Tasavallan presidentin puhe Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa 24.1.2001

24.1.2001
Tasavallan presidentin puhe Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa 24.1.2001


Euroopan lähenevä yhteistyö ja järjestökenttä



(muutosvarauksin)


Euroopan neuvoston merkitys koko Eurooppaa yhdistävänä ja rajalinjoja poistavana järjestönä on erinomaisen tärkeä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja moniarvoisen demokratian sekä oikeusvaltioperiaatteen edistäminen ovat tärkeitä sinänsä, mutta ne ovat myös välttämätön osa tätä integraatiokehitystä. Kylmän sodan päättymisen myötä syntyi maanosaamme uusia demokratiaan sitoutuneita valtioita. Niiden kehityksen tukeminen on ollut erityisen vaativaa, mutta samalla palkitsevaa.

Haluan onnitella meitä kaikkia, jotka olemme olleet ottamassa nopean laajentumisen haasteen vastaan, vaikka olen hyvin tietoinen ongelmista, myös niistä joita käsitellään tässä istunnossa. Jäsenyysvaatimusten täyttäminen ja ennen kaikkea niiden ylläpito ja kehittäminen edelleen ovat sekä sisällöllisesti että poliittisesti vaikeita prosesseja. On ehdottomasti oikein vaatia jäsenmaita kunnioittamaan aidosti demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Samoin on viisasta nähdä oikein mitoitetut välitavoitteet sekä kannustaa ja tukea jäsenmaita niiden saavuttamiseksi. Ilman Euroopan neuvoston tekemää rohkeaa työtä eurooppalaisen integraation vauhti olisi ollut paljon hitaampaa ja epävakaampaa.

Eurooppalaisten valtioiden yhteistyö laajenee ja syvenee edelleen. Sekä Euroopan unionin että Naton laajentumisprosessit ovat kesken. Lisäksi EU toteuttaa parhaillaan tekemiään vaativia integraation syventämispäätöksiä. Kaikki jo tehdyt päätökset, puhumattakaan tulevaisuuden visioista, edellyttävät mukana olevilta valtioilta vahvaa demokraattista rakennetta. Mitä läheisempää yhteistyömme on, sitä enemmän me kaikki joudumme tekemisiin sekä kunkin valtion että luomiemme kansainvälisten yhteistyöjärjestelmien heikkouksien kanssa. Sama ilmiö on nähtävissä myös globaalilla tasolla. Kuitenkin avoimen yhteistyön maailman edut ovat paljon suuremmat kuin sen riskit. Haaste kannattaa jälleen kerran ottaa vastaan.

Eurooppalaisessa integraatiossa on mukana useita organisaatioita. Multilateralismi on hyvä asia myös eurooppalaisella tasolla, mutta se edellyttää koordinaatiota. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että yhteistyö on tänään Euroopan neuvoston, Euroopan unionin ja ETYJ:in välillä paljon parempaa kuin kymmenen vuotta sitten. Samansuuntaiset ponnistelut rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta Länsi-Balkanin ja Kaukasuksen alueilla ovat hyvä esimerkki tästä. Toimintojen koordinoinnissa on kuitenkin edelleen kehittämisen varaa. Siihen pitäisi kytkeä mukaan myös kansalaisjärjestöjä entistä enemmän.

Samoin meidän tulee kussakin jäsenmaassa huolehtia paremmin siitä, että eri yhteisöissä mukana olevat kansalliset delegaatiot vahvistaisivat omaa keskinäistä yhteistyötään. Tietokatkoksia saattaa olla esimerkiksi EU:n ja EN:n tai ETYJ:in kanssa työskentelevien virkamiesten kesken. Eivätkä edes yksittäisen jäsenmaan kansanedustuslaitoksen tai hallituksen jäsenet aina riittävästi koordinoi toimintaansa eri yhteisöissä. Kun eurooppalaiset yhteisöt saavat rahoituksensa paljolti samoista lähteistä, korostaa sekin koordinoinnin tarvetta.

