Kiivasta valtataistelua Iranissa
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 27/2009.
Aidoissa valtiollisissa vaaleissa selvitetään kansan tahto, miten yhteisiä asioita tulee hoitaa. Iranin äskeisissä presidentinvaaleissa saatiin selville vain hallitsijan näkemys harjoitettavasta politiikasta. Kansan tahto jäi epäselväksi. Iranissa harjoitetaan islamilaista demokratiaa.
Iranin hallitusmuoto teokratia on ainoalaatuinen nykymaailmassa. Siellä ylin valta on uskonoppineilla. Jos Suomea hallittaisiin kuten Irania, ylintä valtaa meilläkin käyttäisi uskonoppineiden valvojaneuvosto – neuvosto, joka koostuisi kai piispoista ja teologian professoreista. Ylimpänä johtajana olisi arkkipiispa.
Näiden uskonoppineiden valtaelinten alapuolella toimisivat lisäksi maalliset instituutiot kuten eduskunta, presidentti ja hallitus, vaaleilla valittuina. Kirkonmiesten neuvosto kuitenkin määräisi, ketkä saisivat olla ehdokkaina valtiollisissa vaaleissa. Tuo neuvosto valvoisi myös eduskunnan lainsäädäntää niin, että kaikkien lakiesitysten tulisi olla kristinuskon mukaisia.
Tämän vertauksen valossa Iranin valtiojohdon ja kansankin toimintaa voidaan paremmin ymmärtää. Tuollainen valtarakenne istutettiin Iraniin kolme vuosikymmentä sitten islamilaisessa vallankumouksessa. Sitä ennen Iran oli shaahin lähes yksinvaltainen monarkia.
Islamilaisessa hallitusmuodossa käytiin myös kiistellyt presidentinvaalit. Niiden loppusuoralle uskonoppineiden valvojaneuvosto hyväksyi neljä ehdokasta, joukossa ensimmäisen kautensa toiminut Mahmud Ahmadinejad ja hänen päähaastajansa Mir Hossein Musavi. Ylimmän johtajan Ali Khamenein vahvistamalla päätöksellä Ahmadinejad voitti selvästi Musavin, kiistanalaisen ääntenlaskennan jälkeen.
Ongelmana ja poliittisen levottomuuden aiheena on nyt se, että suuri osa äänestäneistä vastustaa vaalitulosta vilpillisesti laskettuna ja vahvistettuna. Vaalikampanjassaan Musavi, maan entinen pääministeri, puhui kansalaisvapauksien ja poliittisten uudistusten puolesta uskonoppineiden ja Ahmadinejadin vanhoillista politiikkaa vastaan. Puheilleen hän sai vastakaikua erityisesti nuorilta äänestäjiltä, joiden vapauden kaipuu on nyt suuri.
Heti vaalien tulostiedot kuultuaan kansaa lähti kaupungeissa suurin joukoin protestoimaan vanhoillisen Ahmadinejadin voittoa vastaan. Mukaan mielenosoituksiin tuli myös Musavi, monien mielestä vaalien oikea voittaja. Ensi kerran islamilaisen tasavallan historiassa miljoonat mielenosoittajat uskalsivat uhmata ylimpiä ja todellisia vallankäyttäjiä, ajatollaheita, vanhoillisia uskonoppineita.
Uudenlaisessa poliittisessa asetelmassa nähdään, ketkä islamilaista tasavaltaa johtavat ja miten he sen tekevät. Ensimmäinen erävoitto valtataistelussa näyttää menevän vanhoillisille uskonoppineille. Ylimmän johtajan Ali Khamenein ohjeistamat joukot tukahduttivat kansanjoukkojen mielenosoitukset väkivallan uhalla, sitä jo käyttämälläkin.
Vanhoilliset uskonoppineet muistivat ja tiedostivat varmaan kansanjoukkojen liikehdinnän voiman ja vaarallisuuden valtaa pitävien näkökulmasta. He itse nousivat valtaan islamilaisessa vallankumouksessa vuonna 1979 silloisten shaahinvaltaa vastustaneiden kansanjoukkojen tuella.
Vaalitapahtumien jälkiselvittelyissä on kuitenkin paljastunut erimielisyyttä myös hallitsevan uskonnollisen johdon omassa piirissä. Siellä toimii nyt sekä vanhoillisia että uudistusmielisiä. Ahmadinejad saanee jatkaa presidenttinä toisen kauden, mutta seuraaviin valtiollisiin vaaleihin hyväksyttäneen myös uudistusmielisiä ehdokkaita.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.