteen, että se on vastakohtaisuuksien maa. Olin kuullut monista sydäntä särkevistä ihmiskohtaloista, Väli-Amerikan suurimmasta slummista, ja alle dollarilla päivässä elävien todellisuudesta. Olen matkustanut paljon elämäni aikana, ja nähnyt paljon köyhyyttä ja levottomuutta ympäri maailman. Kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa työskentelin tällaisissa olosuhteissa, jolloin ristiriitojen konkreettinen läsnäolo ja strukturaalisen köyhyyden monet eri ilmentymät pääsivät todella iholle asti", Korosuo kertoo.
Guatemalassa Korosuo opetti hyvin erilaisia ryhmiä. Ensimmäinen ryhmä oli Artes Muy Especiales -järjestön pyörätuolitanssiryhmä. Erityisen vaikutuksen Korosuohon teki työlleen omistautunut tanssiryhmän johtaja, joka käytti jokaisiin harjoituksiin tullessaan matkaan kaksi tuntia suuntaansa, ilman palkkaa. Ensimmäisen viikon ohjelmaan kuului myös opetusta Centro de Alcance -keskuksessa, johon lapsia tuodaan koulun jälkeen, jotta he oppisivat käyttämään vapaa-aikaansa rakentavasti, eivätkä ajautuisi rikollisjengeihin viettäessään aikaa kadulla. Vaikka Korosuo on opettanut hyvin erilaisia ryhmiä, hän kohtasi aivan uudenlaisen haasteen lasten kanssa. "Tiedän, että DTB:n tekniikkaa voi soveltaa moninaisesti. Nyt jouduin kuitenkin nöyrtymään oman kaikkivoipaisuuteni kanssa: tunnille tuli lapsia, jotka eivät olleet halukkaita liikkumaan - tai edes puhumaan. Siinäpä haastava lähtökohta kerrassaan, aloittaa työskentely tekniikan kanssa, joka perustuu improvisaatiolle! Ihmeellistä oli kuitenkin, kuinka lopulta viimeisen tunnin päättyessä lapset eivät olisi millään malttaneet lopettaa tanssimista, ja kysyivät haikeina milloin tulisin uudestaan."
Kuva: Harmony Charles
Opetuksen päättyessä Centro de Alcancessa Korosuota kiitettiin halauksien, kukkien ja muistotaulun kera. Seuraavalla viikolla ohjelmassa oli opetusta täysin päinvastaisissa olosuhteissa: Unlimited Dance Academy -tanssikoulun oppilaina oli hyväkäytöksisiä, täydellisen kaksikielisiä, lahjakkaita ja kurinalaisia eliittiperheiden lapsia. Edellisen viikon lämpimän vastaanoton jälkeen tanssikoulun viileän kohtelias ja käsinkosketeltavan kunnianhimoinen ilmapiiri tuntui vieraalta.
Kaksi viimeistä opetuskohdetta olivat hyväksikäytettyjen ja huostaan otettujen tyttöjen majatalo Oasis sekä Athentikos-järjestön taideleiri Guatemala Cityn La Limonada-slummin lapsille. La Limonadassa konkretisoituivat äärimmäinen köyhyys, rikollisuus ja väkivallan todellisuus, jotka ovat kaukana suomalaisesta arjesta. Siellä opettaminen teki Korosuohon vaikutuksen, jota on vaikea kuvata sanoin.
"Taideleirillä pyysin yhtenä päivänä pajaani osallistuvia tyttöjä jakamaan kanssani jonkin asian, jonka he kokevat itselleen vaikeaksi. DTB:n ydinajatus kun on itsen, oman historian ja persoonan kanssa työskentely. Tytöt olivat pääosin ujoja ja kikattelevia, joten en odottanut heiltä kovinkaan syvällisiä vastauksia. Toisin kuitenkin kävi. Osa kertoi kokeiden koulussa olevan vaikeita, mutta osa taas kertoi kikatuksen jälkeen vakavana ja silmät kyynelissä lähipiiriinsä kohdistuneesta väkivallasta. Yksi tytöistä kertoi esimerkiksi elämän olleen vaikeaa sen jälkeen, kun kaikki hänen perheenjäsenensä oli tapettu, toinen taas kertoi tuntevansa, ettei hänen veljensä kuoleman jälkeen kukaan rakasta häntä tai pidä hänestä huolta. Minä rakastuin näihin tyttöihin." Opettamisen lisäksi Korosuo vieraili tiiminsä kanssa paikallisissa kodeissa, jolloin väkivaltaiset kohtalot saivat lisää kasvoja. Myös vierailijoiden piti tosissaan varoa La Limonadan alueella liikkuessaan.
Suomeen paluun jälkeen kulttuurishokki on ollut voimakas. "Tuntuu hankalalta kiinnostua niistä melko turhanpäiväisen oloisista asioista, joista meillä täällä hyvinvointivaltiossa on varaa ja etuoikeus kiinnostua", sanoo Korosuo. Ajatus Guatemalaan paluusta on mielessä: "Jotain erityistä on tapahtunut, jotain minussa on muuttunut, ehkä pysyvästi", pohtii Korosuo. Hän ikävöi guatemalalaisten vieraanvaraisuutta, lämpöä, huumorintajua, yhteisöllisyyttä ja tunnetta siitä, että hänen tekemällään työllä on näkyvä tarve ja konkreettinen merkitys hetkessä. "Töiden ohessa pääsin tutustumaan myös Guatemalan henkeäsalpaavaan kauneuteen, kuten Pacaya-tulivuoreen, Antiguan turistikaupunkiin ja taianomaiseen Atitlán-järveen. Guatemala on pieni maa, jossa luultavasti sijaitsevat sekä kauneimmat että vaarallisimmat paikat, joissa olen koskaan ollut", Korosuo summaa.