Eurooppalaisilla toimijoilla on hyvin samanlainen käsitys turvallisuusriskeistä. Tämän käsityksen mukaan suurimmat riskit syntyvät puutteista demokratiassa ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisessa sekä erityisesti ihmisoikeuksien toteutumattomuudesta. Poliittisten oikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien käytännön toteuttaminen on välttämätöntä myös vähemmistöjen osalta. Se on vaativa, mutta myös tehokkain, kaikille miellyttävin ja halvinkin kriisien ennaltaehkäisy.

Kriisinhallinnassa on tarpeellista tehostaa Euroopan valtioiden sekä lisäksi kansainvälisten organisaatioiden yhteistyötä. Askeleet kriisinhallinnan kehittämiseksi ovat tervetulleita, mutta on kuitenkin aiheellista painottaa kriisien ennaltaehkäisyä sekä joustavaa yhteistyötä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan välillä. Valitettavasti sotilaalliset toimet saatetaan tarvita väkivallan pysäyttämiseksi ja ehkäisemiseksi, mutta mikään yhteiskunta ei voi tukeutua niihin loputtomiin. Konfliktien ratkaiseminen ja yhteiskuntien rakentaminen edellyttävät niin siviilikriisinhallinnan keinoja kuin toimivaa siviilihallintoa. Tässä työssä Euroopan neuvosto on korvaamaton.

Säännölliset, vapaat vaalit ja yhtäläiset poliittiset oikeudet ovat tunnusomaiset demokratialle. Jokaiseen demokraattiseen järjestelmään kuuluu näiden ohella kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kansalais- ja poliittiset sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Eriarvoisuus ja syrjäytyminen heikentävät luottamusta järjestelmän toimivuuteen ja halukkuutta osallistua julkiseen päätöksentekoon.

Edustuksellinen demokratia antaa enemmistölle oikeuden tehdä kaikkia koskevia päätöksiä. Tämä oikeus tuo mukanaan vastuun huolehtia vähemmistöjen asemasta. Enemmistön on myös otettava huomioon, että jokainen valtio on velvollinen takaamaan vähemmistöjen oikeuksien syrjimättömän toteutumisen. On erittäin tärkeää että vähemmistöihin kuuluvat ihmiset itse osallistuvat päätöksentekoon.

Kaikissa Euroopan maissa esiintyy edelleen syrjintää monessa eri muodossa. Usein sen kohteena ovat vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset. Viime vuonna sekä Euroopan neuvosto että Euroopan unioni tekivät uranuurtavaa edistystä normatiivisella puolella syrjimättömyyden vahvistamiseksi. Uskon, että nyt hyväksytyt vahvemmat syrjintäkiellot tulevat ajan myötä kohentamaan Euroopan vähemmistöjen ihmisoikeustilannetta. Kiellot eivät yksin kuitenkaan riitä, meidän on vaikutettava myös positiivisilla toimenpiteillä eriarvoisuuden kaventamiseksi.

Romanit ovat todellinen yleiseurooppalainen vähemmistö. Romanit eivät ole missään maassa enemmistönä eikä heitä näe usein avaintehtävissä tai vaikutusvaltaisissa ammateissa. Siksi romaneilla on hyvin vähän puolestapuhujia. Meidän on todella korkea aika tarttua vahvasti romanien asiaan. Se on todellinen koetinkivi integroituvan Euroopan ihmisoikeuspolitiikalle. Ongelma ei ratkea joukkomaastamuutolla eikä edes assimilaatiolla. Päämääränä on oltava romanien ihmisoikeuksien, mukaanlukien vähemmistöoikeuksien, toteutuminen jokaisessa Euroopan maassa.

