Sambian metsät – miten turvata kestävä tulevaisuus?
Suomi on tukenut Sambian metsäsektorin kehittämistä 1970-luvulta alkaen. Tuleva metsähanke huomioi 2010-luvun haasteet niin maaseudulla kuin metsähallinnon johtoportaassa.
Sambiassa metsäala vähenee noin 300 000 hehtaaria vuodessa. Suurin syy katoon on kasvava sahatavaran ja puuhiilen kysyntä Sambiassa ja naapurimaissa. Metsien katoamisella on merkittävä vaikutus maaseudun asukkaisiin, sillä metsien hedelmät, villihunaja, sienet ja lääkekasvit tarjoavat tärkeitä lisätuloja köyhällä maaseudulla.
Hakkuiden lisäksi kaskeaminen chitemene-menetelmällä vaikuttaa metsäalan vähenemiseen. Kaskeamisessa puita poltetaan viljelytilan laajentamisen ja hedelmällisen tuhkan takia. Väestönkasvun tuoman paineen takia tahti kiihtyy.
Tilastot avuksi päätöksentekoon
Vuodesta 2006 Suomi on tukenut YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOnkautta ILUA-hanketta (Integrated Land Use Assessment), jonka toinen vaihe alkoi viime vuonna. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa koko Sambian maankäyttöä ja metsäpeitteen tilannetta.
“Poliittiset päättäjät haluavat nähdä tilastoja ja numeroita, joiden pohjalta lakeja ja kehityssuunnitelmia rakennetaan. Vain näin on mahdollista suunnitella budjetointia pitkällä aikavälillä”, kertoo kansainvälisen metsäntutkimuslaitoksen CIFORin tutkija Davison Gumbo.
“Lisäksi jokaiselle metsästä kerätylle tuotteelle rakennuspuusta villihunajaan on määriteltävä taloudellinen arvo. Tämä auttaa eri toimeentulomuotojen vertailussa.”
Riippumatonta yhteistyötä
Gumbo kokee, että todellisten vaikutusten aikaansaamiseksi ILUAn kaltaiset hankkeet tulisi toteuttaa yhteistyössä esimerkiksi Sambian yliopiston kanssa. Resurssien ohjaus koulutukseen ja riippumattomuuteen ympäristöministeriöstä voisi lisätä tuloksia ja prosessin avoimuutta.
“Muuten riskinä on, että suurimmat kakunpalat jaetaan ministeriöiden sisällä. Näin voi käydä muun muassa kansalliselle UNREDD-ohjelmalle”, huomioi Gumbo.
Haasteena järjestäytymisen ja lainsäädännön puute
Sambian metsäteollisuus koostuu pääasiassa pienistä yrityksistä, jotka saavat puuta sekä laillisia että laittomia kanavia pitkin. Hakkuulupien saaminen ja rekisteröityminen viralliseksi kirvesmieheksi on kallista. Vaikka puutavaran alkuperäleima on olemassa, sitä harvoin käytetään.
Samaan aikaan arvopuiden kuten tiikin ja mahongin kysyntä kasvaa erityisesti Aasiassa. Monet metsäalalla pyörivät yritykset hyötyvät sekavasta ja järjestäytymättömästä tilanteesta.
Innovatiivista metsätukea
Sambiassa Suomi johtaa ympäristösektorin avunantajien yhteistyötä. Suunnitteluasteella oleva innovatiivinen metsäohjelma pyrkii korostamaan kestäviä metsänhoidon menetelmiä ja lakiuudistuksia paikallista omistajuutta ja vastuuta korostamalla.
Ympäristöasioiden erityisasiantuntijan Marja Ojasen mukaan Sambiassa ei ole istutettu kunnollista metsää lähes 20 vuoteen. Puutteellisten metsälakien, avainhenkilöiden poliittisen tahdon puutteen ja keskushallintovetoisuuden takia työskentely erityisesti julkisen sektorin kanssa on hidasta.
Tukea pienimuotoisille metsähankkeille
Ojanen pitää tärkeänä myös yhteisömetsähankkeiden tukemista. “Pienimuotoisia istutusmetsiköitä perustamalla olisi mahdollista saada jatkuvaa tuloa pylväs- ja sahatukkituotannosta sekä kerätä puupolttoainetta samalta alueelta. Tämä säästää aikaa ja luonnonmetsiä.”
Hankkeessa ei ole tarkoituksena lähteä soitellen sotaan. “Teemme pitkäjänteistä tilannekartoitusta eri tahojen kanssa tulosperustaisen ohjelman kehittämiseksi Teknologiatukea ja koulutusta aiotaan kohdentaa suoraan provinsseihin ja kuntiin.”
Laura Heiskanen
Kirjoittaja on eteläisen Afrikan kehityskysymyksiin perehtynyt maantieteilijä ja vapaa toimittaja. Hän asuu Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa.