Senegal tähtää nousevaksi taloudeksi – maali on kunnianhimoinen ja matkalla monta aitaa ylitettävänä

Afrikan mantereen läntisimmässä kärjessä sijaitseva Senegal on yksi Länsi-Afrikan nopeimmin kasvavista talouksista: vuodelle 2024 ennustetaan 7,1 %:n talouskasvua. Öljyn- ja kaasuntuotannon käynnistyminen luo paljon odotuksia. Kehityksen ja talouskasvun haasteita ovat mm. talouden ja markkinoiden rakenne, epävirallisen sektorin suuri osuus, nopea väestökasvu sekä nuorison työttömyys ja alhainen koulutustaso. Keväällä 2024 aloittanut uusi hallitus haluaa vahvistaa ruoantuotannon omavaraisuutta ja paikallisia arvoketjuja, kehittää teollisuutta, luoda työpaikkoja sekä edistää alueellista integraatiota. Senegal on Afrikan unionin, Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWASin (ranskaksi CEDEAO) ja Länsi-Afrikan talous- ja rahaliiton UEMOAn jäsen.

Senegal on yksi nopeimmin kasvavista Länsi-Afrikan talouksista

Senegalin talouskasvu on ollut voimakasta, vaikka maa onkin kärsinyt sekä koronaviruspandemiasta että Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista: 2020 / 1,5 %, 2021 / 6,1 %, 2022 / 4,7 %, 2023 / 4,6 %. Vuodelle 2024 kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennustaa 7,1 %:n kasvua, mikä ylittää reilusti Saharan eteläpuoleisen Afrikan keskiarvon 3,8 %.

Venäjän hyökkäyssota on vaikuttanut etenkin elinkustannusten nousuun ja tuontituotteiden saatavuuteen. Senegal tuo pääosan peruselintarvikkeista, muun muassa 70 % maassa kulutetusta riisistä ja kaiken vehnän, josta yli 50 % tuli Venäjältä ennen hyökkäyssotaa. Virallisten lukujen mukaan inflaatio oli 5,9 % vuonna 2023. Vuonna 2024 sen ennustetaan laskevan 3,9 %:iin ja vuonna 2025 edelleen 2 %:iin. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet keskimääräistä nopeammin, mikä on aiheuttanut kansalaisten keskuudessa tyytymättömyyttä.

Sekä edellinen että keväällä 2024 aloittanut uusi hallitus ovat painottaneet toimenpiteillään kansalaisten ostovoiman säilyttämistä. Peruselintarvikkeiden (esim. vehnä, ruokaöljy, sokeri, riisi), rakennussementin ja vuokrien hintoja säännellään, ja valtio maksaa merkittäviä sähköön ja polttoaineisiin liittyviä subventioita hillitäkseen elinkustannusten nousua. Paikallisen tuotannon vähäisyys ja länsimaalaistuneet kulutustottumukset tuovat lisähaasteita.

Senegalin valtion budjetti on kasvanut nopeasti viime vuosina. Budjettialijäämä oli 4,9 % vuonna 2023 ja sen ennustetaan laskevan 4,6 %:iin vuonna 2024. Budjetissa ovat painaneet etenkin yllä mainitut energiasubventiot, jotka ovat syöneet jopa lähes kuudesosan (1 mrd. €) valtion budjetista. IMF on edellyttänyt Senegalilta subventioiden vähentämistä. Niitä ei pidetä sosiaalisesti tehokkaina, sillä ne eivät kohdistu erityisesti köyhimpiin talouksiin vaan ovat yleisiä tukia.

Julkinen velka oli 73,4 % vuoden 2023 lopussa ja sen ennustetaan laskevan 67,7 %:iin vuonna 2024. IMF:n arvion mukaan riskitaso on vielä kohtuullinen, vaikka se onkin suhteellisen korkea.

Senegalin talous hyötyy etenkin Euroopassa elävän senegalilaisdiasporan rahalähetyksistä, jotka muodostavat arvioiden mukaan n. 10 % maan BKT:stä.

Talouskasvusta huolimatta Senegal on köyhä maa, jolla on edessään suuria haasteita

Ensimmäinen kysymysmerkki koskee öljyn- ja kaasuntuotantoa

Senegalista löydettyjen öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämistä on valmisteltu usean vuoden ajan, ja tuotannon käynnistyminen on lykkääntynyt useaan kertaan. Nyt ensimmäiset öljybarrelit on tuotettu kesäkuussa 2024. Kaasuntuotannon käynnistymistä joudutaan vielä odottamaan. Ilman öljyntuotantoa Senegalin kasvuennuste vuodelle 2024 on 4,8 %.  