Romanien syrjintään syyllistyvät sekä yksityiset että virallisetkin tahot. Romaneita syrjitään hyvin yleisesti heidän hakiessaan asuntoa tai työtä. Monet heistä ovat joutuneet kokemaan syntyperänsä vuoksi väkivaltaa. On erittäin tärkeää, että sekä poliisi että tuomioistuinlaitos suhtautuvat erittäin vakavasti näihin tapauksiin. Koulutusjärjestelmässä esiintyvä eriarvoisuus uhkaa istuttaa tämän päivän ongelmat myös seuraavalle sukupolvelle. On erinomainen asia, että useamman maan lainsäädäntö on uudistettu. Mutta kansainväliset sopimukset velvoittavat hallituksia edistämään aktiivisesti ihmisoikeuksien syrjimätöntä toteutumista käytännössä.

Vähemmistöille on hallinnon eri tasoilla taattava mahdollisuus osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Vähemmistöjen omista edustajista ja hallinnon edustajista kootut neuvottelukunnat on monessa maassa todettu tehokkaiksi tavoiksi tuoda vähemmistöjen näkemykset päättäjien käyttöön. Voin myös omasta kokemuksestani vahvistaa sen, sillä Suomessa on luotu tällaisia neuvoa antavia elimiä sekä romani- että saamelaisasioille.

Vuonna 1956 perustettu Saamelaisneuvosto on nykyään yhteinen edustuksellinen elin saamelaisille Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Neuvoston nimittää saamelaiskongressi, joka kokoontuu kerran neljässä vuodessa. Niissä kolmessa pohjoismaassa missä saamelaisia asuu - Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa - saamelaisilla on omat suhteellisilla vaaleilla valitut parlamenttinsa.

Kokemukset alueellisesta edustuselimestä saamelaisvähemmistölle ovat myönteisiä. Alueellinen elin tiivistää vähemmistön sisäistä vuorovaikutusta ja tehostaa sen edunvalvontaa kaikissa alueen valtioissa. Alueellinen elin tuo parhaimmat oivallukset ja käytännöt nopeasti kaikkien maiden päättäjien tietouteen.

Tiedän, että Euroopan neuvostossa tehdään työtä romanien aseman parantamiseksi. Samoin ETYJ on tehostanut toimintaansa. Helsingin huippukokous vuonna 1999 antoi asialle uutta painoarvoa Euroopan unionissa. Mutta meidän tulee edelleen voimistaa yhteistyötämme saadaksemme tuloksia aikaan.

Ehdotan vakavasti pohdittavaksi olisiko tarvetta perustaa myös romaneille jonkinlainen alueellinen edustuselin Euroopan tasolla, vaikkapa yhteiseurooppalaiset romanikäräjät.

Olen puhunut pitkään vähemmistöjen oikeuksista, koska ne ovat kehittyneissäkin demokratioissa ongelmallinen alue. Joskus myös enemmistöjen on vaikea saavuttaa yhtäläisiä oikeuksia. Naiset ja tytöt muodostavat 52 prosenttia koko Euroopan väestöstä. Nämä 380 miljoonaa eurooppalaista ovat hyvin yleisesti syrjinnän kohteena.

Pian on kulunut 95 vuotta siitä, kun Suomen naiset, ensimmäisinä maailmassa, saavuttivat täydet poliittiset oikeudet. Jo ensimmäisissä vaaleissa vuonna 1907 valittiin 200-jäseniseen eduskuntaan 19 naisedustajaa. Silti vasta viime vuonna valittiin ensimmäistä kertaa nainen presidentiksi. Kehitys vaihtelee eri maissa, mutta voinemme olla yhtä mieltä siitä, että se on useimmiten harmistuttavan hidas.

Tänä päivänä useimmat Euroopan naiset ovat tasa-arvoisia lain edessä kansalais- ja poliittisten oikeuksien suhteen. Valitettavasti oikeudellista tasa-arvoa ei ole seurannut tasa-arvo käytännössä. Samapalkkaisuus on pakoillut sen tavoittelijoita kangastuksen tavoin ja se on kaikissa jäsenvaltioissa kaukana toteutumisestaan. Naisiin kohdistuu väkivaltaa, valitettavasti myös perheväkivaltaa, kautta koko Euroopan. Näin myös kotimaassani Suomessa.

