Kravatit kaakkoon! Kroatia majakaksi muille
Eurooppatiedotuksen uusin julkaisu on ilmestynyt. Kroatia on EU:n uusin tulokas -kirjassa sukelletaan maan kiehtovaan historiaan ja nykyhetkeen kuuden kirjoittajan voimin: Juhana Aunesluoman, Rinna Kullaan, Erkki Tuomiojan, Johanna Virkkulan, Max Wahlströmin ja Mauri Vidovićin opastamina. Julkaisussa tuodaan esiin pidemmän aikavälin historiallinen näkökulma, paikallinen konteksti ja uuden jäsenvaltion merkitys nykypäivän Suomessa ja EU:ssa. Kirja sisältää runsaasti kartta-aineistoa Rooman valtakunnasta tähän päivään sekä monipuolisia tietolähteitä.
Kroatia on muutakin kuin hajoamissotia
Suomesta saapuu yhä kasvava määrä turisteja Kroatiaan, ja meiltä löytyy Kaakkois-Eurooppaan liittyvää osaamista. Uudet jäsenmaat kiinnostavat, perustelee yksi kirjan kirjoittajista, yliopistotutkija Rinna Kullaa tarvetta julkaisulle.
Yliopistotutkija Rinna Kullaa Jyväskylän yliopistosta on yksi kirjan kirjoittajista.
"Voimme pohtia, milloin Kroatian olisi pitänyt tulla itsenäiseksi tai miksi Kroatia ei ole ollut itsenäinen valtio jo aikaisemmin? Entä millainen EU-maa Kroatia on ja mitä maalla on annettavanaan EU-yhteistyössä? Hajoamissotien tapahtumia ja muistoa on käsitelty julkisuudessa paljon, mutta ne eivät ole ainoa asia tässä tekstissä."
Kirjassa kerrotaan maan pitkästä historiasta, maan asemasta osana Kaakkois-Eurooppaa ja maan merkityksestä EU:ssa. Sieltä löytyy myös vertailutietoa Suomeen. ”Tietoa löytyy niin Euroopan laajuisesti kuin alueellisesti. Arvokasta kirjassa on se paikallinen osaaminen ja tieto, jota ei ole saatavilla alueen ulkopuolella", Rinna Kullaa kiteyttää.
Kroatia oli osa Kaarle Suuren valtakuntaa
Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtajan Juhana Aunesluoman mukaan nykyhetken ymmärtämiseksi tarvitaan aina pitkän aikavälin näkemystä. Jäsenyysneuvottelujen aikana Kroatian piti tehdä tiliä oman lähimenneisyytensä kanssa, hoitaa sodan jälkitila tahdikkaasti ja käytävä läpi suhteet serbien kanssa. Kiistat oli sovittava ennen kuin maa liittyy unionin jäseneksi. Jäsenyysneuvottelut kestivät peräti yhdeksän vuotta, mikä on pitkä aika.
Entä millaisen jäsenmaan unioni sai Kroatiasta? "Euroopan unioni sai vanhan eurooppalaisen kulttuurin, yhteiskunnan ja valtion, joka liittyi unioniin yksin. Kroatia liittyi liikkuvaan junaan ja kävi läpi omaa kriisiään, mutta EU muuttui sinä aikana myös. Ja Kroatia sopeutui tähän kaikkeen", Aunesluoma toteaa.
Tänä päivänä unioniin liittymisen ehdot ovat tiukemmat kuin vuosina 2004 ja 2007 liittyneillä mailla, sillä Euroopan unioni on muuttanut omaa suhtautumistaan laajentumiseen. Liittyminen unionin jäseneksi on vaikea prosessi, sillä Kööpenhaminan kriteerien täyttämisen lisäksi valtion on oltava eurooppalainen valtio. Tästä päättää viime kädessä Eurooppa-neuvosto.
"Kun tutkii Kroatian historiaa, maa on kiistatta niin eurooppalainen valtio kuin on. Se oli osa Kaarle Suuren valtakuntaa ja Napoleonin sotien aika oli sille merkittävä. Maan liittyminen unioniin on osa Kaakkois-Euroopan ja unionin välistä lähentymistä. Kroatia on edelläkävijä, joka antaa aihetta, toiveikkuutta siitä, että hankaliakin tilanteita voidaan ratkoa." Aunesluoman mukaan Kroatia käy hyvin majakaksi muille alueen valtioille.
Marija ja Ivan yleisimmät etunimet
Kirjassa käsitellään monipuolisesti Kroatian kulttuuria. Yksi kirjan kirjoittajista on Helsingin yliopiston Nykykielten laitoksen tohtorikoulutettava Johanna Virkkula.