Öljyn ja kaasun hyödyntämiseen liittyy paljon odotuksia ja tuotannolla on merkitystä Euroopankin energiamarkkinoilla. Aikataulun ohella iso kysymys on, kuinka paljon tuotanto tulee hyödyttämään

tavallisia kansalaisia alentuneiden energianhintojen, saatavien verotulojen tms. muodossa. Koska valtio voi öljy- ja kaasutulojen avulla vähentää maksamiaan energiasektorin subventioita, ei vaikutus välttämättä tule näkymään kuluttajahinnoissa lyhyellä tähtäimellä. Alhaisempien energianhintojen toivotaan kuitenkin auttavan taloutta monin tavoin.

Toisena haasteena on talouden ja markkinoiden rakenne

Senegalin bruttokansantuote on n. 25 mrd. €, kun se on Norsunluurannikolla 62 mrd. € ja Suomessa vajaat 300 mrd. €. Maan kansantuotteesta 60 % tulee palveluista, runsaat 20 % teollisuudesta ja runsaat 15 % maataloudesta ja kalastuksesta. Viime vuosina talouden rakenne on muuttunut vain vähän.

Maatalous työllistää merkittävän osan työssäkäyvistä, mutta tuottavuus on alhaista. Teollistuminen ei ole merkittävästi lisääntynyt ja teollisuus keskittyy raskaaseen teollisuuteen kuten sementti, fosfaatti, öljy sekä elintarviketeollisuus. Kalastusteollisuus kärsii liikakalastuksesta läntisen Afrikan vesillä. Maassa on viime vuosina toteutettu suuria infrastruktuurihankkeita (autoteitä, junarata, lentokenttiä…), mutta tärkeää on myös kehittää pienteollisuutta, jotta voidaan luoda työpaikkoja ja vahvistaa paikallisia arvoketjuja. Keväällä 2024 aloittaneen uuden hallituksen tavoitteena on vahvistaa ruoantuotannon omavaraisuutta ja paikallisia arvoketjuja sekä kehittää teollisuutta. Mikäli öljyn- ja kaasuntuotanto alentaa suunnitellusti energian hintaa, tämä voi edesauttaa myös maatalouden ja teollisuuden kehittämistä.

Talouden rakenteen osalta epävirallisen sektorin suuri osuus on merkittävä ongelma. Eri arvioiden mukaan vain 3-13 % yrityksistä toimii virallisella sektorilla. Tämä vääristää markkinoita, heikentää veronkantoa ja tätä kautta investointeja peruspalveluihin. Kyse ei ole vain pienistä katukauppiaista, vaan myös isommista palveluyrityksistä ja tehtaista, jotka toimivat osittain tai kokonaan virallisen järjestelmän ulkopuolella. Uusi hallitus pyrkii suitsimaan epävirallisen sektorin toimijoita ja kasvattamaan virallisen sektorin osuutta.

Työllisyysaste on alhainen: vuonna 2023 toteutetun väestönlaskennan mukaan työikäisistä 40 % on työmarkkinoiden ulkopuolella, 13 % työttömänä ja 47 % työelämässä. Suurin osa työssäkäyvistä – joidenkin arvioiden mukaan jopa 89 % – toimii epävirallisella sektorilla, eivätkä virallisen sektorin työpaikat ole lisääntyneet samassa tahdissa talouskasvun kanssa. Julkisella sektorilla työpaikkoja on n. 170 000 ja virallisella yksityisellä sektorilla n. 330 000 (näistä yli 1/3 eurooppalaisissa yrityksissä). Epävirallisella sektorilla palkat ovat alhaisempia kuin virallisella sektorilla.

Kolmannen haasteen – mutta myös mahdollisuuden – tuo nopea väestönkasvu

Yli puolet kansasta on alle 19-vuotiaita. Työmarkkinoille tulee joka vuosi lähes 300 000 nuorta, ja työpaikkojen luominen kasvavalle nuorisolle onkin yksi hallituksen päätavoitteista. Vakaasta talouskasvusta huolimatta Senegalin bruttokansantuote per capita on edelleen hyvin alhainen, runsaat 1500 USD vuodessa, kun se on Norsunluurannikolla lähes 2500 USD. Tuloerot ovat suuria ja köyhyys on vähentynyt hitaammin kuin monissa muissa Afrikan maissa. Arvioiden mukaan koko maassa 40 % väestöstä eli n. 6,8 miljoonaa ihmistä, elää alle 1,40 €:lla päivässä (kansallinen köyhyysraja).