Huolestuttavaa on ihmisarvoa alentavan naiskaupan lisääntyminen Euroopassa. Euroopan neuvoston toiminta naiskaupan kitkemiseksi ansaitsee meidän kaikkien tuen.

Haluan kannustaa Euroopan neuvostoa pitämään sukupuolten välistä tasa-arvoa esillä aikaisempaa rohkeammin. Olisi erittäin luontevaa, että juuri Euroopan neuvosto olisi korjaamassa puutteita naisten asemassa entisissä kommunistimaissa, joissa tasa-arvoaatteella ei ole historiallisista syistä useinkaan todellista merkitystä.

Tämä on oleellisen keskeinen tehtävä demokratian vakiinnuttamiseksi ja siten myös EU-hakijamaiden valmentamisessa EU-jäsenyyteen. Emme myöskään saa ummistaa silmiämme vanhojen jäsenmaiden epäkohdilta. Tulosten saavuttamiseksi sukupuolten väliselle tasa-arvotyölle on osoitettava riittävästi resursseja.

Onnittelen parlamentaarista yleiskokousta siitä, että se vuonna 1998 on perustanut sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien valiokunnan ja säilyttänyt sen itsenäisyyttä aikana, jolloin muita valiokuntia on lopetettu. On ilahduttavaa, että myös miehet ovat kiinnostuneet tasa-arvotyöstä ja hakevat uutta miehen roolia. Haluan antaa teille täyden tukeni. Emme silti saa unohtaa, että käytännön tasa-arvotilanne tulee vielä kauan edellyttämään, että nimenomaan naisten aseman kohentaminen pysyy tasa-arvotyön polttopisteessä.

Jokainen henkilö saa lapsuudessa kasvattajiltaan suunnattoman arvokkaan lahjan yhden tai useamman äidinkielen muodossa. Äidinkieli on avain ja perusta persoonallisuutemme ja ajattelumme kehittymiselle. Vain äidinkielen monipuolisen ja varhaisen oppimisen kautta mahdollistetaan hyvä oppimiskyky myöhemmin elämässä.

Eurooppa on kulttuurikielten monimuotoisuuden hautomo. Erityisesti Euroopassa on osattu vaalia oman kirjakielen merkitystä elävälle kansallis-, alue- ja vähemmistökulttuurille. On hyvä, että meillä nykyään on Euroopan alueellisten ja vähemmistökielten sopimus, joka on luotu juuri kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi. Toivon hartaasti, että valtiot liittyisivät sopimukseen mahdollisimman pian. Toivokaamme myös, että toimenpiteet sen täytäntöönpanemiseksi olisi suunniteltu vahvistamaan kohdekielten asemaa nykyisestään.

Suomi on pienten kielten kielialueena erityisen kiinnostunut Euroopan monimuotoisen kieliperinnön säilyttämisestä. Pienet kielet ovat lisääntyneen ja kansainvälistyvän tiedonvälityksen takia joutuneet uuteen tilanteeseen. Niiden merkitys yksilöiden persoonallisuuden kehitykselle sekä paikallisen ja kansallisen kulttuurin muovaajina ei kuitenkaan ole muuttunut. Suomi on omalta osaltaan vahvistanut lainsäädännöllistä suojelua omille vähemmistökielilleen ja edistää niiden säilymistä jälkisukupolville. Suomi ja ruotsi ovat itsekin varsin pieniä kieliä eurooppalaisessa mittakaavassa. Pidämme tärkeänä, että voimme kehittää myös niiden elinvoimaa.

On erinomaista, että Latvia on eurooppalaisena kielten vuonna 2001 nostanut puheenjohtajuusohjelmaansa keskeiseen asemaan kielten monimuotoisuuden. Onnittelen Latviaa päätöksestä järjestää pienten ja vähän tunnettujen kielten asemaa koskevan konferenssin ja toivon, että tämä puheenjohtajuuskausi toisi uutta painoarvoa tälle tärkeälle asialle.