"Kroaatin kieli ja Kroatian kulttuuri ovat kukoistavia, joilla ei ole enää uhkaa. Kroaatti on hyvin vanha kieli, jo 1100-luvulta lähtien kirjoitettu ja katolisenkin kirkon kielenä käytetty. Kieli muuttuu sitä mukaa, miten sitä käytetään, mutta perinteinen kroaatti on edelleen käytössä. Kroatiassa on myös useita kielellisiä vähemmistöjä", hän kertoo.
Kirjassa esitellään kymmenen yleisintä naisten ja miesten etunimeä, joissa näkyy sekä katolinen että yleiseurooppalainen kulttuuri. Yleisin naisten nimi on Marija (Maria), miehillä puolestaan Ivan (Johannes).
"Katolinen kulttuuri näkyy edelleen vahvasti etunimissä. Katoliset nimet ovat aina olleet tärkeitä ja kirkon perinteeseen kuuluvia. Tänä päivänä henkilön taustaa ei pysty päättelemään aina etunimestä, sukunimestä kylläkin. Miehillä on tilastojen valossa perinteisempiä nimiä kuin naisilla. Myös nimistöstä näkyy pitkä historia. Ne kertovat yhteyksistä menneisiin aikoihin ja muihin kansoihin."
Tällä hetkellä Helsingin yliopistossa ei ole mahdollista opiskella kroaattia, serbiaa kylläkin. "Kyse on resursseista. Sen sijaan Suomessa voi lukea kroatialaista kirjallisuutta."
Kun maailma palaa, mitä järkeä kielen ja kulttuurin tutkimuksessa, Johanna Virkkula pohdiskelee. "Se auttaa selittämään asioita, joita ei ole sanoitettu. Se auttaa tuomaan ymmärrystä alueilla, joilla on traumaattinen lähihistoria. Kieli ja kulttuuri ovat erinomainen lisä meillekin", hän vastaa.
Länsi-Balkanilla on jäsenyyshaluja
Vuonna 2006 Suomen puheenjohtajakaudella käytiin iso laajentumiskeskustelu, jossa pohdittiin unionin kykyä vastaanottaa uusia jäseniä. Laajentumista alettiin kyseenalaistaa Romaniaan ja Bulgariaan liittyvien poliittisten päätösten ja kansalaismielipiteen vuoksi.
Ulkoministeriön Eurooppa-osaston apulaisosastopäällikkö Juha Ottman kertoi laajentumisen tämänhetkisestä tilanteesta.
Laajentuminen on näin vaalien alla ajankohtainen asia, kuten keskustelu Ukrainasta. "Unionin vetovoima ei ole kaikkialla tällä hetkellä kovin hohdokas. EU:ssa on talouskriisi ja Islanti jäädyttää jäsenyysneuvottelut. Turkki on puolestaan neuvotellut pisimpään, mutta jakaa eniten jäsenvaltioiden kantoja, ulkoministeriön Euroooppa-osaston apulaisosastopäällikkö Juha Ottman kertoo.
"Montenegro ja Serbia ovat aloittaneet neuvottelut EU-jäsenyydestä. Balkan on tasku EU:n sisällä, alue jota lähennetään unioniin, mikä palvelee meidänkin intressejämme. EU on antanut alueelle mittavaa taloudellista apua ja luonut assosiaatiopolitiikan. Länsi-Balkanilla on koko ajan tunnustettu jäsenyysperspektiivi ", Ottman korostaa.
Neuvotteluja käyvillä mailla on samoja ongelmia. Tällä hetkellä pyrkimyksenä on saada ensimmäiseen käsittelyyn vaikeimmat asiat kuten oikeusvaltion toiminta, korruptio, poliisi ja rajaturvallisuus. "Esimerkiksi Serbian kanssa neuvottelut etenevät suht nopeasti, mutta ratkottavana on sodista johtuvia asioita. Maalla on oltava hyvät naapurisuhteet, yhteistyökykyä ja kyky toimia sotarikostuomioistuimen kanssa. Jos Serbia ei tunnusta Kosovoa, sillä menee jäsenyysneuvotteluissa pidempään kuin Kroatialla. Se on kompastuskivi, sillä EU:n sisälle ei haluta konfliktia", Ottman toteaa.
EU-perspektiivissä Kosovolla on heikoin tilanne, sillä viisi EU-maata ei ole tunnustanut maan itsenäisyyttä. Bosnia-Hertsegovina kärsi eniten sodissa, ja tällä hetkellä sen olisi vaikea toimeenpanna EU-säädöksiä.
Kroatia on EU:n uusin tulokas -kirja löytyy myös e-julkaisuna.
http://www.eurooppatiedotus.fi/doc/ET_Kroatia-kirja/
PS. Tiesitkö: Kroatialaiset palkkasotilaat käyttivät 1600-luvulla rullalle kiedottuja huiveja kaulansa ympärillä. Ne kiinnitettiin edestä yhteen, huivin päät jätettiin roikkumaan vapaasti rinnan päälle. Näin syntyivät ( croat >) kravatit.
Teksti: Helena Kiiskinen