Maailmanpankki on suositellut Senegalille mm. seuraavia toimia kestävän talouskasvun vauhdittamiseksi: veronkannon vahvistaminen sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi, yritysten teknologisen osaamisen ja johtamisen kehittäminen, etenkin PK-yritysten lainansaannin helpottaminen, markkinoillepääsyn tukeminen (sekä senegalilaisten tuotteiden pääsy ulkomaiden markkinoille että paikallisten yritysten mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintoihin), digitalisaation edistäminen sekä sähkönjakelun parantaminen maaseudulla.

EU-maat edustavat kolmasosaa Senegalin tuonnista, mutta vain runsasta 10 %:a viennistä

Senegal on avoin talous, jossa ulkomaankaupalla on keskeinen rooli. Senegalin tärkein vientimarkkina on naapurimaa Mali (23,1 % viennistä v. 2023). Muita tärkeitä vientimaita ovat Sveitsi, Intia, Kiina, EU-maat ja Norsunluurannikko. Afrikan sisäinen kauppa on yleisellä tasolla kokonaisuudessaan vähäistä, mutta Senegal muodostaa tässä poikkeuksen: yli 40 % Senegalin viennistä suuntautuu Afrikkaan. Senegalin tärkeimmät vientituotteet ovat kulta, öljytuotteet, kalat ja äyriäiset, fosforihappo ja pähkinätuotteet.

Koska Senegal kuuluu vähiten kehittyneiden maiden kategoriaan, se hyötyy ns. ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelystä, joka poistaa tullit ja kiintiöt kaikilta vähiten kehittyneistä maista EU:hun tuotavilta tavaroilta (aseita ja ampumatarvikkeita lukuun ottamatta).

Tuontimaista kärjessä olivat vuonna 2023 Ranska (11,98 %) ja Kiina (10,8 %, vuonna 2013 vasta sijalla 24). Muita tärkeitä tuontimaita ovat Intia, Nigeria ja EU-maat kuten Alankomaat, Belgia, Espanja ja Italia. Tuonnista 80 % tulee Afrikan ulkopuolelta.

Senegalin kauppatase on vahvasti alijäämäinen: maa tuo merkittävästi enemmän kuin se vie. Maa on riippuvainen esim. vehnän, lannoitteiden ja polttoaineiden osalta tuonnista. Maan uusi hallitus painottaakin elintarvikkeiden, energiatuotteiden ja lääkkeiden omavaraisuusasteen nostamista.

Suomen ja Senegalin välinen kauppa on vähäistä ja Suomelle runsaasti ylijäämäistä. Tuonti Senegalista Suomeen on vuosina 2018-2022 ollut arvoltaan keskimäärin 0,5 miljoonaa € vuodessa ja vienti Suomesta Senegaliin samalla aikavälillä keskimäärin 18,8 miljoonaa € vuodessa.

Ulkomaiset investoinnit ovat kasvaneet ja Senegal houkuttelee niitä vielä lisää

Senegal on yksi harvoja maita, joissa suorat ulkomaiset investoinnit lisääntyivät myös koronaviruspandemian aikana: vuonna 2018 niiden suuruus oli 0,85 milj. USD ja vuonna 2022 jo 2,58 mrd. USD, josta n. neljäsosa EU-maista. Isoimmat investoinnit kohdistuvat öljyn- ja kaasuntuotantoon, kaivosteollisuuteen ja energiasektoriin.

Ranska on suurin investoija, mutta sen suhteellinen osuus on laskenut selvästi. Muun muassa Kiina, Turkki, UAE, Iso-Britannia ja Saudi-Arabia ovat hiljattain toteuttaneet maassa suuria investointeja. Myös Japani, Marokko ja monet EU-maat vahvistavat taloudellisia suhteitaan Senegalin kanssa.

Senegalin houkuttelevuutta investointikohteena katsotaan lisäävän positiivinen taloudellinen, poliittinen ja turvallisuuskonteksti, toimiminen porttina laajemmin Länsi-Afrikan markkinoille sekä ennakoitu vahva talouskasvu. Maa tarjoaa suomalaisyrityksillekin potentiaalia, joka on vielä hyödyntämättä.

Kirjoittaja: Nora Klami, lähetystöneuvos, edustustonpäällikön sijainen