Luonnonsuojelua Sambesilla – vihdoinkin
Sambialaiset lapset eivät enää tiedä, miltä elefantti ja puhveli näyttävät. Luonnonsuojeluun on herätty maassa myöhään, mutta nyt työ on käynnissä.
Sekuten heimoalueen eteläpuolella kohtaavat neljä maata Sambia, Botswana, Namibia ja Zimbabwe. Nämä neljä maata myös jakavat Afrikan suurimpiin kuuluvan Sambesi-joen.
Villieläinten suosima alue alkoi kärsiä 1970-luvun lopussa salametsästyksen lisääntyessä. Kuparin hinnan romahdus 1970-luvulla sai monet sambialaiset etsimään uusia tulolähteitä. Erityisesti elefantti- ja sarvikuonokannat kärsivät, sillä niitä metsästettiin niiden arvokkaiden sarvien takia. 1990-luvun alkuun mennessä elefanttikanta Sambiassa oli romahtanut 35 000:sta 6 000:teen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Sambian ympäristölainsäädännön ja -hallinnon tehostuminen on lisännyt paikallisten yhteisöjen, kansalaisjärjestöjen ja Sambian ympäristöviranomaisten yhteistyötä ainutlaatuisen luonnonympäristön suojelemiseksi.
Naapurimaihin verrattuna Sambia laahaa perässä, mutta työ norsujen ja puhvelien takaisin houkuttelemiseksi on aloitettu.
Hidasta mutta vakaata edistystä ympäristöhallinnossa
Heikko keskushallinto, kuparin tuotantoon nojaava talous, ympäristölakien puutteellisuus sekä norsunluun kysynnän kasvu erityisesti Kiinassa tekevät ympäristön- ja eläintensuojelusta Sambiassa haasteellista.
”Ympäristöpolitiikan haasteena on resurssien puute. Kestävä ympäristönäkökulma on vielä uutta Sambiassa, mutta edistystä on tapahtunut”, kertoo Suomen suurlähetystössä ympäristöneuvonantajana työskentelevä Elizabeth Ndhlovu.
”Vuoden 1998 villieläin- ja luontolaki linkittää paikalliset yhteisöt ja Sambian luontoviranomaiset (Zambian Wildlife Authority). Näin paikalliset hyötyvät ympäristönsuojelusta saatavista tuloista salametsästyksen sijaan.”
Suomi koordinoi Sambiassa ympäristösektorin avunantajien yhteistyötä ja tukee ympäristöministeriön kapasiteetin vahvistamista sekä ympäristötiedon lisäämistä muilla sektoreilla.
Kestävää turismia African Wildlife Foundationin johdolla
African Wildlife Foundation, AWF, työskentelee aktiivisesti paikalliset huomioonottavan turismin ja luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseksi Sambiassa ja eteläisessä Afrikassa.
”Eläinlaumat kulkevat neljän maan rajojen läpi ja teemme yhteistyötä naapurimaiden viranomaisten kanssa salametsästyksen lopettamiseksi. Tulee luoda kannustimia paikallisille kyläläisille, jotta he ymmärtäisivät ympäristönsuojelun merkityksen sekä heidän itsensä että turismin kannalta. Esimerkiksi opetamme paikallisia säästämään elefanttien suosimat kasvit eläinten houkuttelemiseksi”, kertoo luonnonvarojen hallinnasta vastaava John Masonde.
Paikallisten yhteisöjen sitoutuminen tärkeää
Vuodesta 2008 alkaen AWF on tukenut Sekuten yhteisökehityshanketta ja kouluttanut Machenjessa Sekute Conservation -partion. Partio kiertää alueella ja raportoi eläinten liikkeistä ja muista tapahtumista. Lisäksi AWF tarjoaa stipendejä menestyksekkäille alakoululaisille. Sekuten alueella ei ole yläastetta eikä lukiota.
Sekute Community Development -lautakunnan puheenjohtaja Alfred Mulele pitää AWF:n työtä ensiarvoisen tärkeänä. Yhteensä 17 lautakunnan jäsentä tekevät päätöksiä, jotka liittyvät turismiprojekteista saatujen tulojen käyttöön.
Myös Suomen suurlähetystö Lusakassa tukee kestävää turismihanketta Machenjessa paikallisen yhteistyön määrärahoista. Osa matkailusta saatavista tuloista ohjataan koulutukseen, terveydenhuoltoon ja näin yleisen hyvinvoinnin parantamiseen.
”Vuonna 2000 Sekuten heimopäällikkö vieraili Zimbabwessa, jossa oli perustettu samanlainen yhdistys. Hän innostui ajatuksesta, ja AWF:n kautta saimme apua koulutukseen ja rahoitukseen. Lapset eivät nykyään tiedä, miltä elefantti ja puhveli näyttävät. Se ei ole oikein. Me aloitamme tämän toiminnan myöhään, mutta ainakin se on alku.”
Laura Heiskanen
Kirjoittaja työskentelee CIMO-korkeakouluharjoittelijana Lusakan suurlähetystössä