Kroatia on myös metsää, ei vain merta

Kroatian maapinta-alasta noin 50% on metsää. Noin 80% metsistä on valtion omistamia. Paikallinen maa- ja metsätalousministeriö vastaa 10-vuotisista metsänhoitosuunnitelmista, jotka toimivat metsänhoidon ennusteena aina 40 vuoden ajan kerrallaan. Viimeisin metsänhoitosuunnitelma on parhaillaan käynnissä vuosille 2016-2025.

Kroatian metsien tärkeimmät puulajit ovat tammi, saarni, koivu ja pyökki. Metsät ovat usein tyypiltään sekametsiä, joissa esiintyy erilaista kasvillisuutta ja eri puulajeja. Jalopuu on kysyttyä tavaraa kansainvälisillä markkinoilla, erityisesti huonekalu- ja parkettiteollisuudessa.

Metsäteollisuus työllistää Kroatiassa noin 50 000 ihmistä. Metsähallitus(Linkki toiselle web-sivustolle.) myy vuosittain 6,4 miljoonaa kuutiometriä puuta julkisella huutokaupalla. Puumateriaalin kysyntä on kuitenkin noin viisi kertaa suurempaa kuin puumateriaalin vuosittainen tarjonta. Kroatia tuottaa vuodessa noin miljoona kuutiometriä polttopuuta, jota myydään kansalaisille omaan tarpeeseen 20 prosentin alennuksella.

Kaikkiin Kroatian metsiin sovelletaan kestävän luonnonmukaisen uudistumisen periaatetta. Metsien avohakkuu on kiellettyä laissa, joten metsiä kaadetaan osahakkuilla, mikä käytännössä tarkoittaa vaiheittaista harvennusta ja puunkorjuuta. Kroatian metsillä on ollut vuodesta 2002 lähtien kansainvälinen FSC (Forest Stewardship Council) –sertifikaatti. Puunistutukseen tuo haastetta paikallinen lainsäädäntö ja olosuhteet: maatalouskäytössä olevaan maahan ei saa istuttaa uusia puita ja puiden siemeniä ei saa kuljettaa maakunnista toiseen. Jotkut istutuskäyttöön sopivat maa-alueet ovat myös vielä miinoitettuja sotien ajalta. Kroatiassa pääasiallinen metsien uudistamisen muoto onkin luontainen siemennys, minkä lisäksi vuosittain istutetaan 9 miljoonaa puuntainta.

Ilmastonmuutoksen myötä tuhohyönteiset ja sienitaudit ovat levinneet myös Kroatian metsiin. Erityisesti kaarnakuoriainen ja saarnia tuhoava sieni aiheuttavat tuhoa ja taloudellisia menetyksiä. Haasteena on myös se, että hitaasti kasvava tammi on parhaimmillaan korjattavaksi noin 140 vuoden iässä, mutta silloin tammimetsää pidetään jo vanhana suojelumetsänä.

Teksti: Enni Leponiemi, korkeakouluharjoittelija

Kuva: Anni Kalliokoski, korkeakouluharjoittelija